Postojnassa linnassa ja luolassa

Aamu aukeni pilvisenä, mutta sateettomana.  Majoitukseen ei sisälly aamiaista. Niinpä oli tyytyminen eilen ostettuun sämpylään ja mukilliseen teetä.

Eilen ystävällinen nuori nainen respasta järjesti meille kyydin noin yhdeksän kilometrin päässä sijaitsevaan Predjaman linnaan. Menimme ulos hyvissä ajoin odottamaan taksiamme. Muutamaa minuuttia ennen puolta kymmentä kohdallemme pysähtyi iäkkäänpuoleinen herrasmies autollaan. Autossa ei ollut taksimerkkiä, mutta varmistimme, josko hän olisi odottamamme henkilö. Ei ollut. Hän oli tulossa kaupasta ja asui kadun toisella puolella. Hän oli oikein ystävällinen ja lupasi viedä meidät, jos sovittu taksi ei ilmaannu paikalle. Auto tuli tasan puoli kymmeneneltä. Autoa kuljettanut rouva oli oikein ystävällinen ja odotti meitä sen aikaa, kun olimme linnassa. Mutkitteleva tie linnaan kulki upeiden maisemien halki.

Predjaman linna on maailman suurin lähes kokonaan luolan sisään rakennettu linna. Linna on rakennettu vaiheittain ja rakentaminen on aloitettu 1200 -luvulla. Nykyisessä muodossaan se on ollut 1500 -luvun loppupuoliskolta saakka. Ehkä mielenkiintoisin vaihe on ollut vuosina 1478 – 1484. Linnan isäntänä oli tuolloin rosvoparoni Erazem Lueger. Häntä on verrattu Robin Hoodiin. Linnaa piiritettiin ja lopulta rosvoparoni pääsi taistelussa hengestään ja linna vaurioitui pahoin. 

Linnassa oli viileää ja kosteaa. Siellä on huoneita useassa kerroksessa kidutuskammiosta  viihtyisään ruokasaliin. Huoneissa on pieniä ikkunoita, joista voi kurkistella ulkopuolella olevaa upeaa maisemaa. Parvekkeelta avautuvat näkymät laajemmalle. Linnassa liikutaan kerroksesta toiseen kallioon louhittuja portaita. Ylimpään kerrokseen kiipeämiseen minulla ei riittänyt rohkeutta, mutta Arja kiipesi jyrkät kiviset portaat ylös saakka. Sielläkin oli muutamia huoneita.

Linnasta siirryimme Postojna caveen, tippukiviluolalle. Meillä oli hyvin aikaa juoda teet ja syödä herkulliset leivokset ennen kuin pääsimme luolakierrokselle.

Luola on 24120 metriä pitkä ja korkeimmillaan 115 metriä. Luola on avattu yleisölle jo 1819. Sähköt sinne on asennettu 1884, aiemmin kuin Ljubljanaan. Junaraiteet on asennettu 1872. Melkein uskomatonta, miten kauan ihmiset ovat jo voineet käydä tutustumassa luolaan. Vuosien saatossa luola on ollut monenlaisessa käytössä, esimerkiksi varastona ja  piileskelypaikkana.

Luolan suulta kävelimme pienen matkan junalle. Veturin perässä oli aikamoinen määrä vaunuja. Juna kiemurteli pitkin luolaa aina vain syvemmälle luolan sisään. Välillä katto oli niin matalalla, että pidemmät joutuivat kumartamaan päätään. Välillä tila oli kapea sivusuunnassa. Kuljimme junalla noin viiden kilometrin matkan. Sen jälkeen lähdimme kävelemään hiljalleen oppaan opastamana noin puolentoista kilometrin matkan. Reitti oli helppo kulkea, vaikka välillä oli jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Näkymät olivat kerrassaan upeita ja välillä vähän jännittäviäkin. Pahinta oli, kun piti ylittää venäläisten sotavankien tekemä silta. Ei sillan romahtaminen pelottanut niinkään vaan se, miten korkealla silta kulki. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta selvisin. Välillä tippui vettä niskaan, mutta ei se menoa haitannut.

Kävelyn jälkeen palasimme ihmisten ilmoille junalla yhtä pitkän matkan kuin mennessä. Vähän ennen luolasta poistumista näimme putouksen, joka on osa luolan alla kulkevaa Pivkajonea.

Kierroksen jälkeen oli nälkä ja kävimme syömässä maittavan aterian ennen kuin kävelimme Postojnan keskustaan. Kävimme tutustumassa kirkkoon, kun satuimme löytämään oven, joka ei ollut lukossa. Löysimme ruokakaupan, josta ostimme huomisaamuksi juotavaa jogurttia aamupalaksi. Loppupäivä meni löhötessä. Varattiin hotelli Zagrebista. Huomenna matka jatkuu Ljubljanaan.