Tekijä: arja

Hostellin hyvän aamupalan jälkeen lähdimme reppuinemme asemalle ja nousimme Triesteen menevään junaan. Meillä ei ollut paikkalippuja, mutta saimme hyvät istumapaikat ikkunan vieressä ja matka joutui rattoisasti maisemia katsellen. Nähtiin useita suuria viininviljelysalueita ja keltaisia rypsipeltoja. Triesten lähellä meri tuli näkyviin.

Matka Triesteen kesti kaksi tuntia. Triestessä oli tunnin odotus Postojnaan menevään junaan. Junan määränpää oli Wien.  Odotusaikana kävelimme pienen lenkin aseman lähistöllä kesäisessä säässä. Ostimme aseman kaupasta pienet matkaeväät ja söimme pienet jätskit.

Ennen kuin junan ovet aukaistiin, konduktööri laittoi varattujen istumapaikkojen kohdalle laput merkiksi varauksesta. Näin tiesimme mennä vapaille paikoille istumaan.  Junassa oli vain vähän matkustajia. Kuulimme takanamme olevasta penkistä suomenkielistä puhetta ja kun menin juttelemaan siinä istuvien kahden naisen kanssa, kävi ilmi, että he ovat Interraililla ja menossa Ljubljanaan. Oli mukava jutella junamatkailukokemuksistamme. He olivat lentäneet halvoilla lennoilla Splitiin ja alkaneet junamatkansa sieltä.

Triesten ja Postojnan välillä maisemat olivat aika vuoristoisia ja keväisen vihreitä. Matka kesti 2,5 tuntia.

Postonjan asemalta laskeuduttiin portaita pitkin kaupunkiin, joka on mukavan pieni ja maaseutumainen.

Majapaikkamme on pieni vierastalo, joka on remontoitu vanha rakennus. Saavuttuamme sinne lähdimme pian ostamaan lippuja huomista tippukiviluolavierailua varten ja selvittämään, miten pääsemme 9 km päässä olevalle linnalle ja toiseen luolapaikkaan. Tarkoitus oli samalla reissulla käydä syömässä ja epäilys ruokapaikan löytämisestä alkoi jo vallata mieltä, kun kaupungissa ei näyttänyt olevan yhtään ruokapaikkaa auki eikä myöskään kauppoja näkynyt. Kävelimme noin 20 minuutin matkan luolan lähtöpaikalle, ostimme liput ja onneksemme siellä oli yksi ruokapaikka auki. Söimme mehevät, siellä valmistetut hampurilaiset ja istuskelimme terassilla nauttien kesäsäästä ja lintujen laulusta. Ostimme myös leipää aamupalaksi, kun tässä majapaikassa ei ole aamupalaa.

Sitten kävelimme takaisin kierrellen hiukan kaupungilla katsellen asuintaloja eri aikakausilta ja muutamia vanhoja kauniita rakennuksia. Kukat kukkivat ja mummot kyykkivät kasvimailla kerrostalojen takapihoilla. Koira kurkisteli aidanraosta. Kaupunki on hyvin hiljainen, vähän ihmisiä liikkeellä.

Postojnan kartta

Kotikadulta

Tässä talossa asumme.

 

 

Viime syksyn Interrail-kokemuksesta innostuneina aloimme alkuvuodesta suunnitella uutta reissua, joka olisi suurimmaksi osaksi juna- ja bussimatkailua. Päätimme kuitenkin mennä lentämällä Venetsiaan, josta lähdemme jatkamaan matkaa maata pitkin. Halusimme nähdä Pohjois-Italiaa, Sloveniaa ja Kroatiaa uudelleen, keväällä. Venetsia valikoitui lähtöpaikaksi edullisen lentolipun ja sijaintinsa takia. Lähdimme taas matkaan vähillä matkatavaroilla, reppu selässä.  

Tänä aamuna Paula lähti junalla Oulusta ja Arja lentokoneella Rovaniemeltä Helsinkiin ja sieltä sitten yhdessä Venetsiaan. Rovaniemen lumiset maisemat vaihtuivat nopeasti Italian vuoriin ja vihreyteen.

Venetsian lentokentältä menimme bussilla Venetsia Mestren rautatieasemalle, jonka lähellä hostellimme sijaitsee. Hetken huokaistuamme kävimme hostellin ala-aulan pienessä baarissa syömässä yksinkertaiset iltapalat eli spagettia ja pitsaa. Päivän matkustamiset tuntuivat kohtalaisena väsymyksenä ja luultavasti uni maistuu hyvin.

