Marjan-vuori on ihan Splitin kaupungin kyljessä oleva 178m korkea vuori eli vähän kuin kotoinen Ounasvaara. Tein sinne patikkaretken tänään yksikseni Paulan viettäessä rokulipäivää. Oli taas aurinkoinen päivä, lämpötila noin +24. Vuorelle pääsee kiipeämään portaita, jotka lähtevät suoraan kadulta.
Nousin portaita jonkin matkaa kunnes huomasin portin vanhalle juutalaiselle hautausmaalle. Kiertelin hautausmaalla ja pysähdyin erään haudan kohdalle, johon oli haudattu vierekkäin kolme saman perheen jäsentä, isä rabbi, äiti ja poika, tai näin oletin. Isä ja poika olivat kuolleet samana päivänä, äiti kaksi päivää myöhemmin maaliskuussa 1938. Jäin miettimään, mitä heille oli tapahtunut. Palattuani hotellille löysin googlaamalla tiedon, että he olivat kuolleet kotonaan kaasumyrkytykseen, mutta ei tiedetty, mistä kaasu oli joutunut heidän kotiinsa. Olipa mielenkiintoista löytää vastaus mieltä vaivanneeseen kysymykseen, vaikka ei sillä sen enempää merkitystä tässä hetkessä ole.
Jatkoin portaiden kiipeämistä, vaikka hiki alkoi jo virrata. Palkinnoksi maisemat muuttuivat koko ajan komeammiksi. Reitti oli ylös asti betonia, asfalttia tai kivettyä polkua. Matkan varrella oli myös oleskelualue, jossa oli leikkivälineitä ja kotieläimiäkin, mutta niitä en poikennut katsomaan.
Huipulta näky oli upea. Sieltä pystyi näkemään kauas joka suuntaan, kaupunkiin, vuorille ja merelle. Huipulla oli suuri valkoinen risti, joka näkyy sieltä kauas merellekin.
Maisemia ihailtuani ja levähdettyäni jatkoin matkaa, osittain polkua pitkin, osittain asfalttia. Pienen polun varrella oli vaatimaton muistopatsas Humbert Giromettan muistoksi. Luin, että hän oli vuorikiipeilijä, professori ja luonnon ystävä, joka on vaikuttanut aikoinaan näillä seuduilla ja puhunut jo silloin sata vuotta sitten luonnonsuojelusta.
Jonkin matkan päässä polku jatkui jyrkän rinteen reunalla niin, että toisella puolella oli pystysuora kalliorinne, toisella puolella pudotus alas ja näkymä merelle asti. Kalliorinteellä harrastetaan ilmeisesti vuorikiipeilyä. Ihmeellistä oli, että tähän jyrkkään rinteeseen, vuorenseinämään oli rakennettu kirkko, nimeltään st. Jeremiaan kirkko, ilmeisesti 1500-luvulla. Seinämässä näkyi myös luolia.
Alemmaksi mennessä meri näkyi yhä lähempänä ja reitti kulki autotien laitaa. Sopivasta kohdasta poikkesin rantakadulle, joka kulki useampien uimarantojen vierestä. Uimareita ja auringonottajia näkyi aika paljon.
Pysähdyin samalle rannalle, jossa uin toissapäivänä ja pulahdin viileään, virkistävään veteen. Välillä kuivattelin rannalla ja uin toiseen kertaan. Olin todella tyytyväinen tähän retkeen, jonka pituudeksi tuli alusta loppuun noin 11 kilometriä.
Kävimme melko varhaisella päivällisellä ja ihmettelimme, miksi monet kaupat olivat kiinni ja ihmisiä melko vähän ainakin siihen aikaan. Myöhemmin löysimme tiedon, että marraskuun ensimmäinen päivä on täällä pyhäinpäivä. Katedraalissa oli messu meneillään, kun kurkistimme sinne ruokailun jälkeen. Vielä huominen tässä viehättävässä kaupungissa ennen lähtöä kohti pohjoista.
Tässä näkyy hotellimme vaatimaton sisäänkäynti:
Ja tässä tämän illan herkulliset kalaruuat:
Jätä kommentti