Tekijä: arja

Tänään aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen ja jätimme reppumme säilöön matkatavarahuoneeseen. Lentomme Helsinkiin oli lähdössä klo 19 aikoihin, joten meillä oli aikaa kierrellä kaupoissa pitkälle iltapäivään asti.

Välillä sateli vettä, eikä vaatteiden katseleminen kaupoissa jaksanut innostaa meitä kovinkaan pitkään. Kun saimme haluamamme pienet ostokset tehdyiksi, kävelimme takaisin hotellille, jonka aulassa hengailee yleensä paljon porukkaa. Mekin istuimme tekemään reissun yhteenvetoa hetkeksi aikaa. Kun tuli nälkä, menimme syömään läheiseen ravintolaan kaikessa rauhassa.

Ravintola oli linja-autoaseman vieressä ja pääsimme siitä kätevästi lentokentälle menevään bussiin.  Tulimme lentokentälle siis hyvin etuajassa odottelemaan. Tässä odotellessa kirjoitan yhteenvetoa tästä kevätreissusta.

Excel-taulukkoomme kirjattujen tietojen perusteella reissu tuli kokonaisuudessaan maksamaan noin 4200 euroa eli 2100€/ henkilö/3 viikkoa. Suurimman osan budjetista vei majoitus, noin  2200€. Matkalippuihin kului noin 930€, mukaanlukien kaikki lento-, juna-, bussi- ja laivaliput. Tälle matkalle ei olisi kannattanut ottaa Interrail-lippuja, koska täällä seudulla junaliput ovat melko edullisia ja matkustimme myös busseilla ja laivalla. Ruokaan kului noin 770€ ja muihin menoihin  kuten museolippuihin noin 200€. Syksyllä tekemämme kuukauden Interrail maksoi noin 2600€/ henkilö, eli suhteessa hieman vähemmän kuin tämä reissu, mikä johtuu ehkä vähän kalliimmista majoituksia ja laivalipuista.

Matkustaminen eri liikennevälineillä ja eri maissa sujui hyvin viime syksyn kokemuksen pohjalta.  Kroatian bussimatkustamisen sovellus oli kätevä käyttää ja muutenkin löysimme matkoja hyvin verkosta. Asemien lipputoimistoissa palvelu oli ystävällistä.

Tämän reissun helmiä olivat luontokohteet ykkösenä Plitvicen luonnonpuisto ja toisena Postojnan tippukiviluolat ja Predraman linna. Toki vanhat kaupungit kaikissa kaupungeissa sekä kirkot ja katedraalit olivat kauniita. Myös Ljubljanan ja Zagrebin kasvitieteelliset puutarhat olivat tutustumisen arvoisia. Muranon saari ja hautausmaasaari jäivät myös erityisinä mieleen.

Säät olivat vaihtelevammat kuin syksyllä, mutta sateet eivät pilanneet tai estäneet mitään, koska oli hyvä pitää välillä lepopäiviä, varsinkin kun joitakin sairaspäiviä sattui matkan varrelle. Askeleita tuli keskimäärin noin 13 000/ päivä, enimmillään jopa yli 20 000, kilometrejä yhteensä yli 200.

Kolmen viikon reissaamisen, hotelliaamiaisten ja ravintolaruokien jälkeen jo kaipaa kovasti kaurapuuron ja kaalilaatikon ääreen sekä ihanaan Suomen kevääseen.

Kiitos sinulle, joka olet seurannut tätä blogiamme ja elänyt meidän kanssamme tätä reissua! On ollut merkityksellistä kirjoittaa ja kertoa tarinoita, kun tietää, että kiinnostuneita lukijoita on. ❤️

Herätyskello soi viideltä, teimme aamutoimet ja  totesimme, että Käärijä tuli toiseksi viisuissa, mikä tietysti vähän harmitti. Otimme mukaan hotellista saamamme eväspussin ja kävelimme satamaan, aikaa meni vartin verran. Juuri kun pääsimme satamaan, alkoi pieni sade. Pääsimme heti sisälle katamaraaniin odottamaan tsekkausta, joka alkoi vähän yli kuuden. Lipuissa oli kehotus olla tsekkauksessa viimeistään kuudelta, mutta hyvin olisi näköjään ehtinyt vaikka puoli seitsemältä, koska järjestelyt alkoivat vasta kuuden aikaan. Lähtijöitä oli alle 20, mukaan olisi mahtunut arviolta parisataa. Henkilökunta oli pääasiassa thaimaalaisia, laivayhtiö Venezialines.

