Vuosi: 2022

Heräsimme tänä aamuna seitsemältä, pakkasimme loput tavarat reppuihin ja kävimme aamiaisella. Maksoimme respaan kaupunkiveron (18€) ja lähdimme asemalle. Sää oli viileä ja taivas harmaa. Juna tuli asemalle hyvissä ajoin, joten hyppäsimme kyytiin, kylläkin vähän epätietoisina, oliko tämä oikea juna. Vaunua siirreltiin paikasta toiseen ennen junan lähtöaikaa, mutta lopulta kuitenkin päästiin lähtemään matkaan ihan oikeaan suuntaan, vähän myöhässä. Maisema oli vielä paikoitellen usvainen.

Istuimme kuuden hengen hytissä alkumatkan kahdestaan, mutta sitten saimme seuraksi naisen ja hänen nelivuotiaan poikansa. Poika oli ensimmäistä kertaa junassa ja häntä hieman jännitti. Eväät olivat pikku repussa. He asuivat Sloveniassa, mutta äiti oli kotoisin Zagrebista, jonne he olivatkin menossa äidin vanhempien luo. Keskustelimme äidin kanssa koronasta, sähköstä ja Zagrebista. Hän suositteli meille käyntiä vanhassa kaupungissa ja neuvoi meille tien sinne. Koronaan liittyen hän kertoi slovenialaisten olevan erittäin rokotevastaisia. Sähkön hinnasta hän ei ollut oikein perillä, mutta tiesi, että 16 % sähköstä saadaan vesivoimasta. Lähes koko junamatkan vieressä kulki Sava-joki. Menimme myös kylän ohi, jossa on ydinvoimala.  Dobovassa, rajakaupungissa matkustajilta tarkistettiin passit, ensin Slovenian ja sitten Kroatian poliisi. Myös junan veturi vaihdettiin. Tulimme pois Schengen-alueelta.

Zagrebissa veimme reput maksulliseen säilytykseen, jonka takia nostimme automaatista jonkin verran paikallista rahaa (kuni) ja kävimme ostamassa juustopötkyläleivonnaiset, jotta saimme vaihtorahana kolikoita säilytyskaappiin.  Kävimme myös hakemassa paikkaliput Splitiin ja takaisin aseman toimistosta. Yllätykseksi ne olivat ilmaiset.  Sitten lähdimme kävelemään vartin päähän vanhaan kaupunkiin. Taas näimme upeita vanhoja rakennuksia ja viehättäviä aukiota. Katedraali oli suljettu remontin takia. Muutenkin täällä oli useita vanhoja rakennuksia peitettyinä remontin takia.

Torilla oli vilskettä, olihan lauantaipäivä. Kukkatorit olivat värikkäitä ja runsaita. Kauniisti oli myös hedelmä- ja vihannestorille laitettu tuotteet esille. Jonkin verran oli myös muuta tavaraa myytävänä.

Torin laidalla soitti neljän miehen orkesteri iloista ja reipasta musiikkia. Yleisö eli mukana, lauloi ja osa tanssikin. Sitä iloa ja välittömyyttä oli mukava katsella ja pikkuisen itsekin hytkyä mukana. Jonkin matkan päässä oli kitaristi soittamassa yleisölle ja lähes seuraavassa kadunkulmassa pieni jazzorkesteri. Ilahduttavasti musiikkia Zagrebin kaduilla!

Etsimme ruokapaikkaa aseman suunnasta ja etsiskelyn jälkeen löysimme espanjalaisen bistron, jonka ovenpielessä komeili Michelin-merkki. Rohkeasti menimme kuitenkin sisälle ja istuimme valkoisella liinalla peitettyyn pöytään, jossa lisäksi oli hopeiset aterimet ja pieni ruusukoriste. Tilasimme maittavat keitot, jonka kanssa tuotiin tarjolle lähes paperinohutta leipää.

Ehdimme asemalle hyvissä ajoin hakemaan reput ja etsimään oikea raide. Splitistä juuri saapunut juna siivottiin ja pääsimme mukavasti paikoillemme. Junassa oli vain kaksi vaunua. Matka kulki  vuoriston yli ja välillä tuntui, että veturi sai tehdä todella töitä kiivetessään aina ylemmäs.  Ihailimme vuoristomaisemia, kunnes pimeys peitti maisemat.

 

Matka kesti noin 6,5 tuntia.  Loppumatkasta tuntui kuin oltaisiin lentokoneessa, kun kylien valot näkyivät alhaalla laaksossa. Splitistä kotoisin ollut konduktööri kertoili aurinkoisesta kotikaupungistaan, kun kävin lataamassa puhelinta konduktöörin työtilan lähellä. Aurinkoa ja merta sitten huomenna!

 

Tänään oli vuorossa käynti Bled järvellä. Aamulla oli kovin sumuista ja aika viileää, kun lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään rautatieasemalle. Juna lähti puoli kymmenen maissa. Matkustimme sillä kaksi aseman väliä ja jäimme pois Lesce Bledissä. Vaihdoimme bussiin, jolla matkustimme noin kymmenen minuutin matkan Blediin. 

