Venetsiasta Postojnaan

Hostellin hyvän aamupalan jälkeen lähdimme reppuinemme asemalle ja nousimme Triesteen menevään junaan. Meillä ei ollut paikkalippuja, mutta saimme hyvät istumapaikat ikkunan vieressä ja matka joutui rattoisasti maisemia katsellen. Nähtiin useita suuria viininviljelysalueita ja keltaisia rypsipeltoja. Triesten lähellä meri tuli näkyviin.

Matka Triesteen kesti kaksi tuntia. Triestessä oli tunnin odotus Postojnaan menevään junaan. Junan määränpää oli Wien.  Odotusaikana kävelimme pienen lenkin aseman lähistöllä kesäisessä säässä. Ostimme aseman kaupasta pienet matkaeväät ja söimme pienet jätskit.

Ennen kuin junan ovet aukaistiin, konduktööri laittoi varattujen istumapaikkojen kohdalle laput merkiksi varauksesta. Näin tiesimme mennä vapaille paikoille istumaan.  Junassa oli vain vähän matkustajia. Kuulimme takanamme olevasta penkistä suomenkielistä puhetta ja kun menin juttelemaan siinä istuvien kahden naisen kanssa, kävi ilmi, että he ovat Interraililla ja menossa Ljubljanaan. Oli mukava jutella junamatkailukokemuksistamme. He olivat lentäneet halvoilla lennoilla Splitiin ja alkaneet junamatkansa sieltä.

Triesten ja Postojnan välillä maisemat olivat aika vuoristoisia ja keväisen vihreitä. Matka kesti 2,5 tuntia.

Postonjan asemalta laskeuduttiin portaita pitkin kaupunkiin, joka on mukavan pieni ja maaseutumainen.

Majapaikkamme on pieni vierastalo, joka on remontoitu vanha rakennus. Saavuttuamme sinne lähdimme pian ostamaan lippuja huomista tippukiviluolavierailua varten ja selvittämään, miten pääsemme 9 km päässä olevalle linnalle ja toiseen luolapaikkaan. Tarkoitus oli samalla reissulla käydä syömässä ja epäilys ruokapaikan löytämisestä alkoi jo vallata mieltä, kun kaupungissa ei näyttänyt olevan yhtään ruokapaikkaa auki eikä myöskään kauppoja näkynyt. Kävelimme noin 20 minuutin matkan luolan lähtöpaikalle, ostimme liput ja onneksemme siellä oli yksi ruokapaikka auki. Söimme mehevät, siellä valmistetut hampurilaiset ja istuskelimme terassilla nauttien kesäsäästä ja lintujen laulusta. Ostimme myös leipää aamupalaksi, kun tässä majapaikassa ei ole aamupalaa.

Sitten kävelimme takaisin kierrellen hiukan kaupungilla katsellen asuintaloja eri aikakausilta ja muutamia vanhoja kauniita rakennuksia. Kukat kukkivat ja mummot kyykkivät kasvimailla kerrostalojen takapihoilla. Koira kurkisteli aidanraosta. Kaupunki on hyvin hiljainen, vähän ihmisiä liikkeellä.

Postojnan kartta

Kotikadulta

Tässä talossa asumme.