Lähdimme tänä aamuna liikkeelle yhdentoista maissa ensin pestyämme pikkupyykkejä ja ripustettuamme ne parvekkeelle kuivumaan, kuitenkin mahdollisen sateen suojaan. Aluksi olikin pilvistä, mutta sitten päivä kirkastui ja lämpeni. Kävelimme suoraan vanhan kaupungin katedraalille, koska olin saanut Rovinjin turistisivuilta selville, että tällä seudulla on amatöörikuorojen kokoontumispäivät ja yksi konserteista oli puolen päivän aikaan kirkon portailla. Sinne kerääntyikin vähitellen viisi kuoroa, jotka esittivät yhden laulun kukin ja vielä yhden laulun yhteisesti. Oli mukava nähdä ja kuulla yhdessä laulamisen iloa ja riemua. Musiikki on yhteistä, vaikka kielet eivät.
Kävelimme hiljakseen alaspäin kirkon kukkulalta ja yritimme taas löytää yhtä kirkkoa, st. Thomasin kirkkoa, mutta vaikka näimme viitan sinne, emme löytäneet sitä. Päättelimme, että se on kuitenkin kiinni, emmekä nähneet enempää vaivaa sen suhteen. Näimme tämän pienen alttarin seinällä.
Ajattelimme sitten mennä nykytaiteen museoon, joka oli tiedon mukaan rannan toisessa päässä. Näimme suuren taideteoksen pihalla, mutta ovissa ei ollut kylttejä ja ne olivat lukossa. Kävelimme takaisinpäin ja päätimme istahtaa syömään rantaravintolaan. Vanha kaupunki näkyi tästä suunnasta kauniisti.
Koska sää oli lämmin, halusin lähteä pikku veneilyretkelle lähisaaristoon ja rannoille. Paula jäi mantereelle odottelemaan. Retki kesti vajaan tunnin. Veneessä oli keskellä pleksipohja, jonka läpi pystyi näkemään meren pohjaan. Kuljettaja hiljensi veneen vauhtia aika ajoin matalissa kohdissa, niin että oli helpompi nähdä joitakin kaloja, merikasveja ja isoja simpukoita meressä. Valokuvista ei kuitenkaan saanut mitään selvää.
Reitti ohitti läheisen Katarina-saaren, jossa näkyi hieno hotelli. Sinne on lyhyt venematka mantereelta. Toisessa saaressa oli myös hotelli, joka on tehty entisestä luostarista. Vene kääntyi takaisinpäin kohti vanhankaupungin niemeä, joka ohitettiin hitaasti molemmin puolin. Kaupungista sai taas erilaisen näkymän meren suunnasta. Toisella puolella kaupunkia lähellä rantaa oli uudelleen se iso laiva, jonka näin jo muutama päivä sitten.
Veneretkeltä palattuani löysimme tien fransiskaanikirkon ja – luostarin luo. Luostarin yhteydessä näytti olevan museokin, mutta kuten tavallista, kaikki ovet olivat kiinni. Istuskelimme pitkään kirkon läheisyydessä, Paula puiden varjossa ja minä auringossa kirkon portailla. Muutama sisilisko juoksenteli portaita ja piiloutui portaiden rakoihin. Aurinko lämmitti ja oli rauhallista.
Matkalla näkyi myös kotoisan näköinen portti.
Käveleskelimme sitten taas ympäriinsä ja istuimme kahvilassa. Matkalla näimme pikku kirjaston, josta voi ottaa kirjan ja jättää tilalle toisen. Joku suomenkielinenkin kirja näkyi olevan joukossa.
Istuimme tarkoituksella keskusaukion lähellä olevassa kahvilassa, koska meillä oli tieto vanhojen autojen kokoontumistapahtumasta, jonka oli tarkoitus alkaa illan suussa. Näimmekin muutaman auton tulevan, mutta koska kuorojen toinen konsertti alkoi lähes samaan aikaan, menimme konserttiin, joka pidettiin italialaisen kulttuurin talossa.
Sali oli täynnä ihmisiä, enimmäkseen kuorolaisia, mutta muutakin yleisöä. Neljä kuoroa esiintyi itsenäisesti ja osittain yhteisesti. Kaksi oli mieskuoroa, kaksi sekakuoroa. Konsertti kesti noin tunnin ja tätäkin oli mukava kuunnella. Aplodit olivat valtavat ja ihmiset iloisia. Enimmäkseen kuorolaiset olivat melko iäkkäitä. Kirkolla esiintyi myös nuorten kuoro. Juontaja puhui osaksi italiaa, osaksi kroatiaa. Italia onkin täällä aika yleinen ja paljon kuultu kieli, kuten saksakin. Kaupoissa myyjien ensimmäinen oletus on, että puhumme saksaa. Hotellissa kuuluu pääasiassa saksaa, vaikka tosi vähän täällä on asukkaita ollutkin tänä aikana.
Konsertin jälkeen pyörähdimme vielä keskusaukiolla katsomassa vanhoja autoja, joita oli tullut nyt lisää. Autot lähtevät huomenaamulla ajamaan ympäri Istriaa ja palaavat illansuussa takaisin keskusaukiolle.
Me palasimme hotellille ja keräsimme kuivat pyykit parvekkeelta.
Jätä kommentti