 

Bussipysäkiltä oli lyhyt matka rantaan. Matkan aikana ilma oli kirkastunut ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Lähdimme kävelemään rannalle kivilaatoin tehtyä polkua järveä ympäri. Toisella puolella järveä siintelivät korkeat vuoret. Rannalla uiskenteli joutsen ja sorsia. Oikealla puolella vuoren huipulla oli linna, jonne olisi vienyt kapea jyrkkä polku. Emme lähteneet linnalle, vaan jatkoimme matkaa rannan tuntumassa.

Keskellä järveä on pieni saari, jossa on kaunis valkoinen kirkko. Saareen pääsee vuokraamalla soutuveneen tai soudattamalla isommalla veneellä, jossa soutaja seisoo veneen perässä. Saaressa kävijät saavat soittaa kirkonkelloa ja samalla toivoa jotain ja kellojen soitto kiiri järvelle tämän tästä.

Pari kilometriä käveltyämme tulimme paikkaan, jonka rakennuksessa luki teksti: Olimpijski veslaski center Bled. Paikka liittynee jollain tavalla järvellä järjestettyihin maailamsoutukilpailuihin. Istuimme rannalla puistonpenkillä ja katselimme, miten yksi sinnikäs urheilija yritti pysyä veden pinnalla erikoisella hieman pöytää muistuttavalla vekottimella. Hyvän tovin istuttuamme jatkoimme matkaa.

Järven toiselta puolelta näkyi lisää jylhiä vuoria. Kirkko oli tältä puolen katsottuna lähempänä rantaa ja katseltiin sitä eri kulmasta kuin aiemmin. Välillä menimme aivan rantaan lankuista tehtyä polkua pitkin ja nousimme taas laattapolulle. Loppumatkasta polku kulki paikoin maantien laidassa. Matkan varrella oli useita kalastajia onkineen, onkitelineineen ja lepotuoleineen nauttimassa kauniista päivästä.

Järven ympärikävely oli noin kuusi kilometriä kesti taukoineen noin kolme tuntia. Kävellessä alkoi tehdä mieli jotain suuhun pantavaa ja siksipä suunnistimme pieneen kahvilaan. Kävelimme sieltä bussipysäkille ja bussi tulikin melkein saman tien. Pääsimme sillä Lesce Blediin. Siellä odotimme junaa kolme varttia ja junassa istuimme vajaan tunnin, kunnes olimme Ljubljanassa.

Jonkin aikaa löhöilimme ja palauduimme päivän reissusta. Päätimme illan jo hämärtyessä käydä kaupungilla kävelemässä. Ajattelimme, että tutustuisimme Tivoli nimiseen puistoon. Puisto vaikutti kovin pimeältä emmekä uskaltautuneet sinne. Tarkoitus oli tulla suorinta tietä majapaikan ravintolaan syömään, mutta siinä emme ihan onnistuneet, vaan kävelimme pienen ylimääräisen lenkin. Söimme taas hyvää perinteistä slovenialaista ruokaa. Nyt valmistaudumme huomiseen reissuun. Matka jatkuu huomenna Zagrebin kautta Splitiin.

 

 

Majoitukseemme Guesthousessa kuuluu aamiainen, joka oli lähes hotellitasoa. Meidän lisäksemme oli syömässä vain kaksi muuta majoittujaa. Aamu oli valjennut pilvisenä ja tuntui hieman viileältä. Lähdimme kävelemään reippaasti kohti vanhankaupungin keskustaa muutaman korttelin päähän. Ihailimme keskustan kauniita rakennuksia ja katuja.

Päätimme lähteä päivän aluksi käymään linnassa, jonne pääsi kätevästi funinkulaarilla ihan läheltä keskustaa torin vierestä. Linna on peräisin 1400-luvulta ja se on perusteellisesti remontoitu viime aikoina. Linnan yhteydessä on museo ja mahdollisuus joihinkin audiovisuaalisiin esityksiin, mutta otimme liput vain ylös ja takaisin. Kiertelimme linnan sisä- ja ulkopuolella. Taivas oli kirkastunut ja aurinko lämmitti mukavasti.  Maisemat alas kaupunkiin ja kauemmas olivat hienot. Pulut näyttivät asustelevan muurin aukoissa. Muurin seinistä näki erilaisia kivikerroksia eri vuosisadoilta. Lohikäärme on Ljubljanan tunnusmerkki, joka perustuu vanhoihin taruihin. Niinpä linnassakin on rautalangasta tehty lohikäärmepatsas, kaupungilla lohikäärmesilta ja niitä on myös matkamuistoina myytävänä.