Laiva lähti kuitenkin liikkeelle vähän ennen seitsemää. Istuimme sisällä, koska satoi vettä ja oli aika viileää. Takki piti olla päällä, että tarkeni. Söimme eväät eli sämpylät, jugurtit ja banaanit kohta laivaan päästyämme. Sinne jäi kaunis Rovinj vesisateeseen.

Puolen tunnin päästä rantauduimme yllättäin naapurikaupungin Porecin satamaan ja sieltä tuli lisää matkustajia mukaan, ei kuitenkaan paljoa.

Lähdimme jatkamaan aavalle merelle, jossa aallot suurenivat ja vesi loiskahteli ikkunaan asti.  Laivassa oli pieni kahvila, mutta emme käyttäneet sen palveluja.

Venetsiaa lähestyttäessä alkoi näkyä saaria ja meri tyyntyi, mutta sade jatkui. Menimme suurta kanaalia myöten ohi St. Markuksen katedraalin ja saavuimme St. Basilionin laituriin, jossa oli maissa vielä ylimalkainen passintarkastus. Matka kesti yhteensä neljä tuntia.

Satamasta lähdimme pikaisesti kävelemään vesisateessa kohti rautatieasemaa. Kysyimme muutamalta vastaantulijalta tietä, koska kaupungissa on todella vaikeaa suunnistaa navigaattorinkin avulla ja nyt emme sateen takia halunneet aukaista puhelinta. Löysimme rautatieaseman ja saimme ostetuksi automaatista liput Venetsia Mestreen, jossa meillä on huone samasta hostellista kuin alkumatkalla. Juna oli jo asemalla ja pääsimme matkaan hetken kuluttua. Matka kesti 10 minuuttia, ja asemalta hotellille alle 20 minuutin kävelymatka. Saimme huoneen samantien, vaikka kello oli vasta puoli yksi.

Kuivattelimme hetken varpaitamme ja vaatteitamme ja lähdimme lähimpään ruokapaikkaan syömään. Söimme hyvät pitsat ja lähdimme levähtelemään. Viime yö jäi lyhyeksi, mutta päätimme pysytellä hereillä iltaan asti. Niinpä lähdimme lähistölle äitienpäiväleivoksille ja pienelle kävelylle. Sade oli lähes lakannut.

Palattuamme suunnittelimme huomista päivää eli reissua Muranon saarelle. Huomiseksi on luvattu aurinkoista päivää.

Lähdimme tänä aamuna liikkeelle yhdentoista maissa ensin pestyämme pikkupyykkejä ja ripustettuamme ne parvekkeelle kuivumaan, kuitenkin mahdollisen sateen suojaan. Aluksi olikin pilvistä, mutta sitten päivä kirkastui ja lämpeni. Kävelimme suoraan vanhan kaupungin katedraalille, koska olin saanut Rovinjin turistisivuilta selville, että tällä seudulla on amatöörikuorojen kokoontumispäivät ja yksi konserteista oli puolen päivän aikaan kirkon portailla. Sinne kerääntyikin vähitellen viisi kuoroa, jotka esittivät yhden laulun kukin ja vielä yhden laulun yhteisesti. Oli mukava nähdä ja kuulla yhdessä laulamisen iloa ja riemua. Musiikki on yhteistä, vaikka kielet eivät.

Kävelimme hiljakseen alaspäin kirkon kukkulalta ja yritimme taas löytää yhtä kirkkoa, st. Thomasin kirkkoa, mutta vaikka näimme viitan sinne, emme löytäneet sitä. Päättelimme, että se on kuitenkin kiinni, emmekä nähneet enempää vaivaa sen suhteen. Näimme tämän pienen alttarin seinällä.

Ajattelimme sitten mennä nykytaiteen museoon, joka oli tiedon mukaan rannan toisessa päässä. Näimme suuren taideteoksen pihalla, mutta ovissa ei ollut kylttejä ja ne olivat lukossa.  Kävelimme takaisinpäin ja päätimme istahtaa syömään rantaravintolaan. Vanha kaupunki näkyi tästä suunnasta kauniisti.

 

Koska sää oli lämmin, halusin lähteä pikku veneilyretkelle lähisaaristoon ja rannoille. Paula jäi mantereelle odottelemaan. Retki kesti vajaan tunnin. Veneessä oli keskellä pleksipohja, jonka läpi pystyi näkemään meren pohjaan. Kuljettaja hiljensi veneen vauhtia aika ajoin matalissa kohdissa, niin että oli helpompi nähdä joitakin kaloja, merikasveja ja isoja simpukoita meressä. Valokuvista ei kuitenkaan saanut mitään selvää.

