Tänä aamuna aamiaisen jälkeen kävin kävelemässä linnan ja sen ympäristön kaduilla Paulan lepuutellessa jalkaansa hotellihuoneessa. Linnan takana mereltä katsottuna on korkea Grgur Ninskin patsas. Hän oli 900-luvulla vaikuttanut piispa, joka ajoi voimakkaasti kroatiankielen käyttämistä kirkon toimituksissa ja saikin muutoksen aikaan. Patsas pystytettiin 1000 vuotta myöhemmin, v. 1929. Uskotaan, että patsaan varpaan hankaaminen tuottaa onnea ja siksipä varvas on sileä ja kiiltävä. Patsaan takana on pieni kiva puisto.
Kiertelin katselemassa linnan kujilla ja aukioilla. Monessa paikassa näkyy todella vanhoja muurin osia, lattiamosaiikkia, Egyptistä tuotuja patsaita, sileäksi kuluneita lattiakiviä ja portaita. Linna ja sen lähiympäristö ovat viehättäviä paikkoja ja tähänkin aikaan vuodesta täällä näyttää olevan runsaasti turisteja ja erityisesti isoina ryhminä oppaan kanssa.
Herrasmieskin tuli vastaan:
Tämä näkymä on meidän huoneemme ikkunan takana. Huoneen ikkunan alla on hotellin kyltti ja oikealla nainen myy lippuja vieressä olevaan Saturnuksen temppeliin.
Puolen päivän jälkeen lähdimme pienellä veneellä saarikierrokselle, johon otettiin mukaan kaksitoista osallistujaa. Kaksi opasta kuljetti venettä ja opasti meitä. Menimme ensin Trogir-nimiseen rannikkokaupunkiin. Sinne oli noin 20 minuutin venematka nopeasti kulkevalla veneellä. Kävimme vajaan tunnin verran katselemassa kaupunkia ja söimme jätskit. Ehdimme pikaisesti käydä päivän kirkossa eli tuomiokirkossa, jonka rakentaminen on aloitettu 1200-luvulla.Kirkon lattian alle oli haudattu useita henkilöitä juuri noina alkuvuosisatoina. Kirkko oli vaatimattomammin koristeltu kuin monet muut näkemämme.
Trogirista jatkoimme matkaa siniselle laguunille, jossa sai käydä uimassa rannalta päin. Vesi oli todella sinistä ja pohja näkyi kuten Splitinkin rannikolla. Pohjassa olevien kivien päällä oli paljon pieniä simpukankuoria. Oli virkistävää ja mukavaa uida, vaikka rantakivet hankaloittivat veteen pääsyä ja takaisintuloa.
Viimeiseksi menimme vielä johonkin saareen, jonka nimi jäi meille epäselväksi. Viivymme sielläkin vajaan tunnin. Kävelimme rantakatua ja panimme merkille, että lähes kaikki liikkeet ja ravintolat oli laitettu talviteloille. Ihmettelimme, miten saarella olevat isot puut olivat taipuneet mantereen suuntaan, liekö tuuli taivuttanut ajan mittaan. Satamassa oli kaksi isoa huvijahtia parkissa.
Beatles ja yellow submarine
Tältä saarelta lähtiessämme aurinko alkoi painua alemmas ja yli puoli tuntia kestäneen paluumatkan alussa se laski horisontin taakse. Vene ajoi lujaa vauhtia ja piti lisätä vähän vaatetta. Pidimme retkeä oikein mukavana ja onnistuneena.
Retken jälkeen olikin jo kova nälkä ja niinpä kävimme syömässä ja sitten paneuduimme iltahommiin.