Linnareissun jälkeen istahdimme katukahvilaan teelle ja sen jälkeen kahvilan läheltä lähtevään jokilaivaan. Tämänkin kaupungin läpi kulkee joki ja niinpä pystyimme taas katselemaan kaupunkia joelta päin kuten kaikissa aiemmissakin kaupungeissa, joissa olemme viipyneet enemmän kuin yhden yön.  Ljubljanica-jokea pitkin näytti kulkevan useita jokiveneitä tai -laivoja. Tälle laivalle mukaan kutsujana kadulta oli nuori nainen, jonka kanssa rupattelimme tovin ennen laivaan lähtöä. Hän kertoi, että syyskuu oli ollut Ljubljanassa sateinen ja kylmä, mutta nyt lokakuussa on näin lämmintä, mikä on poikkeuksellista. Hän kertoi, että jo syyskuussa piti laittaa lämmitys päälle ja sähkön hinta on noussut kolminkertaiseksi.

Laiva vei meidät ensin ”maaseudulle” ja sitten kaupunkiin. Maaseutu olikin ihan lähellä, vain 15 minuutin laivamatkan päässä. Siitä menimme takaisin lähtöpaikalle, jossa muut viisi matkustajaa nousevat pois ja vain me jäimme kyytiin kaupungin puolta katsomaan. Sesonki alkaa varmaan olla ohi, vaikka kaupungilla kuitenkin liikkui vielä aika paljon turisteja. Joka laivaan ei kuitenkaan enää riitä matkustajia, kuten voi kesällä kuvitella olevan. Laivamatkaan ei kuulunut mitään opastuksia, ihan vain katselimme ympäristöä omin päin.

Laivamatkan jälkeen kävimme keskusaukiolle olevassa vaaleanpunaisesta fransiskaanikirkossa. Taas upea iso kirkko, kauniit maalaukset ja veistokset, useita kappaleita ja sivualttareita, hämärä valaistus. Täällä olisi toinenkin hieno kirkko, mutta ehkä emme ehdi sinne tällä kertaa.

Seuraavaksi suunnistimme kansallismuseolle, jonka yhteydessä oli myös eläinmuseo. Kävelimme museot melko nopeasti läpi, mutta merkittävää oli, että siellä oli paljon todella vanhaa esineistöä ja esim. kivipaasia kaiverruksineen 100-luvulta ja paljon myös ihan esihistorialliselta ajalta. Eläimiä, niiden luurankoja tai täytettyjä eläimiä oli myös runsaasti. Rakennuskin oli vanha ja kaunis. Portaikossa patsaiden naiset näyttivät laskevan liukua porraskaiteilla.

Tässä kuvassa vieressä oleva Kansallisooppera ja -baletti:

Kävelimme hissukseen taas keskusaukiolle ja istuimme penkillä vielä lämpimässä säässä katsellen ihmisiä ja elämää. Joku soitti haitaria, joku paahtoi kastanjoita, ihmiset kuvasivat toisiaan rakennusten edessä.

Lähdimme syömään majapaikkaamme kodikkaaseen ravintolaan. Tänäänkin söimme Slovenian perinteisten ruokien listalta: paistettua maksaa ja alueen makkaraa, molemmat paahdettujen ja muussattujen perunoiden kanssa. Olipa taas maukasta ruokaa! Sittenpä vain iltapuuhiin ja nukkumaan. Huomenna on tarkoitus suunnistaa Bled-järvelle junalla ja bussilla, tunnin matka.

Tässä majapaikan kyltti:

 

Aamulla oli aikainen herätys, kun juna lähti Desenzanosta jo ennen kahdeksaa ja kävelymatka asemalle oli liki kaksi kilometriä. Söimme aamiaisen ja pakkasimme loput tavarat reppuihimme. Jätimme avaimen sovitusti pöydälle, mutta emme muistaneet, että ulko-oven sai auki vain avaimella. Arja reippaana naisena koputti naapurin oveen ja pyysi apua. Ystävällinen naapuri avasi meille oven ja pääsimme matkaan. Kävelimme tosi ripeään tahtiin pääasiassa ylämäkeen reput selässä. Hiki tuli paljon ennen kuin olimme asemalla. Odottamiseen jäi aikaa vartin verran, kun juna oli vähän myöhässä aikataulusta.

Veronassa oli vajaa tunti aikaa seuraavan junan lähtöön. Menimme istuskelemaan ulos ja seurailimme yhden seurueen liikkeitä. Siihen kuului kolme miestä ja kaksi naista. Miehet istuivat puistonpenkillä ja välillä seisoskelivat yhden kopin takana ja naiset kulkivat kerjäämässä. Asemalla oli siististi pukuun pukeutunut mies, joka antoi toiselle naisista reilusti rahaa. Kohta hänen pakeilleen meni yksi miehistä, joka sai ainakin tupakkaa. Yksi miehistä pakotti toisenkin naisen kerjäämään mieheltä. Mies näytti tyhjää lompakkoaan ja yritti antaa naiselle kenkänsä. Nainen ei huolinut niitä, mutta mies käveli sukkasillaan pois. Tämä kaikki tapahtui noin kymmenessä minuutissa ja sinä aikana pääsimme hyvin selville, miten kerjäävä porukka toimi.