Reitti ohitti läheisen Katarina-saaren, jossa näkyi hieno hotelli. Sinne on lyhyt venematka mantereelta. Toisessa saaressa oli myös hotelli, joka on tehty entisestä luostarista. Vene kääntyi takaisinpäin kohti vanhankaupungin niemeä, joka ohitettiin hitaasti molemmin puolin. Kaupungista sai taas erilaisen näkymän meren suunnasta. Toisella puolella kaupunkia lähellä rantaa oli uudelleen se iso laiva, jonka näin jo muutama päivä sitten.

Veneretkeltä palattuani löysimme tien fransiskaanikirkon ja – luostarin luo. Luostarin yhteydessä näytti olevan museokin, mutta kuten tavallista, kaikki ovet olivat kiinni. Istuskelimme pitkään kirkon läheisyydessä, Paula puiden varjossa ja minä auringossa kirkon portailla. Muutama sisilisko juoksenteli portaita ja piiloutui portaiden rakoihin. Aurinko lämmitti ja oli rauhallista.

Matkalla näkyi myös kotoisan näköinen portti.

Käveleskelimme sitten taas ympäriinsä ja istuimme kahvilassa. Matkalla näimme pikku kirjaston, josta voi ottaa kirjan ja jättää tilalle toisen. Joku suomenkielinenkin kirja näkyi olevan joukossa.

Istuimme tarkoituksella keskusaukion lähellä olevassa kahvilassa, koska meillä oli tieto vanhojen autojen kokoontumistapahtumasta, jonka oli tarkoitus alkaa illan suussa. Näimmekin muutaman auton tulevan, mutta koska kuorojen toinen konsertti alkoi lähes samaan aikaan, menimme konserttiin, joka pidettiin italialaisen kulttuurin talossa.

Sali oli täynnä ihmisiä, enimmäkseen kuorolaisia, mutta muutakin yleisöä. Neljä kuoroa esiintyi itsenäisesti ja osittain yhteisesti. Kaksi oli mieskuoroa, kaksi sekakuoroa. Konsertti kesti noin tunnin ja tätäkin oli mukava kuunnella. Aplodit olivat valtavat ja ihmiset iloisia. Enimmäkseen kuorolaiset olivat melko iäkkäitä. Kirkolla esiintyi myös nuorten kuoro.  Juontaja puhui osaksi italiaa, osaksi kroatiaa. Italia onkin täällä aika yleinen ja paljon kuultu kieli, kuten saksakin. Kaupoissa myyjien ensimmäinen oletus on, että puhumme saksaa. Hotellissa kuuluu pääasiassa saksaa, vaikka tosi vähän täällä on asukkaita ollutkin tänä aikana.

Konsertin jälkeen pyörähdimme vielä keskusaukiolla katsomassa vanhoja autoja, joita oli tullut nyt lisää. Autot lähtevät huomenaamulla ajamaan ympäri Istriaa ja palaavat illansuussa takaisin keskusaukiolle.

Me palasimme hotellille ja keräsimme kuivat pyykit parvekkeelta.

Aamu valkeni pilvisenä. Lähdin aamiaisen jälkeen kuitenkin kävelylenkille. Kävelin asunnolta puiston läpi (kuva eiliseltä) kohti merta.

Lähellä satamaa, mutta ei satamassa asti oli suuri laiva ankkurissa.

Vanha kaupunki näkyi vuorella kauniina, toiselta puolelta kuin missä oltiin tulopäivänä.

Sataman ja vanhan kaupungin kulmauksessa oli tori, jossa oli myytävänä paljon erilaisia oliivi- ja tryffelituotteita lasipurkeissa, vähän myös tuoreita vihanneksia. Pikkuputiikit olivat auki. En jäänyt kauaksi aikaa katselemaan, koska välillä satoi jo vettä.

Palasin hotellille ja huomasimme, että nyt blogisivusto toimii taas. Sain aamulla perheen it-tuen avulla ja kohtalaisen vaivannäön jälkeen kiinni ihmisen (yhteydenottolomakkeen sijasta) firmasta, joka vastaa tämän sivuston suojauspäivityksistä. Hän oli hoitanut asian järjestykseen. Niinpä pääsimme tekemään  puuttuvat blogipäivitykset.