 

Laivamatka meni mukavasti ja oli kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys. Oli siistiä ja rauhallista.

Aamiaisen jälkeen laiva olikin kohta Vuosaaren telakalla ja meidät vietiin pikkubussilla terminaaliin, jonka vierestä pääsimme heti Vuosaaren metroasemalle vievään bussiin. Siitä jäimme pois rautatieasemalla ja vietimme asemalla mukavan pienen tee- ja juttuhetken Paulan pojan kanssa, joka tuli meitä tervehtimään. Kaunis on Helsinginkin rautatieasema.

Katsoimme VR:n sovelluksesta Rovaniemen junan vapaat paikat, joista valitsimme sopivat paikat Ouluun asti. Siellä vaihdamme vielä junaa.

Mietimme eilen reissumme yhteenvetoa, mikä meni hyvin, mikä oli parasta ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Merkitsimme matkan varrella kaikki kustannukset excel-taulukkoon, josta näimme mihin rahaa on kulunut ja lisäksi sen perusteella jaoimme kustannukset keskenämme.

• Matkareitti säilyi suunnitelman mukaisena paitsi Italiassa majoitumme Gardajärven rannalla emmekä Veronassa ja Venetsiassa. Venetsiassa emme pysähtyneet ollenkaan, vaan viivyimme senkin ajan Gardalla, mikä tuntui hyvältä ratkaisulta. Ilmeisen hyvin suunniteltu reitti: kohti lämpimämpää mentiin ja sitten nopeasti takaisin.

• Railplanner-sovelluksen mukaan kävimme yhdeksässä maassa ja matkustimme 37 junalla yhteensä noin 8000 kilometriä ja kävimme 27 paikassa. Lisäksi matkustimme laivalla paluumatkalla noin 1100 kilometriä. Älykellojemme mukaan kävelimme noin 390 000 askelta, noin 260 km.

• Junamatkat sujuivat hyvin, junat kulkivat ajallaan ja asemilla oli hyvät opasteet, junat löytyivät hyvin. Asemat olivat joko tunneliasemia tai sellaisia, joissa raiteille mentiin niiden päädystä toisesta kerroksesta.
• Interrail-passi ja sen sovellus Railplanner toimivat hyvin, suunnitelmia pystyi muuttamaan ja etsimään vaihtoehtoisia junia. Ostimme useimpiin juniin paikkaliput (2-5€) joko rautatieyhtiöiden sovelluksista tai asemilta (Zagreb ja Villach). Passi oli meille edullinen, maksoi toukokuun tarjouksessa 302€.
• Kustannukset (yhteensä meiltä kahdelta) ruuat 1350€, matkat 1078€, majoitukset 2476€, muut 477€, yhteensä 5381€, eli noin 2690€/ henkilö
• Parasta olivat vaihtuvat maisemat junan ikkunasta katsottuina ja niistä paras oli Splitin ja Zagrebin välinen reitti vuoristomaisemineen.
•  Hienoa oli myös kaupunkeihin tutustuminen kävellen ja katsellen, museot, kirkot ja muut vanhat rakennukset.
• Joka kaupungissa, jossa olimme enemmän kuin yhden yön, osallistuimme myös laivaristeilyyn, jolla näimme kaupunkia vedestä päin. Yllättävää, että niin monessa kaupungissa oli siihen mahdollisuus. Splitissä pääsimme useamman tunnin upealle merimatkalle.
• Suosimme mahdollisuuksien mukaan paikallisia ruokia. Erityisesti jäivät mieleen Ljubljanan ja Kroatian herkulliset ruuat.
• Majoituksia oli monenlaisia, hotelleja, hostelleja ja apartementoksia. Kaikki olivat meidän mielestämme hyviä.
• Varasimme ja ostimme majoituksia ja paikkalippuja sitä mukaan kuin matka eteni.
• Reppumme painoivat 6-7kg, eli olimme miettineet tarkasti mitä otetaan mukaan. Käyttämättä jäi: sadeviitta, lusikka-haarukka-veitsi, niskatyyny ja muki. Kaikki muu oli tarpeen ja sopivasti.
• Blogin kirjoittaminen oli meille kummallekin uutta, opettelimme sitä ennen matkaa.  Opettelimme pienentämään kuvat, niin että ne voitiin kokonsa puolesta lisätä blogiin. Blogin päivittäminen iltaisin tuli rutiiniksi. Kirjoittamalla päivä tuli itsellekin kootuksi ja jää muistiin. Lämmin kiitos blogin seuraajille kannustavista kommenteista ja kiinnostuksesta reissuamme kohtaan! Suosittelemme interreilaaamista muillekin, kokemuksia ja muistoja jää roppakaupalla!
• Nyt mummot palaavat kotiin ja arkeen!