Matka Triesteen kesti noin kolme tuntia. Juna oli hienoin, jolla olemme tähän mennessä matkustaneet ja siinä oli vähän matkustajia. Venetsiassa huolestuimme, kun juna lähti puolisen tuntia myöhässä jatkamaan matkaa, mutta juna otti matkalla viivästymisen kiinni. Kuuntelimme välillä äänikirjaa ja katselimme ja ihailimme taas kauniita maisemia. Lähellä Triesteä juna kulki lähellä rantaa. Merellä oli kulkemassa useampia aluksia, joista ainakin pari oli rahtilaivoja.

Triestessä odotusaikaa oli vähän yli puoli tuntia. Kävimme asemalla ostamassa kaupasta jäätelön. Söimme sen heti, kun pääsimme junaan  ennen kuin juna edes lähti liikkeelle. Kaupassa ei ollut lusikoita, joten toinen meistä söi jäätelön haarukalla ja toinen veitsellä ja hyvältä maistui. Meillä ei ollut paikkalippuja, mutta saimme istua koko matkan samoilla paikoilla, koska tässäkään junassa ei ollut paljoa kulkijoita. Matka kesti nytkin kolmisen tuntia. Maisemat olivat upeat. Juna kulki ajoittain hyvin hitaasti, koska matkalla oli raidetöitä.

Ljubljanan asemalta oli lyhyt kävelymatka majapaikkaamme Gasthauseen. Talo on vanha ja idyllinen. Täällä on hyvä ravintola, jossa kävimme syömässä perinteistä slovenialaista ruokaa. Kävimme pienellä iltakävelyllä ja samalla selvitimme asemalta, ettemme tarvitse lauantaina paikkalippua Zagrebiin lähtevään junaan. Huomenna lähdemme täällä Ljubljanassa kohti uusia seikkailuja.

 

 

 

 

Täksi aamuksi laitettiin puhelimesta herätys päälle, koska laiva Gardajärven risteilylle lähtisi klo 8.55 ja kävelymatka satamaan kestää vajaan puoli tuntia. Heräsimme kuitenkin ennen kellonsoittoa, vaikka yö jäi meidän mittapuumme mukaan tavallista lyhyemmäksi. Vielä aamulla ja päivän mittaan muistelimme eilistä Ninan ja Giannin tapaamista Sirmionessa lämpimin ajatuksin.

Sää oli pilvinen, mutta aika lämmin. Kävellessämme satamaan huomasimme markkinoiden pystytyksen olevan meneillään sataman viereisen tien varrella. Kojuja nousi pitkälle matkalle toistensa viereen ja myyjät asettelivat tavaroitaan esille. Toivoimme, että markkinat olisivat vielä meneillään, kun palaamme, koska emme ehtineet aamulla kierrellä kojuilla.

Odottelimme hetken aikaa lipunmyyjän saapumista paikalle. Ensitöikseen hän pyyhki lippuluukun desinfiointiaineella molemmin puolin. Olimme suunnitelleet aikatauluja tulkittuamme ostaa päivälipun, jolla pääsisimme järven päästä päähän vaihtamalla laivaa yhdessä satamassa. Nyt kävi ilmi, että laivoja ei enää mene järven pohjoispäähän, vaan ainoa mahdollisuus on käydä Gardan kaupungissa ja tulla takaisin. Otimme sellaisen lipun ja hetken päästä pääsimme vieressä odottavaan laivaan. Matkaan lähti kymmenkunta muuta matkustajaa.

Menomatkalla laiva pysähtyi Sirmionessa. Oli mukava nähdä eilisiltainen tapaamispaikkamme päivänvalossa. Vastakkaisella rannalla olevat vuoret näkyivät pilvien lomasta tai niiden alapuolelta tummina.

Matka jatkui kohti Gardaa. Loppumatkasta edessä olevat sumupilvet muuttuivat sateeksi ja näkyvyys heikkeni.

Gardaan satoi vielä hetken aikaa, mutta nautittuamme teet ja croissantit lähimmässä kahvilassa, sade jo loppui. Meillä oli aikaa viipyä Gardassa noin kolme tuntia.

Lähdimme kävelemään Gardan katuja ja katselemaan ympärille. Vanha kaupunki on ihan sataman vieressä ja sen kapeille kujille on helppo löytää. Kujien varressa oli pieniä myymälöitä ja rantakadun varsi täynnä ravintoloita. Pari sota-ajan muistomerkkiä nähtiin myös. Sen sijaan tämän päivän kirkkomme oli suljettu. Kaupunkia reunustavat korkeat vuoret muualta paitsi järven suunnasta. Viihtyisä pieni kaupunki ainakin näin nopealla vilkaisulla.

Aikamme kuljettuamme päätimme kuitenkin ruokailla erään kujan varrella olevassa pienessä pitseriassa. Kolmas päivä peräkkäin söimme pitsat. Olemme Italiassa. Hyvät olivat nämäkin pitsat, mutta nyt pidämme taukoa tästä ruokalajista.

 

Kävelimme rantakadulla ja istuimme lämpimässä auringonpaisteessa puistonpenkillä. Minä jopa torkahtelin siinä suloisessa lämmössä vatsa täynnä pitsaa. Lämpötila oli noin 22. Nina ja Gianni kertoivat, nyt on harvinaisen lämmin lokakuu, yleensä on viileämpää. Hyvä meille. Kukkia on vielä paljon ja kaikkialla vihreää.

Paluumatka mentiinkin eri laivalla, joka oli isompi kuin tullessa ja pysähtyi Bardolinossa, Lazisessa ja Sirmionessa.

Järven rannat näyttivät erilaisilta auringonpaisteessa kuin menomatkalla pilvisessä säässä. Vuoret järven toisella rannalla näkyivät jylhinä selkeästi. Kylät ja kaupungit erottuivat paremmin. Maisemat ja rannat näyttivät kesäisiltä. Gardajärven rannalla on vierivieressä ihania lomapaikkoja. Eräällä rannalla oli kaksi ihmistä uimassa. Vesilintuja näkyi paljon, välillä laumoittain.

Palatessamme Desenzanoon puoli neljän maissa markkinat olivat jo loppuneet. Kävelimme asunnolle tyytyväisin mielin ja illan levähtelimme ja teimme jatkosuunnitelmia. Aamulla kahdeksan jälkeen on oltava asemalla odottamassa junaa Veronaan ja sieltä klo 9 Triesteen. Sunnuntaina Veronassa käydessämme ostimme asemalta pakolliset paikkaliput välille Verona-Trieste, koska lippujen osto verkosta ei onnistunut millään sovelluksella. Triestestä jatkamme Ljubljanaan alle tunnin junanvaihdolla.

 

Aamulla nukuttiin aika pitkään. Taisimme väsähtää hieman eilisestä kävelystä. Aamiaisen jälkeen katsoimme Areenasta viimeisimmän Elämäni biisin. Emme ihan osuneet oikeaan arvauksissamme.

Ulkona oli lämmintä ja lähdimme kävelemään Gardajärven rannalle. Tarkoituksenamme oli selvittää, mistä järviristeilyt lähtevät ja saisimmeko ostetuksi liput huomiseksi valmiiksi. Lipunmyynti oli mennyt kiinni pari minuuttia ennen kun tulimme paikalle. Sovimme, että menemme huomenna aamulla katsomaan, josko pääsisimme yhdeksän maissa lähtevälle alukselle mukaan.

Palailimme takaisin rantabulevardia pitkin. Ihastelimme taas kaunista maisemaa. Ilma oli utuinen, joten kauempana olevat maisemat eivät erottuneet selvästi. Rannalla oli paljon lintuja, sorsia, joutsenia, nokikanoja, lokinpoikasia ja yksi pitkäjalkainen valkoinen lintu, jonka arvelimme olevan haikara. Ennen asunnolle tuloa käväisimme lähikaupassa ostamassa vähän ruokaa ja eväitä huomista varten. Kaupan vieressä seinustalla oli pyörä nojallaan ja pyörän tarakalla istui pieni koira

Kun olimme syöneet, lähdimme takaisin rannalle ja Arja reippaana naisena kävi uimassa. Minä istuskelin rantakivellä. Maassa jalkojen juuressa oli paljon kauniita monenvärisiä simpukan kuoria. Asunnolle tultuamme lepäilimme kumpikin. Joimme teetä ja minä täytin yhden haastavan sanaristikon.

Odottelimme kahdeksan maissa Arjan ystävää ja hänen miestään hakemaan meitä syömään kanssaan. Se odottelu todella kannatti. Nina ja Gianni veivät meidät syömään Simrioneen, lähistöllä sijaitsevaan kaupunkiin. Pizzeria sijaitsi linnan alueella. Söimme pidemmän kaavan mukaan ja ruoka oli maukasta. Seura oli mukavaa ja keskustelu kulki monenlaisia polkuja.  Välillä puhuttiin suomea, välillä englantia ja puhe soljui ihan sujuvasti. Ruokailun jälkeen meille tarjottiin vielä jäätelöt ja kävelimme laiturille katsomaan pimeässä valaistuja taloja, jotka heijastuivat kuvajaisina veden pinnalla. Tulimme majapaikkaamme ja hyvästelimme Ninan ja Giannin ja kiittelimme ihanasta ja ikimuistoisesta illasta.

Nyt voimme mennä hyvillä mielin nukkumaan ja yritämme herätä huomenna ajoissa, jotta ehtisimme veneristeilylle.

 

Syntymäpäiväni aamuna sain kuulla Paulan laulamana onnittelulaulun ja mennä valmiiseen aamiaispöytään, jossa odotti myös Paulan kirjoma onnittelukortti. Päivä lähti hyvään alkuun. Lähdimme melko ripeästi kävelemään rautatieasemalle, josta juna lähti vähän ennen kymmentä kohti Veronaa. Ruskan värejä näkyy vielä puissa.

Veronan vanhaan kaupunkiin on asemalta matkaa pari kilometriä, joten lähdimme kävelemään. Matkalla kurkistimme johonkin kadun varrella olevaan kirkkoon ja jatkoimme kaupunginportin läpi vanhaan kaupunkiin.

Pian kuulimme jonkin vanhan ehkäpä hallintorakennuksen suunnalta kuorolaulua ja ikäänkuin messuamista. Ajattelimme, että täällä on jonkinlainen juhla järjestetty syntymäpäiväni kunniaksi 😊. No, se oli joku isänmaallinen tilaisuus, jossa oli mukana muutamia katolisen kirkon pappeja ja ainakin kaksi kuoroa ja soittokunta. Yleisö kuunteli hartaana ja melkein kaikilla miehillä oli päässä tirolilaistyylinen hattu, jossa oli yksi sulka ja jotain kunniamerkkejä. Ehkä vielä saamme selville, mistä oli kysymys.

Kävelimme amfiteatterin vierestä, mutta emme menneet sisälle. Löysimme melko helposti Julian parvekkeen ja patsaan, jotka tietysti kuvasimme, ja vähän muitakin parvekkeita. Emme menneet läheiseen kosketukseen patsaan kanssa, sinne oli ruuhkaa.

Vanhan kaupungin alueella oli todella paljon ihmisiä liikkeellä, vaikka on näin syksy. Sää oli kyllä kesäinen, lämpötila reilusti yli 20. Kuljeskelimme ja katselimme kauniita rakennuksia ja ihmispaljoutta kaduilla, ostimme kortteja ja istahdimme syömään jäätelöt. Olipa hyvää!

Jäätelöpaikan viereisellä aukiolla oli meneillään keskiaikainen miekkailutapahtuma. Katsoimme, miten miehet miekkailivat haarniskoissaan, tuomarit keskustelivat pisteistä ja uudet miekkailijat tulivat kehään. Miekat olivat pitkät ja puiset, lisäksi he käyttivät jossain tilanteessa tikaria. Hauskaa näillä aikuisilla miehillä näytti olevan, vaikka tosissaan miekkailivat. Kehän lähellä oli pienet markkinat, joilla myös oli keskiaikaisesti pukeutuneita naisia ja miehiä. Tuossa ympäristössä oli helppo kuvitella olevansa keskiajalla.

Lämmin sää alkoi janottaa ja niinpä istuimme katukahvilaan juomaan ja kirjoittamaan kortteja. Nautimme kesäisestä säästä ja siitä, ettei ole kiire minnekään. Ihana lisä tähän hetkeen oli videopuhelu tyttäreltä ja hänen pojiltaan onnittelulauluineen. ❤️

Veimme kortit postiin ja kävelimme Pyhän Anastasian basilikaan, joka on Lombardian suurin kirkko ja sitä on aloitettu rakentamaan 1200-luvulla. Rakennus vaikuttikin tosi suurelta, siinä oli monia sivualttareita ja syvennyksiä, joita oli rakennettu myöhempinä aikoina. Näkyvissä oli alkuperäisiä seinämaalauksia, myöhemmin tehtyjä kuvia ja veistoksia. Kirkko oli kuin taidegalleria, teokset kauniita ja arvokkaita.

Kävelimme kaupunkia halkovan joen varrelle, jonka toisella puolella näkyi vuoren päällä linna. Ei tullut mieleenkään lähteä kävelemään sinne, vaikka jotain kautta sinne olisi päässyt.

Kävelimme vielä jonkin aikaa ristiin rastiin katuja ja päätimme sitten lähteä kuitenkin syömään Desenzanoon Gardalle, koska väenpaljous alkoi tuntua ikävältä. Niinpä kävelimme takaisin asemalle ja seuraavaan Milanoon lähtevään junaan. Juna oli jo ajoissa asemalla ja pääsimme istumaan. Ennen junan lähtöä siihen alkoi tulla todella paljon väkeä, eteiset ja käytävät täyteen. Mietimme, miten pääsemme ulos, kun meidän asema on jo toinen Veronasta päin. Ihmiset antoivat tilaa ja hyvin pääsimme.

Kävelimme suunnittelemaamme ravintolaan vielä hieman mutkan kautta, vaikka olisi ollut mukava päästä jo syömään, koska kello oli jo yli seitsemän. Saimme upean paikan ihan järven rannalla olevalta terassilta. Söimme oikein maukkaat pitsat viinilasillisen kera. Järven toisella puolella näkyivät toisten kylien valot ja aallot liplattivat rantakiviin. Vielä kilometrin matka käveltiin asunnolle ja sitten iltahommiin. Tälle päivälle tuli paljon kävelyä, älykellojemme mukaan noin 17 km ja askeleitakin noin 25 000, joten huomenna iisimmin. Varmasti jää mieleen tämä syntymäpäivä, kiitollisin mielin.

