Syntymäpäiväni aamuna sain kuulla Paulan laulamana onnittelulaulun ja mennä valmiiseen aamiaispöytään, jossa odotti myös Paulan kirjoma onnittelukortti. Päivä lähti hyvään alkuun. Lähdimme melko ripeästi kävelemään rautatieasemalle, josta juna lähti vähän ennen kymmentä kohti Veronaa. Ruskan värejä näkyy vielä puissa.
Veronan vanhaan kaupunkiin on asemalta matkaa pari kilometriä, joten lähdimme kävelemään. Matkalla kurkistimme johonkin kadun varrella olevaan kirkkoon ja jatkoimme kaupunginportin läpi vanhaan kaupunkiin.
Pian kuulimme jonkin vanhan ehkäpä hallintorakennuksen suunnalta kuorolaulua ja ikäänkuin messuamista. Ajattelimme, että täällä on jonkinlainen juhla järjestetty syntymäpäiväni kunniaksi 😊. No, se oli joku isänmaallinen tilaisuus, jossa oli mukana muutamia katolisen kirkon pappeja ja ainakin kaksi kuoroa ja soittokunta. Yleisö kuunteli hartaana ja melkein kaikilla miehillä oli päässä tirolilaistyylinen hattu, jossa oli yksi sulka ja jotain kunniamerkkejä. Ehkä vielä saamme selville, mistä oli kysymys.
Kävelimme amfiteatterin vierestä, mutta emme menneet sisälle. Löysimme melko helposti Julian parvekkeen ja patsaan, jotka tietysti kuvasimme, ja vähän muitakin parvekkeita. Emme menneet läheiseen kosketukseen patsaan kanssa, sinne oli ruuhkaa.
Vanhan kaupungin alueella oli todella paljon ihmisiä liikkeellä, vaikka on näin syksy. Sää oli kyllä kesäinen, lämpötila reilusti yli 20. Kuljeskelimme ja katselimme kauniita rakennuksia ja ihmispaljoutta kaduilla, ostimme kortteja ja istahdimme syömään jäätelöt. Olipa hyvää!
Jäätelöpaikan viereisellä aukiolla oli meneillään keskiaikainen miekkailutapahtuma. Katsoimme, miten miehet miekkailivat haarniskoissaan, tuomarit keskustelivat pisteistä ja uudet miekkailijat tulivat kehään. Miekat olivat pitkät ja puiset, lisäksi he käyttivät jossain tilanteessa tikaria. Hauskaa näillä aikuisilla miehillä näytti olevan, vaikka tosissaan miekkailivat. Kehän lähellä oli pienet markkinat, joilla myös oli keskiaikaisesti pukeutuneita naisia ja miehiä. Tuossa ympäristössä oli helppo kuvitella olevansa keskiajalla.
Lämmin sää alkoi janottaa ja niinpä istuimme katukahvilaan juomaan ja kirjoittamaan kortteja. Nautimme kesäisestä säästä ja siitä, ettei ole kiire minnekään. Ihana lisä tähän hetkeen oli videopuhelu tyttäreltä ja hänen pojiltaan onnittelulauluineen. ❤️
Veimme kortit postiin ja kävelimme Pyhän Anastasian basilikaan, joka on Lombardian suurin kirkko ja sitä on aloitettu rakentamaan 1200-luvulla. Rakennus vaikuttikin tosi suurelta, siinä oli monia sivualttareita ja syvennyksiä, joita oli rakennettu myöhempinä aikoina. Näkyvissä oli alkuperäisiä seinämaalauksia, myöhemmin tehtyjä kuvia ja veistoksia. Kirkko oli kuin taidegalleria, teokset kauniita ja arvokkaita.
Kävelimme kaupunkia halkovan joen varrelle, jonka toisella puolella näkyi vuoren päällä linna. Ei tullut mieleenkään lähteä kävelemään sinne, vaikka jotain kautta sinne olisi päässyt.
Kävelimme vielä jonkin aikaa ristiin rastiin katuja ja päätimme sitten lähteä kuitenkin syömään Desenzanoon Gardalle, koska väenpaljous alkoi tuntua ikävältä. Niinpä kävelimme takaisin asemalle ja seuraavaan Milanoon lähtevään junaan. Juna oli jo ajoissa asemalla ja pääsimme istumaan. Ennen junan lähtöä siihen alkoi tulla todella paljon väkeä, eteiset ja käytävät täyteen. Mietimme, miten pääsemme ulos, kun meidän asema on jo toinen Veronasta päin. Ihmiset antoivat tilaa ja hyvin pääsimme.
Kävelimme suunnittelemaamme ravintolaan vielä hieman mutkan kautta, vaikka olisi ollut mukava päästä jo syömään, koska kello oli jo yli seitsemän. Saimme upean paikan ihan järven rannalla olevalta terassilta. Söimme oikein maukkaat pitsat viinilasillisen kera. Järven toisella puolella näkyivät toisten kylien valot ja aallot liplattivat rantakiviin. Vielä kilometrin matka käveltiin asunnolle ja sitten iltahommiin. Tälle päivälle tuli paljon kävelyä, älykellojemme mukaan noin 17 km ja askeleitakin noin 25 000, joten huomenna iisimmin. Varmasti jää mieleen tämä syntymäpäivä, kiitollisin mielin.
Jätä kommentti