Iltapäivällä lähdimme vesisateessa lähellä olevaan ravintolaan syömään. Sattui vain niin, että ravintola oli netti- ja ovitiedoista poiketen kiinni. Emme lähteneet etsimään ruokapaikkaa mistään kauempaa,  vaan päätimme palata hotellille ja syödä toissapäivältä jääneet pitsanloput ja jugurtit tämän päivän ruuaksi. Jälkkäriksi oli vielä keksiä ja karkkia. Niillä pärjättiin loppupäivä, joka meni sitten aika tylsästi levon merkeissä kirjaa kuunnellen ja Areenan ohjelmia katsellen.

Hotelliaamiaisen syötyämme lähdimme kävelemään linja-autoasemalle, jonne on matkaa vajaa kilometri. Olimme ostaneet bussiliput Pulaan Getbybus-sovelluksella pari päivää aikaisemmin. Ennen bussin lähtöä ehdimme käymään viereisessä postissa ostamassa postimerkkejä. Bussi tuli aivan täyteen matkustajia, eikä kaikille löytynyt istumapaikkoja, mutta ei hätää: kuski aukaisi ylimääräisen tuolin bussin etuosasta ja yksi matkustaja pääsi istumaan eteen käytävän lattialle ja sai kuskilta tyynyn takapuolensa alle. Kuljettajan lipunlukija ei osannut lukea meidän lippujemme QR-koodia, koska se oli kai liian iso kooltaan, mutta pääsimme kuitenkin matkaan. Eräällä muulla matkustajalla oli sama tilanne ja hän joutui käymään vaihtamassa lipputoimistosss lippunsa paperiseen. Tekniikka melkein toimii. Bussi lähti noin 10 minuuttia myöhässä.

Matka kesti 40 minuuttia. Maisemat olivat melko tasaiset ja meri alkoi näkyä hyvissä ajoin. Menimme parin pienen kylän läpi ja pysähdyimme yhden kerran. Tienvarsilla näkyi isoja oliivilehtoja ja viininviljelyksiä.

Pulassa suunnistimme ensin amfiteatterille. Se oli yllättävän suuri ja hyvin säilynyt roomalaisten ajoilta. Teatterin ympärillä oli kauniita istutuksia, pensaita ja kukkia. Kellarissa oli näyttely entisajan oliivinviljelystä ja käsittelystä. Isoilla kivipyörillä oli ilmeisesti puristettu öljyä ja valutettu kiviastioihin. Seinänvierustoilla oli suuret määrät savisia öljyruukkuja. Joissakin oli suippo pohja siksi, että ruukun pystyi työntämään hiekkaan pystyyn.

Kun nousimme oliiviöljynäyttelystä ulos, alkoi ripsiä vettä. Lähdimme vieressä olevaan kirkkoon, joka oli hyvin rauhallinen ja koristuksiltaan melko vaatimaton. Siellä oli muutamia ihmisiä hiljentymässä ja mekin istuskelimme siellä hetken aikaa.

Kirkon pihassa oli patsas, joka esitti miestä ja poikaa, miehellä kirja kädessä. Patsaan ympärillä ja viereisillä muureilla kukki erivärisiä ruusuja tosi kauniisti.

Lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia ja taas mutkan väärään suuntaan tehtyämme löysimme tien 1600-luvulta olevaan linnaan, joka oli niemessä kukkulan laella. Aurinko oli alkanut jo paistaa täydeltä terältä ja oli lämmin. Näkymät linnan ylätasanteelta olivat hienot joka suuntaan, kaupungille ja merelle.

Tutustuimme linnaan melko pikaisesti, koska alkoi jo olla nälkä. Linnasta olisi päässyt tunneleita myöten neljään eri suuntaan vanhan kaupungin muihin osiin, mutta me lähdimme kävellen etsimään ruokapaikkaa. Löysimme kivan varjoisan terassiravintolan, jossa söimme ja levähdimme. Pari kissaa kierteli pöytien välissä.

Syötyämme etsimme lähistöltä katedraalin, mutta emme päässeet sisälle. Huomasimme, että ulko-ovessa ei edes ollut kahvoja eli ne sai auki vain sisältä päin. Kuulimme ovien läpi urkujen soittoa. Kirkossa olisi alkanut joku tilaisuus viideltä, mutta emme voineet jäädä odottamaan, koska bussin lähtöaika oli kuuden maissa. Ruusut kukkivat tälläkin reitillä.

Kävimme vielä katsomassa amfiteatterin vieressä olevaa porttia, jonka takaa lähti yksi tunneli linnalle päin. Tunneleita oli rakennettu maailmansotien aikana väestösuojiksi.

Eräällä aukiolla oli muistomerkki ja tuoreita kukkia natsien voittamisen kunniaksi, olihan 9.5.

Etsimme ”Hyvien muistojen museon”, jossa olisimme halunneet käydä, mutta se oli suljettu. Istuimme meren rannassa olevassa kahvilassa kaikessa rauhassa vielä ennen bussin lähtöä. Oikein mukavalta vaikutti tämäkin kaupunki ja oli hyvä, että tulimme tehneeksi sinne retken. Jäi kyllä näkemättä useampia historiallisia nähtävyyksiä, mutta vajaassa yhdessä päivässä ei ehtinyt tai jaksanut tämän enempää.

Olimme varautuneet bussilipun kanssa nyt niin, että otimme lipusta kuvakaappauksen, jolloin sitä pystyi pienentämään ja nyt sen tarkistus onnistui. Bussi lähti nyt parikymmentä minuuttia myöhässä, ja matkustajia oli vain muutamia.

Ehdimme hyvin seuraamaan Euroviisujen karsintaa hotellihuoneeseen puhelimelta. Ehkä se olisi näkynyt myös huoneen televisiosta, mutta emme saaneet sitä toimimaan.

 

 

 

Tänään oli tähänastisen reissun ja voi olla, että koko reissun lämpimin (noin 25 C)  ja aurinkoisin päivä. Lähdimme aamusta liikkeelle tarkoituksena kierrellä kaupoissa ja torilla. Kuljin kaupungilla pääasiassa yksin, koska Paula ei ollut oikein kunnossa ilmeisesti kuumuuden takia ja lepäili huoneessa. Käytiin ensin parissa kaupassa,  torilla ja kauppahallissa.

Erään kaupan edessä kuunneltiin katusoittajia ja käväistiin pienessä ilmeisesti luostarin kirkossa ja sen jälkeen jätskillä. 

 

 

 

 

 

Erään patsaan juureen oli tuotu paljon kynttilöitä ja joitakin nalleja ja muita lasten leluja. Lapuissa luki: Beograd 3.5.2023 ja pray for the serbians. Kynttilät oli siis tuotu Belgradin kouluampumisen takia.

Lähdin sitten kävelemään ylemmäs lähelle linnaa ja istahdin katukahvilaan nauttimaan virvokkeista ja täydellisestä kesäpäivästä.

Kävelin ylempänä linnan lähistöllä ja sitten menin katedraalin takana olevaan puistoon, jossa oli isoja puita ja varjoa. Sielläkin oli hyvä istua ja kuunnella lintujen laulua.

Jatkoin kävelyä rautatieaseman lähellä olevaan puistoon, jonka keskellä oli pyöreä paviljonki. Istuin siinä portailla puhelin kädessä, kun yhtäkkiä linnunkakka läiskähti puhelimen päälle. Onneksi puistossa oli suihkulähde, jossa kävin pesemässä kädet puhelimen puhdistusoperaation jälkeen. Paviljongille tuli hääpari kuvauksiin ja jokin kuoro kävi laulamassa heille. Tästä puistosta kävelin Kasvitieteellisen puutarhaan, joka on rautatieaseman lähellä.

Puutarha oli hyvin hoidettu ja selkeä verrattuna esimerkiksi Ljubljanan vastaavaan. Isoja, varjoa antavia puita oli täälläkin, mutta myös kauniisti ryhmiteltyjä erityyppisiä kukkia ja pensaita. Kukkivia kukkia oli jo useita, kuten kehäkukka, jotkut ruusut, lumipalloheisi ja lemmikki. Vähän myöhemmin puutarha näyttää varmaan vielä kauniimmalta.

Tämän puutarhan jälkeen kävelin muutaman mutkan kautta asunnolle ja kävin myöhemmin syömässä ja kaupassa. Paula toipui illan mittaan jo normaalikuntoon. Huomenna hyvästelemme tämän ihanan ja ystävällisen Zagrebin  ja lähdemme kohti Rovinjia Istrian niemimaalle.