 

Lähdimme eilen kymmenen maissa asunnolta ja veimme reput asemalle säilytykseen. Sää oli puolipilvinen ja hieman tuulinen. Kävelimme hiljakseen kaupungilla ja poikkesimme lähinnä vaatekauppoihin katselemaan vaatteita. Olemme kumpikin huonoja shoppailijoita ja päivän saalis olikin vain yksi pusero. Kaupungilla ei ollut tungosta. Posetiivari soitteli hyväntuulisena.

Koronatestausteltta oli täällä vielä käytössä, mutta ainakaan aamulla sinne ei ollut jonoa.

Palasimme marsipaanikauppaan ja löysimme nyt museon kolmannesta kerroksesta. Katselimme videon marsipaaninvalmistuksesta, joka alkoi mantelinkasvatuksesta ja niiden jatkotyöstämisestä. Ihmettelimme marsipaanista tehtyjä taideteoksia ja marsipaanimuotteja.  Alapuolella olevissa kuvissa näkyvät isot patsaat ja rakennukset ovat siis kaikki marsipaanista tehtyjä.

Museon jälkeen siirryimme alakerran kahvioon teelle ja leivoksille. Tiskillä oli toinen toistaan ihanamman näköisiä kakkuja ja leivoksia. Istuimme rauhassa pitkään, koska mitään kiirettä ei tänäänkään ollut.

Näimme nyt kaupunkia iltavalaistuksessa, mutta jouluvalot eivät vielä syttyneet. Kurkistimme hienolta näyttävään raatihuoneeseen, mutta sinne ei päässyt peremmälle. Upeat kattokruunut näkyivät ulos asti.

Myöhemmin menimme syömään grilliravintolaan. Monet ravintolat olivat maanantaisin kiinni kuten museotkin usein ovat. Hyvää ruokaa kuitenkin taas saatiin.

Olimme saaneet selville, että Finnlinesin terminaaliin Travemündeen on paras mennä bussilla, koska bussipysäkki on ihan terminaalin vieressä, kun taas juna-asemalta pitäisi kävellä. Olimme aamulla käyneet etsimässä linja-autoasemalta oikean pysäkin, josta Travemünden bussit lähtevät. Silloin aamulla saimme myös paikallisilta opastusta bussien kuluista. Hakiessamme reppujamme rautatieaseman säilytyksestä, soitti Paulan kaveri, että blogitilimme on kai kaapattu, eikä sinne kannata mennä, koska henkilökohtaisia tietoja voi joutua vääriin käsiin.  Laitoimme säikähtäneinä viestiä jälkikasvullemme, ja saimme rauhoittavan tiedon, että tilanne korjaantuu eikä vaaraa ole. Blogin kirjoittaminen jäi siitä syystä tähän päivään, kun sivusto alkoi taas toimia.

Pääsimme tosiaan bussilla kätevästi terminaalin viereen ja saimme samantien tsekattua itsemme sisään, vaikka oli vielä aikaista. Odottelimme kolmisen tuntia, kunnes meidät kävelymatkailijat vietiin pikkubussilla laivan respan eteen. Pääsimme hyttiimme klo 23 aikoihin ja nukahdimme pian.  Hytti on oikein mukava ja riittävän tilava, wc ja suihku myös.

Olimme ostaneet laivamatkalle lippujen oston yhteydessä valmiiksi kolme ruokailua  ja lähdimmekin aamulla runsaalle brunssille. Meille oli varattu istumapaikat ikkunan viereen ja siinä olikin mukava katsella aavaa merta aamiaista syödessä. Laivalla on tosi rauhallista, jonkin verran rekkakuskeja, kaksi muuta jalkamatkailijaa ja joitakin omilla autoilla tulleita.

Pienten päiväunien jälkeen menimme istumaan ravintolakannelle ja tekemään yhteenvetoa reissustamme, esim. kustannuksista ja yleensä reissun onnistumisesta. Palaamme niihin joko illalla tai huomenna junamatkalla Helsingistä Rovaniemelle.

Kävimme myöhemmin iltapäivällä saunomassa ja porealtaassa. Tilat olivat oikein viihtyisät sekä löylyt ja poreet hyvät.

Myös päivällinen oli runsas ja monipuolinen. Näytti, että ihmisiä oli ruokailemassa nyt enemmän kuin aamulla. Laivalla eletään Suomen aikaa ja kohta omatkin kellot siirtyvät siihen aikaan.

