Aloitimme aamun rauhallisesti. Aamiainen oli monipuolinen ja ruokailijoita oli alle kymmenen. Ruokalutilassa soi musiikki vanhalta vinyyliltä. Tunnelma oli kodikas.
Kun lähdimme kaupungille, ensimmäisenä tavoitteena oli löytää reitti Särkyneiden suhteiden museoon. Ihailimme matkan varrella olevaa puistoa ja jatkoimme matkaa. Muutama mutka käveltiin ennen kuin löysimme museolle.
Museon idea syntyi vuonna 2005. Taiteilijat Olinka Vistica ja Drazen Grubisic erosivat neljän yhteisen vuoden jälkeen ja miettivät, miten katkenneen suhteen jättämän perinnön voi säilyttää. He perustivat näyttelyn, joka kiersi ensimmäiset vuodet ympäri maailmaa. Vuodesta 2010 näyttely on ollut pysyvästi Zagrebissa. Esillä on esineitä ja kirjeitä, joihin kaikkiin liittyy onnettomasti päättynyt rakkaus. Jokaisesta löytyy lahjoittajan kirjoittama kertomus, tapahtumapaikka ja -aika.
Monet tarinoista ovat hyvin koskettavia. On nuoruuden romansseja, jotka ovat päätyneet eroon, suhteita, jotka ovat päättyneet eroon tai toisen kuolemaan. Yksi todella koskettava tarina kertoo lapsen menettämisestä. Joissakin tarinoissa on mukana huumoria, kuten jutussa, joka liittyy epämuotoiseen villapaitaan. Löytyipä museosta suomalaismiehen lahjoittama kuntopyöräkin. Miehen kertoman mukaan vaimo oli innostunut ratsastamaan monella muullakin ja kuntopyörä jäi, kun vaimo lähti.
Alla pääsylippu ja päällä matkamuisto museosta.
Kierroksen jälkeen istuimme museon kahvilaan nauttimaan virvokkeita. Aurinko paistoi melkeinpä kuumasti ja istukelimme kahvilassa hyvän tovin ennen kuin kävelimme vieressä olevalle näköalatornille. En uskaltanut nousemaan torniin, mutta Arja kiipesi ylös saakka ihailemaan maisemia. Tyydyin katsomaan kaupunkia alas laaksoon matalampaa ja seurasin, kun iso joukko koululaisia laskeutui laaksoon, kaupungin keskustaan funikulaarilla.
Halusin sytyttää kynttilän Anskun muistoksi. Hänen poismenostaan tuli tänään kaksi vuotta. Lähdimme etsimään auki olevaa kirkkoa. Ainakin kolme kirkkoa on remontissa ja muiden löydettyjen kirkkojen ovet olivat lukossa. Kävimme välillä syömässä ja teimme sen jälkeen vielä yhden kierroksen. Emme löytäneet yhtään sellaista kirkkoa, johon olisimme päässeet sisälle, joten kynttilä jäi, surullista kyllä, sytyttämättä.
Ajattelimme mennä syömään jäätelöt, mutta emme löytäneet paikkaa, josta olisimme saaneet jäätelöä. Sen sijaan huomasimme suklaamuseon. Museo oli hyvin samantyyppinen kuin se, jossa kävimme Prahassa syksyllä. Tuolla sai toki hiukan enemmän maistella suklaata.
Tämä oli pääsylippu, joka sisälsi erilaisia suklaita.
Kotimatkalla poikkesimme vielä majapaikan lähellä olevaan pullakauppaan ja ostimme vähän herkkuja täksi illaksi ja eväitä huomista Plitvicen reissua varten.
Pitää vielä yrittää löytää jonkinmoinen kartta Plitvicen alueesta.
Jätä kommentti