Tänään teimme retken Plitvicen kansallispuistoon, jonne bussi lähti klo 8. Olimme sopineet majapaikkamme työntekijän kanssa, että voimme käydä hakemassa keittiöstä aamiaista, koska jouduimme lähtemään ennen varsinaista aamiaisaikaa. Niinpä keittelimme itse teet ja nautimme aamiaisen ennen puolta kahdeksaa. Pakkasimme eilen ostamamme eväät reppuun ja kävelimme linja-autoasemalle, josta bussi lähti.  Liput olimme ostaneet bussi- ja lauttalippusovelluksesta etukäteen, mikä olikin ainoa tapa saada lippuja. Edestakainen matka maksoi noin 20€/henkilö. Matka kesti 2 tuntia 22 minuuttia.

Matkalla näimme Kroatian maaseutua, pieniä kyliä ja vuoristoa. Karlovacin kaupunkiin asti (55km) oli moottoritie, mutta sen jälkeen tie muuttui kapeammaksi ja mutkaiseksi.

Plitvicessä oli mahdollisuus jäädä kahdelle eri portille ja me jäimme portille n:o 2, josta pääsi lähtemään ylemmille järville. Portilla ja puistossa oli erittäin hyvät opasteet, joiden mukaan oli helppo kulkea. Reittejä oli useampi ja me valitsimme nettikirjoitusten perusteella reitin, jossa käveltiin ylöspäin järvien toiseen päähän ja takaisin lähtöpaikkaan pääsi bussilla.

Alussa oli pieni venematka vastapäiselle rannalle. Reitille oli menossa jo paljon ihmisiä, mutta jonotusaika lautalle ei ollut pitkä.

Reitti kulki osittain maata pitkin, osittain rakennettuja puisia polkuja pitkin veden päällä. Portaita oli useassa kohdassa. Luonto oli vihreää ja kaunista ja linnut lauloivat, etenkin mustarastas. Näimme myös pääskysiä, peippoja ja sinisorsia.

Kaikkein ihmeellisintä olivat eri kokoiset vesiputoukset, joita matkan varrella oli todella paljon. Tuntui, että vettä tuli joka puun ja puskan juuresta. Korkein putous on lähes 80 metriä korkea. Järvien vesi oli kirkasta ja turkoosinvihreää.

Matka oli noin kolmen kilometrin pituinen, mutta nousut, putousten ihasteleminen ja kuvaaminen, eväiden syönti sekä veneen ja bussin odottelu veivät aikaa, joten meillä meni noin 2,5 tuntia siihen, että olimme takaisin lähtöpisteessä.  Levähdimme hiukan ja lähdimme vielä toiselle reitille alemmille järville. Sinne matka alkoi venekyydeillä, jonka jälkeen reitti vei ylös vuoren rinnettä, josta oli upeat näköalat Suureen kanjoniin ja suurimmalle putoukselle.

Kävelimme kanjonilta portille n:o 1, jonka läheltä linja-auto lähti takaisin Zagrebiin. Ennen lähtöä söimme portin vieressä olevassa ravintolassa. Totesimme, että reittivalintamme oli siinä mielessä osuva, että ylemmillä järvillä oli paljon enemmän nähtävää kuin alemmilla ja siksi oli hyvä käyttää suurin osa ajasta ylemmillä järvillä.

Alla olevasta kuvasta näkyy, miten järvet sijaitsevat eri korkeuksilla. Koko kansallispuiston alue on 300 neliökilometriä laaja ja se on Unescon maailmanperintökohde.

Tämä kuva kertoo, miten putousten taakse on syntynyt luolia. Niitä emme päässeet näkemään.

Bussimatka takaisin Zagrebiin meni sujuvasti ja olimme asunnolla ennen seitsemää. Istuin nyt etupenkillä välttääksesi matkapahoinvointia mutkaisella tiellä. Kuviakin sai paremmin otetuksi etuikkunan läpi.

Vielä palatessamme Zagrebiin sää oli aurinkoinen ja lämpötila noin 24.  Aurinkoinen ja lämmin sää tietysti kruunasi tämän päivän ikimuistoisen  luontoretkemme.

Tälle aamulle piti laittaa herätyskello soimaan vähän vaille seitsemäksi, että ehdittiin syömään aamupalaa ennen lähtöä junalle.  Aamu oli pilvinen, mutta enää ei satanut. Jätimme hyvästit kauniille Ljubljanalle.

Alla olevassa kuvassa on hotellin vieressä olevan vanhusten hoivakodin seinässä olevasta mainiosta graffitista. Harmillista muuten, että monet Ljubljanan vanhojen ja kauniiden talojen seinät on sotkettu. Tämä graffiti oli sopiva ja hauska paikallaan.

Junassa oli vain kaksi vaunua eikä matkustajista ollut paljon. Otin taas kuvia upeista vuoristomaisemista, joissa pilvet olivat vielä alhaalla. Sava-joki virtasi rautatien varrella lähes koko matkan.

Pysähdyimme muutamalla asemalla ja vaihdoimme junaa Dobovassa. Odottelimme sinne saapuvaa junaa yli puoli tuntia. Pitkä viljankuljetusjunakin odotteli asemalla.

Juna oli Zürichistä Zagrebiin menevä yöjuna, jossa oli keulassa pari päivävaunua. Samassa hytissä meidän kanssa istui nuoripari, joka kertoi asuvansa Zagrebissa ja käyneensä nyt Zürichissä.  Dobovasta oli enää parinkymmenen minuutin matka Zagrebiin.

Kävelimme aseman lähellä olevaan majapaikkamme, pieneen B&B -paikkaan, joka on vanhassa kerrostalossa oleva muutaman huoneen asunto. Yhteinen aamiaishuone näyttää kodikkaalta ja vastaanoton nuori nainen oli oikein ystävällinen ja avulias. Huoneessamme on oma kylpyhuone.

Jätimme reput asuntoon ja lähdimme kaupungille kävelylle. Kiertelimme vanhassa kaupungissa ja teehetken jälkeen kävelimme takaisin asunnolle, joka oli nyt siivottu. Lepäilimme ja suunnittelimme ensi viikkoa, ostimme matkoja ja majoituksia.

Sitten lähdimme etsimään hyvää ruokapaikkaa. Katselimme samalla aseman lähellä olevaa puistoa ja kaupungin vanhoja rakennuksia.

Melkein sattumalta löysimme saman hyvän ravintolan, jossa söimme viime syksynä, kun olimme menossa Splitiin ja kulutimme täällä aikaa jatkoyhteyttä odotellessa. Ravintolassa on oikein maukas kroatialainen ruoka ja superystävällinen ja kohtelias henkilökunta, joka saa asiakkaan tuntemaan itsensä aivan erityiseksi.  Minä söin grillattuja vasikanlihasuikaleita ja kasviksia ja Paula valkoista Adrianmeren kalaa kasvisten kera. Kala oli samannäköistä ja samaan tapaan valmistettu kuin se, jonka minä söin Postojnassa.

Sittenpä kävelimme asunnolle lepäilemään. Tänään kävelykilometrejä  tuli noin kahdeksan.

Tämä vapunpäivä oli pilvinen ja viileämpi kuin eilinen, korkeimmillaan lämpötila oli noin 17 astetta.  Lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään reippaasti kohti yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa, jonne oli noin pari  kilometriä matkaa.

Puutarha oli alueena pieni ja siitä jäi melko hoitamaton vaikutelma. Näimme kuitenkin jonkin verran jo kukkivia kukkia ja erikoisia puita. 

Ulkoalueen lisäksi oli kaksi pientä kasvihuonetta, joissa oli nähtävänä trooppisia kasveja.

Polun varrella oli Aleksander von Humboldtin (1769-1859)  elämästä ja tutkimuksista kertovia tauluja. Humboldt oli ensimmäinen henkilö, joka alkoi puhua ilmastonmuutoksesta uhkana maapallolle. Hän ymmärsi ihmisen ja luonnon välisen yhteyden merkityksen sekä puhui ihmisten tasa-arvon puolesta.

Kierreltyämme puutarhan istahdimme pieneen viehättävään kahvilaan suurten puiden varjoon.

Puutarhan aitoihin oli kiinnitetty Kansallisgalleriasta tuttujen taideteosten kopioita.

Puutarhasta lähdimme seuraamaan kävelyreittiä linnavuorelle ja pistäydyimme linnan sisäpihalla istuskelemassa.

Vuorelta laskeuduimme alas kaupunkiin.

Etsimme kaupungintalon, jonka edessä oli roomalaista mallia mukaileva suihkulähde. Vettä siinä ei ollut, arvelimme syyksi näillä seuduilla vallitsevaa vesipulaa ( ainakin Italiassa) tai aikaista ajankohtaa. Muutamia pieniä kauppoja oli auki, käväisimme parissa.

Sitten kävelimme hotellihuoneeseen levähtelemään. Matkalla ostimme torimyyjältä rasian mansikoita naposteltavaksi.

Levon jälkeen lähdimme katsomaan Melukovan korttelia, joka on vastaavanlainen vapaan taiteen alue kuin Christiania Kööpenhaminassa, mutta pienempi. Alueen rakennusten seinät oli täyteen maalattu taideteoksia ja sotkuja. Muutamia muitakin omaperäisiä taideteoksia oli eri puolilla aluetta.  Seinissä oli useita julisteita, joissa puhuttiin alueen huumeiden, rasismin ja väkivallan vastustamisesta.

Menimme syömään lähellä olevaan sarajevolaiseen ravintolaan ja söimme sikäläistä liharuokaa vastapaistetun leivän kanssa. Kuvassa oleva kahden henkilön annos oli meille liian suuri, emme jaksaneet kaikkea.

Illalla katselimme paikallisia uutisia ja kansanmusiikkiesityksiä ja teimme suunnitelmia tuleville päiville. Tälle päivälle kävelyä tuli kymmenkunta kilometriä. Ilman munkkeja ja simaa meni tämä vappu. Täällä vappu ei tosiaan mitenkään näkynyt paitsi uutisissa jokunen kyläjuhla näkyi olevan.

Heräilimme kaikessa rauhassa, pakkasimme reput ja söimme yksinkertaisen aamupalan eli eilen ostamamme jugurtin. Jätimme reppumme säilöön respaan ja lähdimme kävelylle kaupungille. Aluksi oli pilvistä ja viileää, mutta pian aurinko alkoi paistaa ja lämpötila kohosi yli 20 asteen. Nautimme lämmöstä ja auringosta rauhallisella kävelyllä ja istuskelimme torin laidassa penkillä seuraillen elämänmenoa. Vieläkin ihmisiä oli vain vähän liikkeellä.  Kävimme parissa pienessä vaateputiikissa ja kenkäkaupassa. Näimme voikukkia, valkovuokkoja ja tulppaaneita. Löysimme leikkipuiston, jossa välineet oli tehty käsittelemättömästä puusta, osittain kokonaisista puunrungosta kuten tuossa muurahaisen ympärillä olevat ”korret”.

Tämä sotilaspatsas kunnioittaa vapauden puolesta kaatuneita.

Saimme kyselemällä selville, että kaupungissa on kaksi ruokapaikkaa, joista toisen totesimme olevan kiinni. Se toinen, avoinna oleva olikin tasokas ja miellyttävä ravintola, jossa söimme maittavat ateriat, Paula pitsaa ja minä paperissa paistettua kalaa, jonka alla oli perunoita ja tomaattia.

Lähdimme sitten hakemaan reppumme ja kävelemään asemalle. Kiipesimme ne 120 porrasta ylempänä olevalle asemalle ja olimme hyvissä ajoin odottelemassa Ljubljanaan menevää junaa.

Tällä kadulla oli ”kotimme”.

Junassa ei ollut paljon matkustajia ja saimme olla omassa rauhassa kahdeksan hengen hytissä.

Minä otin kuvia ohikiitävistä vuoristomaisemista, pienistä kylistä, keväisen vihreistä pelloista ja metsistä. Radan varrella kasvoi risukkoa ja pieniä puita, jotka estivät välillä näkemästä kauniita maisemia, minkä totesin jo syksyllä. Kunpa niitä raivattaisiin vähemmäksi!

Ljubljanassa löysimme hotellimme, joka on melko lähellä asemaa ja hyvin lähellä jokea ja vanhaa kaupunkia. Huoneemme on 9. kerroksessa ja ikkunasta näkyy kauas vuorille.

Hiukan levähdettyämme lähdimme ulos ja istahdimme lähimpään joenrantaravintolaan. Aurinko paistoi ja lämmitti (23 C), veneitä lipui joella ja maisema oli vehreä.  Kävimme vielä kävelemässä pienen lenkin keskustassa ja huomasimme, että ihmisiä oli enemmän kuin syksyllä, ravintolat ja terassit täynnä.

Kun pilviä alkoi kertyä taivaalle, palailimme hotellille. Kysyin respasta, mitä tapahtumia täällä on lähipäivinä. Hän ei löytänyt mitään tapahtumia ja kertoi, että nyt on meneillään vappuloma, joka kestää 3.5. asti, joten kaupatkin ovat kiinni, vain ravintolat auki. Kuulimmekin jo Postojnassa, että täällä on tällainen pitempi loma näin vapun seutuna. Katsotaan säiden mukaan, mitä täällä tehdään nämä päivät. Sää on ennusteiden mukaan melko epävakainen lähipäivinä.