Päivä: 30.10.2022

Aamu tuli tuntia myöhemmin, kun viime yönä siirryttiin talviaikaan. Heräsimme silti hyvissä ajoin. Suihkuttelujen jälkeen pesin nyrkkipyykkiä, kun lähes kaikki vaatteet olivat hikisiä ja tarvitsivat pesua. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Tullessamme oli pimeää, joten silloin havainnointi oli aika vajavaista.

Hotellimme sijaitsee Splitin linnan alueella, joka on todella sokkeloinen. Linnan alueella on monenlaisia myyntipisteitä, ravintoloita ja hotelleita. Alueella on myös yksityisasuntoja. Ulos linnan alueelta osasimme mennä suoraan. Edessämme lyhyen matkan päässä siinteli sininen meri. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin 24 astetta, siis todellinen kesäkeli. Kun lähes kaikki vaatteeni roikkuivat märkänä pesun jälkeen, kävimme ostamassa minulle kaksi mekkoa. Lähdimme hotellille, koska halusin vaihtaa mekon päälleni. Eksyimme sokkeloihin ja kiertelimme hetken aikaa, kunnes hoksasimme, miten pääsemme perille.

Arja pakkasi uimapuvun ja pyyhkeen ja lähdimme kävelemään uimarantaa kohti. Sinne oli ihan hyvän mittainen kävelymatka. Kun pääsimme perille, Arja meni uimaan ja minä jäin istumaan viereiseen puistoon varjoon puistonpenkille. Nautimme molemmat olostamme valintamme mukaan.

Kävelimme takaisin linnan lähettyville. Matkalla ihailimme ja ihmettelimme rannassa olevien purjeveneiden määrää ja niiden kokoa. Löysimme jäätelökioskin, josta ostimme todella hyvät jäätelöt ja istuimme syömään ne kivelle, joka taisi olla pilarin alaosa. Menimme istumaan läheiseen puistoon puistonpenkille. Kävimme varaamassa huomiseksi veneretken, joka suuntautuu useampaan saareen.

Hotellilla lepäilimme ja katsoimme eilisen Elämäni biisi -ohjelman. Alkoi olla jo nälkä ja lähdimme etsimään sopivaa ravintolaa. Söimme kalaa ja ensimmäisen kerran myös jälkiruokaa. Ateria oli maittava. Takaisin tullessa pysähdyimme kuuntelemaan trubaduuria, joka säesti itseään kitaralla ja lauloi bluesia .

Heräsimme tänä aamuna seitsemältä, pakkasimme loput tavarat reppuihin ja kävimme aamiaisella. Maksoimme respaan kaupunkiveron (18€) ja lähdimme asemalle. Sää oli viileä ja taivas harmaa. Juna tuli asemalle hyvissä ajoin, joten hyppäsimme kyytiin, kylläkin vähän epätietoisina, oliko tämä oikea juna. Vaunua siirreltiin paikasta toiseen ennen junan lähtöaikaa, mutta lopulta kuitenkin päästiin lähtemään matkaan ihan oikeaan suuntaan, vähän myöhässä. Maisema oli vielä paikoitellen usvainen.

Istuimme kuuden hengen hytissä alkumatkan kahdestaan, mutta sitten saimme seuraksi naisen ja hänen nelivuotiaan poikansa. Poika oli ensimmäistä kertaa junassa ja häntä hieman jännitti. Eväät olivat pikku repussa. He asuivat Sloveniassa, mutta äiti oli kotoisin Zagrebista, jonne he olivatkin menossa äidin vanhempien luo. Keskustelimme äidin kanssa koronasta, sähköstä ja Zagrebista. Hän suositteli meille käyntiä vanhassa kaupungissa ja neuvoi meille tien sinne. Koronaan liittyen hän kertoi slovenialaisten olevan erittäin rokotevastaisia. Sähkön hinnasta hän ei ollut oikein perillä, mutta tiesi, että 16 % sähköstä saadaan vesivoimasta. Lähes koko junamatkan vieressä kulki Sava-joki. Menimme myös kylän ohi, jossa on ydinvoimala.  Dobovassa, rajakaupungissa matkustajilta tarkistettiin passit, ensin Slovenian ja sitten Kroatian poliisi. Myös junan veturi vaihdettiin. Tulimme pois Schengen-alueelta.

Zagrebissa veimme reput maksulliseen säilytykseen, jonka takia nostimme automaatista jonkin verran paikallista rahaa (kuni) ja kävimme ostamassa juustopötkyläleivonnaiset, jotta saimme vaihtorahana kolikoita säilytyskaappiin.  Kävimme myös hakemassa paikkaliput Splitiin ja takaisin aseman toimistosta. Yllätykseksi ne olivat ilmaiset.  Sitten lähdimme kävelemään vartin päähän vanhaan kaupunkiin. Taas näimme upeita vanhoja rakennuksia ja viehättäviä aukiota. Katedraali oli suljettu remontin takia. Muutenkin täällä oli useita vanhoja rakennuksia peitettyinä remontin takia.

Torilla oli vilskettä, olihan lauantaipäivä. Kukkatorit olivat värikkäitä ja runsaita. Kauniisti oli myös hedelmä- ja vihannestorille laitettu tuotteet esille. Jonkin verran oli myös muuta tavaraa myytävänä.

Torin laidalla soitti neljän miehen orkesteri iloista ja reipasta musiikkia. Yleisö eli mukana, lauloi ja osa tanssikin. Sitä iloa ja välittömyyttä oli mukava katsella ja pikkuisen itsekin hytkyä mukana. Jonkin matkan päässä oli kitaristi soittamassa yleisölle ja lähes seuraavassa kadunkulmassa pieni jazzorkesteri. Ilahduttavasti musiikkia Zagrebin kaduilla!

Etsimme ruokapaikkaa aseman suunnasta ja etsiskelyn jälkeen löysimme espanjalaisen bistron, jonka ovenpielessä komeili Michelin-merkki. Rohkeasti menimme kuitenkin sisälle ja istuimme valkoisella liinalla peitettyyn pöytään, jossa lisäksi oli hopeiset aterimet ja pieni ruusukoriste. Tilasimme maittavat keitot, jonka kanssa tuotiin tarjolle lähes paperinohutta leipää.

Ehdimme asemalle hyvissä ajoin hakemaan reput ja etsimään oikea raide. Splitistä juuri saapunut juna siivottiin ja pääsimme mukavasti paikoillemme. Junassa oli vain kaksi vaunua. Matka kulki  vuoriston yli ja välillä tuntui, että veturi sai tehdä todella töitä kiivetessään aina ylemmäs.  Ihailimme vuoristomaisemia, kunnes pimeys peitti maisemat.

 

Matka kesti noin 6,5 tuntia.  Loppumatkasta tuntui kuin oltaisiin lentokoneessa, kun kylien valot näkyivät alhaalla laaksossa. Splitistä kotoisin ollut konduktööri kertoili aurinkoisesta kotikaupungistaan, kun kävin lataamassa puhelinta konduktöörin työtilan lähellä. Aurinkoa ja merta sitten huomenna!