Majoitukseemme Guesthousessa kuuluu aamiainen, joka oli lähes hotellitasoa. Meidän lisäksemme oli syömässä vain kaksi muuta majoittujaa. Aamu oli valjennut pilvisenä ja tuntui hieman viileältä. Lähdimme kävelemään reippaasti kohti vanhankaupungin keskustaa muutaman korttelin päähän. Ihailimme keskustan kauniita rakennuksia ja katuja.
Päätimme lähteä päivän aluksi käymään linnassa, jonne pääsi kätevästi funinkulaarilla ihan läheltä keskustaa torin vierestä. Linna on peräisin 1400-luvulta ja se on perusteellisesti remontoitu viime aikoina. Linnan yhteydessä on museo ja mahdollisuus joihinkin audiovisuaalisiin esityksiin, mutta otimme liput vain ylös ja takaisin. Kiertelimme linnan sisä- ja ulkopuolella. Taivas oli kirkastunut ja aurinko lämmitti mukavasti. Maisemat alas kaupunkiin ja kauemmas olivat hienot. Pulut näyttivät asustelevan muurin aukoissa. Muurin seinistä näki erilaisia kivikerroksia eri vuosisadoilta. Lohikäärme on Ljubljanan tunnusmerkki, joka perustuu vanhoihin taruihin. Niinpä linnassakin on rautalangasta tehty lohikäärmepatsas, kaupungilla lohikäärmesilta ja niitä on myös matkamuistoina myytävänä.
Linnareissun jälkeen istahdimme katukahvilaan teelle ja sen jälkeen kahvilan läheltä lähtevään jokilaivaan. Tämänkin kaupungin läpi kulkee joki ja niinpä pystyimme taas katselemaan kaupunkia joelta päin kuten kaikissa aiemmissakin kaupungeissa, joissa olemme viipyneet enemmän kuin yhden yön. Ljubljanica-jokea pitkin näytti kulkevan useita jokiveneitä tai -laivoja. Tälle laivalle mukaan kutsujana kadulta oli nuori nainen, jonka kanssa rupattelimme tovin ennen laivaan lähtöä. Hän kertoi, että syyskuu oli ollut Ljubljanassa sateinen ja kylmä, mutta nyt lokakuussa on näin lämmintä, mikä on poikkeuksellista. Hän kertoi, että jo syyskuussa piti laittaa lämmitys päälle ja sähkön hinta on noussut kolminkertaiseksi.
Laiva vei meidät ensin ”maaseudulle” ja sitten kaupunkiin. Maaseutu olikin ihan lähellä, vain 15 minuutin laivamatkan päässä. Siitä menimme takaisin lähtöpaikalle, jossa muut viisi matkustajaa nousevat pois ja vain me jäimme kyytiin kaupungin puolta katsomaan. Sesonki alkaa varmaan olla ohi, vaikka kaupungilla kuitenkin liikkui vielä aika paljon turisteja. Joka laivaan ei kuitenkaan enää riitä matkustajia, kuten voi kesällä kuvitella olevan. Laivamatkaan ei kuulunut mitään opastuksia, ihan vain katselimme ympäristöä omin päin.
Laivamatkan jälkeen kävimme keskusaukiolle olevassa vaaleanpunaisesta fransiskaanikirkossa. Taas upea iso kirkko, kauniit maalaukset ja veistokset, useita kappaleita ja sivualttareita, hämärä valaistus. Täällä olisi toinenkin hieno kirkko, mutta ehkä emme ehdi sinne tällä kertaa.
Seuraavaksi suunnistimme kansallismuseolle, jonka yhteydessä oli myös eläinmuseo. Kävelimme museot melko nopeasti läpi, mutta merkittävää oli, että siellä oli paljon todella vanhaa esineistöä ja esim. kivipaasia kaiverruksineen 100-luvulta ja paljon myös ihan esihistorialliselta ajalta. Eläimiä, niiden luurankoja tai täytettyjä eläimiä oli myös runsaasti. Rakennuskin oli vanha ja kaunis. Portaikossa patsaiden naiset näyttivät laskevan liukua porraskaiteilla.
Tässä kuvassa vieressä oleva Kansallisooppera ja -baletti:
Kävelimme hissukseen taas keskusaukiolle ja istuimme penkillä vielä lämpimässä säässä katsellen ihmisiä ja elämää. Joku soitti haitaria, joku paahtoi kastanjoita, ihmiset kuvasivat toisiaan rakennusten edessä.
Lähdimme syömään majapaikkaamme kodikkaaseen ravintolaan. Tänäänkin söimme Slovenian perinteisten ruokien listalta: paistettua maksaa ja alueen makkaraa, molemmat paahdettujen ja muussattujen perunoiden kanssa. Olipa taas maukasta ruokaa! Sittenpä vain iltapuuhiin ja nukkumaan. Huomenna on tarkoitus suunnistaa Bled-järvelle junalla ja bussilla, tunnin matka.
Tässä majapaikan kyltti:
