Päivä Venetsiassa

Tämä aamu alkoi aamutoimien jälkeen etsinnällä. Minulla on rahavyö hukassa. Ei löytynyt suuretsinnän jälkeenkään. Niinpä luovutin pankkikortin koteloineen Arjalle. Hän survoi sen omaan rahavyöhönsä omien korttiensa lisäksi. Asemalla ostettiin huomiseksi valmiiksi junaliput Triesteen ja tälle päivälle edestakainen matka vanhaan kaupunkiin .

Junamatka on lyhyt, mutta hieno. Juna kulkee pitkän sillan yli vanhan kaupungin puolelle. Lähdimme kävelemään asemalta tarkoituksenamme suunnistaa  Piazza San Marcolle. Katsoin Google Mapsista reitin. Alkumatka sujui hyvin, kunnes huomasimme kiertävämme ympyrää. Sovellus ei toiminut kunnolla kapeilla kujilla.

Päivä oli lämmin ja meitä janotti. Huomasin, että rahalaukun etsinnässä unohdin vesipullon hotellille. Ostin pienestä putiikista vesipullon, avasin sen ja join hiukan. Kävelimme pienelle aukiolle, istahdimme puistonpenkille katsomaan reittiä uudelleen. Samalla huomasin, ettei vesipullon korkki ollut kunnolla kiinni ja olkalaukun pohjalla oli reiluhkosti vettä. Kaadoin veden pois ja kuivasin pohjaa servetillä. Onneksi laukussa ei ollut paljoa tavaraa. Myöhemmin huomasin, että ostamamme junaliput olivat laukun sivutaskussa. Ne olivat paikoin kastuneet, mutta eivät onneksi käyttökelvottomiksi. Annoin ne Arjalle turvaan ja kuivattelimme ne samalla, kun söimme Piazza San Marcolla oikein herkulliset jäätelöannokset ja kuuntelimme samalla mahtavaa jazzbändiä.

Kun lähdimme vesivahingon jälkeen uudelleen liikkeelle, huomasimme talojen seinissä opastekyltit kohti Piazza. Oli kuin olisi ollut partiosuunnistuksessa. Pääsimme Grand canalen rantaan ja huomasimme venebussin pysäkin ja päätimme mennä veneellä kanavan yli. Pysäkin edessä oli lippuja myymässä iäkäs mies, joka myöhemmin paljastui huijariksi. Hän sanoi myyvänsä meille edestakaisen lipun, mutta pääsimme sillä vain yhteen suuntaan.

Kun menimme veneeseen, luulimme, että vene vain vie meidät kanaalin yli, mutta matka osoittautui useamman pysäkinvälin mittaiseksi, mutta perille päästiin. Siinä vaiheessa olikin jo aiemmin mainittujen ihanien jäätelöannosten aika.

Pyhän Markuksen tuomiokirkkoon oli melkoinen jono, mutta jonotimme sisukkaasti kauniissa kesäisessä säässä ja pääsimme lopulta tutustumaan kirkkoon. Se on melkein uskomattoman iso. Koristeena on paljon kultauksia, kukkia ja hienoa mosaiikkia. Arja uskaltautui kiipeämään parvekkeelle ja siellä olevaan museoon. Minä jänistin, kun näin jyrkät portaat ylös. Odottelin ulkona kirkon edustalla ja tutustuin samalla kirkon historiaan.

Kiertelimme vanhassa kaupungissa pitkin kapeita kujia. Ylitimme muutamia pieniä kanavia. Katselimme gondoleita, jotka lipuivat matkaajineen pitkin kanavia. Pistäydyimme yhteen kirkkoon sisälle. Kun nälkä yllätti, söimme hyvät pitsat. Pizzaa syödessä Arja ihmetteli, oliko siinä kiven siru, mutta se se niin ollut, vaan Arjan hampaasta irtosi paikan siru. Onnistuimme kommelluksista suunnistamaan rantaan venepysäkille. Huomasimme, ettei matkalippu toimi ja silloin selvisi, että meitä oli huijattu. ”Virallinen” lipunmyyjä sanoi, että selvisimme vähällä, koska hävisimme vain yhden euron.

Paluumatka veneellä kesti hyvän tovin. Oli uskomatonta, miten kaikenlaiset veneet puikkelehtivat toistensa ohi törmäämättä. Välillä torvet tööttäilivät ihan italialaisittain. Pääsimme veneellä rautatieasemalle ja siitä junalla takaisin lähelle hotellia.

Hotellilla kuuntelimme päivän päätteeksi luennon  muistisairaan hyvästä hoidosta.