Hotelliaamiaisen syötyämme lähdimme kävelemään linja-autoasemalle, jonne on matkaa vajaa kilometri. Olimme ostaneet bussiliput Pulaan Getbybus-sovelluksella pari päivää aikaisemmin. Ennen bussin lähtöä ehdimme käymään viereisessä postissa ostamassa postimerkkejä. Bussi tuli aivan täyteen matkustajia, eikä kaikille löytynyt istumapaikkoja, mutta ei hätää: kuski aukaisi ylimääräisen tuolin bussin etuosasta ja yksi matkustaja pääsi istumaan eteen käytävän lattialle ja sai kuskilta tyynyn takapuolensa alle. Kuljettajan lipunlukija ei osannut lukea meidän lippujemme QR-koodia, koska se oli kai liian iso kooltaan, mutta pääsimme kuitenkin matkaan. Eräällä muulla matkustajalla oli sama tilanne ja hän joutui käymään vaihtamassa lipputoimistosss lippunsa paperiseen. Tekniikka melkein toimii. Bussi lähti noin 10 minuuttia myöhässä.
Matka kesti 40 minuuttia. Maisemat olivat melko tasaiset ja meri alkoi näkyä hyvissä ajoin. Menimme parin pienen kylän läpi ja pysähdyimme yhden kerran. Tienvarsilla näkyi isoja oliivilehtoja ja viininviljelyksiä.
Pulassa suunnistimme ensin amfiteatterille. Se oli yllättävän suuri ja hyvin säilynyt roomalaisten ajoilta. Teatterin ympärillä oli kauniita istutuksia, pensaita ja kukkia. Kellarissa oli näyttely entisajan oliivinviljelystä ja käsittelystä. Isoilla kivipyörillä oli ilmeisesti puristettu öljyä ja valutettu kiviastioihin. Seinänvierustoilla oli suuret määrät savisia öljyruukkuja. Joissakin oli suippo pohja siksi, että ruukun pystyi työntämään hiekkaan pystyyn.
Kun nousimme oliiviöljynäyttelystä ulos, alkoi ripsiä vettä. Lähdimme vieressä olevaan kirkkoon, joka oli hyvin rauhallinen ja koristuksiltaan melko vaatimaton. Siellä oli muutamia ihmisiä hiljentymässä ja mekin istuskelimme siellä hetken aikaa.
Kirkon pihassa oli patsas, joka esitti miestä ja poikaa, miehellä kirja kädessä. Patsaan ympärillä ja viereisillä muureilla kukki erivärisiä ruusuja tosi kauniisti.
Lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia ja taas mutkan väärään suuntaan tehtyämme löysimme tien 1600-luvulta olevaan linnaan, joka oli niemessä kukkulan laella. Aurinko oli alkanut jo paistaa täydeltä terältä ja oli lämmin. Näkymät linnan ylätasanteelta olivat hienot joka suuntaan, kaupungille ja merelle.
Tutustuimme linnaan melko pikaisesti, koska alkoi jo olla nälkä. Linnasta olisi päässyt tunneleita myöten neljään eri suuntaan vanhan kaupungin muihin osiin, mutta me lähdimme kävellen etsimään ruokapaikkaa. Löysimme kivan varjoisan terassiravintolan, jossa söimme ja levähdimme. Pari kissaa kierteli pöytien välissä.
Syötyämme etsimme lähistöltä katedraalin, mutta emme päässeet sisälle. Huomasimme, että ulko-ovessa ei edes ollut kahvoja eli ne sai auki vain sisältä päin. Kuulimme ovien läpi urkujen soittoa. Kirkossa olisi alkanut joku tilaisuus viideltä, mutta emme voineet jäädä odottamaan, koska bussin lähtöaika oli kuuden maissa. Ruusut kukkivat tälläkin reitillä.
Kävimme vielä katsomassa amfiteatterin vieressä olevaa porttia, jonka takaa lähti yksi tunneli linnalle päin. Tunneleita oli rakennettu maailmansotien aikana väestösuojiksi.
Eräällä aukiolla oli muistomerkki ja tuoreita kukkia natsien voittamisen kunniaksi, olihan 9.5.
Etsimme ”Hyvien muistojen museon”, jossa olisimme halunneet käydä, mutta se oli suljettu. Istuimme meren rannassa olevassa kahvilassa kaikessa rauhassa vielä ennen bussin lähtöä. Oikein mukavalta vaikutti tämäkin kaupunki ja oli hyvä, että tulimme tehneeksi sinne retken. Jäi kyllä näkemättä useampia historiallisia nähtävyyksiä, mutta vajaassa yhdessä päivässä ei ehtinyt tai jaksanut tämän enempää.
Olimme varautuneet bussilipun kanssa nyt niin, että otimme lipusta kuvakaappauksen, jolloin sitä pystyi pienentämään ja nyt sen tarkistus onnistui. Bussi lähti nyt parikymmentä minuuttia myöhässä, ja matkustajia oli vain muutamia.
Ehdimme hyvin seuraamaan Euroviisujen karsintaa hotellihuoneeseen puhelimelta. Ehkä se olisi näkynyt myös huoneen televisiosta, mutta emme saaneet sitä toimimaan.