 

 

Hotellimme Nürnbergissä oli pieni ja melko vaatimaton, mutta se oli lähellä asemaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme asemalle ja ehdimme hieman katsella asemarakennusta nyt, kun oli valoisaa. Ei satanut, mutta oli pilvistä ja tuntui hieman lämpimämmältä kuin eilisen illan koleus. Olimme ostaneet istumapaikat junaan illalla nettisovelluksen kautta, joten niistäkään ei tarvinnut huolehtia. Nürnbergin asemarakennus näytti jyhkeältä ja vanhalta. Se on rakennettu vuonna 1844 ja sitä on laajennettu myöhemmin. Rautatieasema oli yllättävän suuri ja raiteita paljon.

Asemaa vastapäätä:

Asema rautateiden puolelta:

Jatkorakennus:

Emme ostaneet nyt eväitä asemalta, vaan päätimme selvitä hotellin respassa tarjolla olleilla pienillä suklaapatukoilla tämän matkan. Junassa oli väljää  ja saimme istua ikkunapaikoillamme rauhassa. Hannoverista junaan nousi kuitenkin paljon ihmisiä ja meidänkin viereemme istui nuori nainen pariksi pysäkinväliksi. 

Katselimme maisemia, jotka olivat aluksi tasaisia, sitten vuoristoisia ja sitten taas matalampaa. Taivas kirkastui vähitellen kokonaan ja maisemat olivat taas kauniit. Viisi tuntia meni melko nopeasti.

Hannoverista ja läheltä:

Juna oli nopea ICE-juna, mutta jäi vartin verran jälkeen aikataulusta Hampuriin tultaessa. Laitoimme jo Interrail-sovellukseen valmiiksi pari myöhempää junaa jatkomatkalle Lyypekkiin, mutta ehdimme kuin ehdimmekin siihen, jota alunperin suunnittelimme. Junan sisällä olevassa valotaulussa ilmoitettiin jatkoyhteyksien raiteet, joten oli helpompi löytää suoraan oikealle raiteelle.  Hampurinkin asema on suuri, mutta selkeä.  Lyypekkiin oli vain noin 45 minuutin matka, eikä meillä ollut paikkalippuja, mutta saimme hyvin paikat.

Asuntomme Lyypekissä on vajaan puolen kilometrin päässä asemalta ja löysimme asunnon ja sen avaimen helposti, mutta oikean oven löytäminen vei jonkin aikaa. Kävimme parilla ovella kokeilemassa avainta, ennenkuin hoksasimme, mitä avaimenperässä oleva kirjainyhdistelmä EG tarkoittaa eli ensimmäinen kerros ja sitten vielä se hoksaus, että pohjakerroksessa oli vielä yksi asunto, jota ei ensin huomattu. Sen oveen avain sopi helposti. Tässä portaassa on yksi asunto joka kerroksessa.  Talo on vanha, mutta remontoitu. Asuntoon kuuluu makuuhuone ja olohuone-keittiö-yhdistelmä. Tässä majoitumme kaksi seuraavaa päivää.

Asuintalomme:

Vastapäinen talo:

Lähdimme heti lähimpään ruokakauppaan, koska nälkä kurni mahassa ja piti saada nopeasti syötävää.  Lämmitimme sitten pikaisesti keitot, söimme ja aloimme illan viettoon. Kaupassakäynnin aikana ehti tulla pimeä, eikä muutenkaan enää haluta lähteä liikkeelle. Huomenna aiomme tutustua Lyypekkiin paremmin. Sää ainakin tuntuu kotoisen viileältä. Sisälläkin tuntui viileältä, mutta laitoimme patterin päälle huolimatta näkemistämme kehotuksista säästää sähköä. Yllätys yllätys: näemme Elämäni biisin täälläkin suorana !

Heräilimme seitsemän maissa ja kävimme pakkaukset viimeisteltyämme aamiaisella ja lähdimme kävelemään Splitin asemalle, joka oli vain puolen kilometrin päässä. Kaupunki heräili uuteen aurinkoiseen päivään, meri kimalteli ja oli jo melko lämmintä. Jätimme kaupungin haikein mielin.

