Hotellin monipuolisen aamiaisen jälkeen istuimme hetkiseksi suunnittelemaan tulevia päiviä eli varasimme majoitukset Salzburgiin ja aiemmin suunnitellun Veronan tilalta Gardajärven rannalle. Lisäksi ostettiin paikkaliput (noin 5€/paikka) matkoille noihin paikkoihin, vaikka ne eivät ole pakollisia, mutta onpahan sitten varmasti istumapaikat. Paikkoja on helppo ostaa rautatieyhtiöiden sivuilta. Lisäksi suunnittelimme huomenna käydä Ceske Budejovicessa, koska Prahassa näyttää satavan iltapäivällä ja tuolla B:ssä on aurinkoista. Sinne on noin kahden tunnin junamatka. Suunnitelmat tehtyämme astuimme ulos aurinkoisen Prahan kaduille.
Kävelimme vanhan kaupungin kaduilla ja aukioilla, ihailimme kauniita rakennuksia, veistoksia ja mukulakivikatujen näkymiä. Mietimme, että Prahan ilmapiiri tuntuu rennommalta ja rauhallisemmalta kuin Berliinin. Mistä lie johtuu, ei tiedetä. Kesäisellä säällä voi olla osuutensa myönteisessä kokemuksessa.
Kaarlensillalla
Kaarlensillalla piti riisua jo villatakit pois, aurinko lämmitti mukavasti. Päätimme täälläkin mennä jokiristeilylle tutustumaan kaupunkiin. Laiva lähti Kaarlensillan juuresta, emmekä etukäteen huomanneet, että siinä oli muovikatos päällä, joten siellä tuli aika lämmin ja kuvat eivät onnistuneet. Muutama tässä kuitenkin malliksi. Lisäksi selostus tuli kaiuttimista melko epäselvänä ja taustamelua oli sen verran, että emme saaneet selostuksesta juuri mitään irti. Onneksi tämä risteily kesti vain 50 minuuttia.
Lähdimme sitten nousemaan kohti Prahan linnaa. Sinne olikin aikamoinen nousu, mutta katsottavaa oli paljon. Kukkulalta oli hieno näkymä kaupunkiin päin Vltava-joen toiselle puolelle. Linnan edessä satuimme näkemään pienimuotoisen vahdinvaihdon. Emme menneet linnaan tai muuallekaan sisälle linnan alueella.
Kävelimme vielä ylöspäin kohti puutarhoja ja kyselemällä vastaantulijoilta onnistumme löytämään ruusutarhan. Siellä oli kauniita ruusuja vielä kukassa ja nupullakin. Istuskelimme välillä puistonpenkeillä ja nautimme auringonpaisteesta tai oikeastaan haimme jo varjopakkoja, me pohjoisen ihmiset. Olimme yhteyksissä kotiinkin päin.
Ruusutarhalta oli edessä vain alamäkeä, joka mentiin reippaasti kävellen. Alhaalla kävimme syömässä ihanat paikalliset herkut, jätski- ja mansikkatäytteiset rullapullat. Eilen junamatkalla Prahaan meillä oli eväänä Saksan paikallisherkkuja eli pretzelit ja berliininmunkit.
Emme vielä ainakaan vuokranneet, emme miestä emmekä autoa:
Paluumatkalla kävimme St. Nikolaoksen kirkossa sisällä ihmettelemässä tämän suuren kirkon kullattuja veistoksia, hienoja kuvia ja arkkitehtuuria.
Palasimme Kaarlensiltaa pitkin toiselle puolelle jokea. Huomasimme, että ihmisiä oli sillalla jo paljon enemmän kuin mennessämme. Kuvittelimme, millaista täällä on kesällä, kun nytkin on paljontuntuisesti turisteja. Tarkastelemme vielä sillan veistoksia ja huomasimme, että yhdessä veistoksessa olevaa koiraa oli silitetty niin paljon, että se erottui kiiltävänä muusta veistoksesta.
Panimme merkille, että täälläkin on näkyvissä paljon Ukrainan lippuja. Mietimme, onko Suomessa näin paljon. Kaarlensillan kohdalla oli kirjoitettu sinikeltaiselle pohjalle iskulausekin liittyen aiheeseen.
Menimme syömään Astrologisen kellon lähellä olevaan ravintolaan niin, että ehdimme nähdä klo 17 ja 18 kellonlyöntien yhteydessä apostolien kurkistavan luukuistansa.
Ruokailun jälkeen palasimme Kaarlensillan lähelle, siellä olevaan Pyhän Salvatorin kirkkoon konserttiin. Olimme ostaneet liput hotellin kautta. Konsertissa soitti Royal Czech orkesteri. Musiikki oli todella kaunista ja nautittavaa. Urut soivat upeasti varsinkin Bachin Toccatassa ja fuugassa, mutta myös orkesterin soitto ja solistin laulu oli hyvin kaunista. Kirkosta kipittelimme kiireesti hotelliin lepäilemään. Kaduilla oli vielä paljon ihmisiä liikkeellä. Tänään meille kertyi noin 13 kävelykilometriä.