 

 

Tänään aloitettiin aamu rauhallisesti aamupalalla ja lukemalla päivän uutiset. Majapaikassamme on pyykinpesukone. Se sai pestä meille kaksi koneellista pyykkiä. Nyt on puhtaita vaatteita ripustettuna ympäriinsä sisällä ja osa parvella. Tässä talossa on huoneistomme:

Sääennusteen mukaan jo aikaisin aamulla piti olla ukkosta ja vesisadetta, mutta ukkosta ei kuulunut ollenkaan. Taivaalla oli uhkaavan näköisiä pilviä, mutta päätimme silti lähteä kävelemään rannalle. Matkan varrella kävelimme mediakoulutuskeskuksen puiston läpi. Alue oli laaja ja hyvin hoidettu.

Kun tulimme rannalle, oli alkuun pilvistä eikä vastarantaa näkynyt kunnolla. Jonkin ajan päästä aurinko alkoi paistaa ja ilma kirkastua. Istuimme pitkään penkillä ja ihastelimme upeaa maisemaa ja kuuntelimme aaltojen loisketta. Rannalla oli rauhallista. Rantaveden tuntumassa olijoutsenia ja sorsia ja yksi todella innokas uimarikoira.

Nousimme rannalta kuusikymmentä kuusi porrasta rannan suuntaisesti kulkevalle tielle. Pistäydyimme pienessä katolisessa kirkossa  ja kävimme lähistöllä olevassa kaupassa pullaostoksilla ja tulimme päiväteelle.

Levähtelimme jonkin aikaa ja lähdimme uudelle kierrokselle sadetta uhmaten. Ehdimme hädin tuskin avata sateenvarjot, kun sade jo loppui. Päädyimme edulliseen vaatekauppaan, josta löytyi mukaan pusero ja huivi. Menimme takaisin rannalle ja yritimme katsella, mistä löytyy veneretkiä tekevien alusten laituri. Se selvisi, kun näimme, minne yksi aluksista rantautui. Ajatuksissamme on, että tiistaina hyppäisimme veneen kyytiin ja tutustuisimme Gardajärven maisemiin vesiltä päin.

Tuuli nousi päivän mittaan ja järven selällä oli vaahtopäinen aallokko. Jotkut uskaliaat olivat lähteneet järvelle purjeveneillään. Aallokko keikutti pienempiä veneitä kuin korkkeja laineilla. Järven toisella puolella paistoi aurinko ja talot ja niiden takana siintävät vuoret erottuivat paremmin kuin aamupäivällä.

Rannalta lähdettyämme huomasimme modernin kivimöhkäleen näköisen kirkon. Kun menimme sinne sisälle, se osoittautui erittäin kauniiksi lasimaalauksineen.

Majapaikkaan päästyämme oli jo kova nälkä. Onneksi ei tarvinnut kuin lämmittää ruoka mikrossa. Laskettiin tähän astisia kustannuksia ja varattiin majoitus Ljubljanaan ja Splitiin. Ulkona oli jo pimeää, mutta käväisimme vielä lähikaupassa pikku ostoksilla.

Toinen matkustuspäivä peräkkäin alkoi ihan rauhallisesti, koska juna kohti Veronaa lähti vasta lähempänä yhtätoista. Ehdimme käydä syömässä aamiaisen hostellin ravintolassa ja käydä kaupassa ostamassa pientä evästä.  Junan lähtöraide ilmoitettiin taas melko myöhään. Löytääkseen tauluilta oikean junan, pitää myös tietää, mikä on junan pääteasema ja numero. Salzburgin asema on hyvin siisti ja avara. Laiturilta näimme kuin näimmekin kaupunkia ympäröivät vuoret.

Ahtauduimme täyteen Innsbruckiin menevään junaan taas tyytyväisinä paikkalipuista. Jouduimme häätämään matkustajat meidän paikoiltamme pois, mutta heidän omat paikkansa olivatkin meitä vastapäätä ja he vuorostaan joutuivat häätämään siinä istuvat pois. Pariskunta, joka istui siinä meitä vastapäätä, oli Irakista kotoisin. He olivat menossa Innsbruckiin, johon tulivat myös heidän kaksi Wienissä asuvaa poikaansa. Keskustelimme elämästä Irakissa, sen kuumuudesta (jopa+70 C.), pitkään jatkuneesta sodasta ja sen takia vaikeasta tilanteesta. Mies kertoi olleensa helikopterilentäjänä sodassa lähes koko elämänsä ajan. Perheen tytär asuu Bagdadissa ja siellä on usein niin kuuma, ettei lapsia voi päästää ulos. Tämä pariskunta nauttii Itävallan raikkaasta ilmasta ja vihreydestä, jota ei heidän kotimaassaan ole.  Oli kyllä mielenkiintoiset keskustelut heidän kanssaan. Vajaan kahden tunnin matka Innsbruckiin meni nopeasti. Vuoristomaisemiakin ihailtiin. Ikkunan läpi tuli kuvatuksi runsaasti maisemakuvia.

Innsbruckissa meillä oli noin 45 minuutin vaihto Veronan junaan. Ostimme täytettyä patonkia evääksi ja kuljeskelimme asemalla ennen junan saapumista. Junissa ei ollut ravintolavaunua ja hankala olisikin lähteä omalta paikalta, kun ei voi reppua jättää vartioimatta.

Tämä juna oli vielä täydempi kuin edellinen ja taas jouduimme pyytämään kaksi nuorta naista siirtymään paikoiltamme. Vieressä istuvat kertoivat, että joku juna oli aiemmin peruttu ja siksi tämä oli niin täynnä. Meillä oli hyvät ikkunapaikat. Maisemat tulivat aina vain komeammiksi. Dolomiittien vuoret olivat korkeita ja jylhiä, pieniä kyliä vuorten juurilla, ruskan värejä puissa.

Olimme saaneet tietää, että Italiassa peritään interreilaajilta 10 euron maahantulomaksu ja hieman jännitimme, miten maksu tässä junassa peritään. No, konduktööriä ei näkynyt koko matkalla eikä maksua peritty. Eilen Salzburgin hostellissa perittiin 3,5 euron kaupunkivero ja tänään Italian majapaikassa turistivero 15 euroa. Meille ovat vielä vieraita veroja nämä.

Junassa oli varmaan ihmispaljouden takia melko kuuma ja tavarahyllyt täynnä. Jouduimme pitämään reppujamme sylissä ja jaloissa ja siten istumaan aikalailla liikkumatta sen kolmisen tuntia, jonka matka kesti. Maskien pakollinen käyttö tuotti tukaluutta myös.

Veronassa meitä vastaan tulvahti jo lämpimämpää ilmaa ja tuntui etelältä. Vaihdoimme taas junaa, nyt Milanoon menevään junaan, josta jäimme pois Gardajärven eteläpäässä Desenzanossa. Vaihtoaika oli puolisen tuntia ja matka kesti 25 minuuttia. Sekin juna oli täysi, mutta saimme istumapaikat.

Kävelimme pari kilometriä asemalta majapaikkaamme, joka on pieni apartementos- tai  Airbnb -tyylinen asunto. Nukkumasoppi, olohuone-keittiö, kylpyhuone, parveke. Aiomme olla täällä viisi yötä ja jatkaa sitten Ljubljanaan. Kävimme läheisessä kaupassa ostamassa ruokaa lähipäiviksi ja senkin varalle, että huomenna ukkostaa ja sataa eikä viitsitä lähteä ulos ollenkaan.  Näyttää, että täällä on noin 20 C lämpötilat lähipäivinä ja aurinkokin paistaa sateen jälkeen. Kyllä kelpaa.

 

 

Tänään oli vähän aikaisempi herätys, koska juna lähti Prahasta jo kymmenen maissa aamulla. Aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Olimme asemalla taas hyvissä ajoin ja ensimmäiseksi ostimme evästä junaan. Piti melkein viime tinkaan odottaa ennen kuin selvisi, miltä raiteelta juna Linziin lähtee. Onneksi meillä oli paikkaliput, sillä juna oli alkumatkasta aika täynnä. Matkan aikana kuuntelimme äänikirjaa ja katselimme hienoja kumpuilevia maisemia. Ennen Linziä syötiin eväät.

Juna oli ajallaan Linzissä ja vaihdoimme jouhevasti Salzburgiin lähtevään junaan. Aikaa vaihtoon oli parikymmentä minuuttia.

Matkalla Salzburgiin maisemat muuttuivat aina vain jylhemmiksi ja juna kiipesi lähes koko matkan ylämäkeen. Taivaanrannassa siinteli korkeita vuoria, joista jotkut olivat lumihuippuisia.

Salzburgin asemalta on lyhyt matka majapaikkaamme hostelliin. Toimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme saman tien syömään, kun nälkä jo kurni vatsassa. Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään tarkoituksenamme ihastella kaukana kohoavia vuortenhuippuja. Niitä emme nähneet, kun ilta alkoi hämärtää ja joka puolella oli niin korkeita taloja, että huiput jäivät niiden taakse piiloon. Tutustuimme sen sijaan Mirabellgarteniin, joka oli todella kaunis puisto. Orvokit, ruusut ja monet muut kukat kukkivat täydessä loistossaan. Korkealla kukkulan laella näkyi Mirabell linna.

Vähän matkan päässä puistosta on Salzah joki. Kuljimme paluumatkalla jonkin matkaa joen vartta ja ihastelimme jokeen heijastuvia valoja illan hämärässä.

Kun asetuimme huoneeseemme, tänne ilmaantui yhtäkkiä kaksi nuorta miestä. 😁 Taidettiin kaikki säikähtää ja miehet hävisivät nopeasti pois ovelta. Onneksi oven saa lukkoon sisäpuolelta niin säästymme useammilta vierailijoita.

Viivymme Salzburgissa vain huomisaamuun ja matka jatkuu  Veronan kautta Gardajärvelle.