Juna tuli melko täyteen ja jonkun verran oli hässäkkää, kun kaikilla ei ollut paikkalippuja. Meillä oli paikkaliput hyville ikkunapaikoille. Vieressä istuva berliiniläinen perheenisä kertoi olleensa perheensä kanssa Splitin rannikolla olevassa rauhallisessa saaressa kaksi viikkoa. Perheessä oli vanhempien lisäksi kolme noin alle seitsemänvuotiasta lasta. He aikoivat olla Zagrebissa yön ja jatkaa sitten vielä Wieniin. Hyvin näytti lapsilla aika kuluvan piirtämisen ja lastenohjelmien parissa. Ihailtavaa tuollainen pienten lasten kanssa matkustaminen pitkiä matkoja.

Splitiin tullessamme oli pimeää suurimman osan matkaa, ja nyt olikin mukava katsella maisemia päivänvalossa. Kylläpä ne olivatkin upeat, ihan satumaiset: korkeaa vuoristoa, laaksot alhaalla, pieniä kyliä ja asemia. Jonkun vuoren päällä näkyi kirkko, jonkun risti, jonkun tuulimylly. Alussa näkyi vielä mertakin. Kuvat kertokoot enemmän, vaikkakin eivät ne korkeuserot ja maisemat näytä kuvissa niin hienoilta kuin luonnossa. Kuuden tunnin matka meni nopeasti maisemia ihaillen ja loppupäässä äänikirjoja kuunnellen.

Zagrebia lähestyttäessä rakennuksia eri ajoilta:

Zagrebissa oli kolmen ja puolen tunnin odotus ja junanvaihto Villachiin menevään junaan. Laitoimme reput säilytyslaatikkoon, ja kävelimme puolen kilometrin päähän kaupungille syömään. Sää oli lempeän leppoisa. Satuimme mukavaan ravintolaan, jossa söimme maukkaat  ruuat ja joimme teet kaikessa rauhassa. Ilta hämärtyi ja tuli jo pimeä.

Palattuamme asemalle juna tulikin kohta raiteelle. Sen pääteasema on Zürich ja junassa on myös makuuvaunuja.  Istumapaikoille ei tässäkään junassa myydä paikkalippuja, joten menimme ensimmäiseen vapaaseen kuuden hengen hyttiin. Matka Zagrebista Villachiin kestää noin neljä tuntia.

Dobovan asemalla kävivät taas Kroatian ja Slovenian poliisit kävivät tarkistamassa passit Shengen-alueelle siirtymisen takia. Vielä ylitämme Itävallan rajan ja sitten olemme kohta Villachissa, josta huomenna jatkamme Saksaan Nürnbergiin seuraavaksi yöksi.

Marjan-vuori on ihan Splitin kaupungin kyljessä oleva 178m korkea vuori eli vähän kuin kotoinen Ounasvaara. Tein sinne patikkaretken tänään yksikseni Paulan viettäessä rokulipäivää. Oli taas aurinkoinen päivä, lämpötila noin +24. Vuorelle pääsee kiipeämään portaita, jotka lähtevät suoraan kadulta.

Nousin portaita jonkin matkaa kunnes huomasin portin vanhalle juutalaiselle hautausmaalle.  Kiertelin hautausmaalla ja pysähdyin erään haudan kohdalle, johon oli haudattu vierekkäin kolme saman perheen jäsentä, isä rabbi, äiti ja poika, tai näin oletin. Isä ja poika olivat kuolleet samana päivänä, äiti kaksi päivää myöhemmin maaliskuussa 1938. Jäin miettimään, mitä heille oli tapahtunut. Palattuani hotellille löysin googlaamalla tiedon, että he olivat kuolleet kotonaan kaasumyrkytykseen, mutta ei tiedetty, mistä kaasu oli joutunut heidän kotiinsa. Olipa mielenkiintoista löytää vastaus mieltä vaivanneeseen kysymykseen, vaikka ei sillä sen enempää merkitystä tässä hetkessä ole.

Jatkoin portaiden kiipeämistä, vaikka hiki alkoi jo virrata. Palkinnoksi maisemat muuttuivat koko ajan komeammiksi. Reitti oli ylös asti betonia, asfalttia tai kivettyä polkua. Matkan varrella oli myös oleskelualue, jossa oli leikkivälineitä ja kotieläimiäkin, mutta niitä en poikennut katsomaan.

Huipulta näky oli upea. Sieltä pystyi näkemään kauas joka suuntaan, kaupunkiin, vuorille ja merelle. Huipulla oli suuri valkoinen risti, joka näkyy sieltä kauas merellekin.

Maisemia ihailtuani ja levähdettyäni jatkoin matkaa, osittain polkua pitkin, osittain asfalttia. Pienen polun varrella oli vaatimaton muistopatsas Humbert Giromettan muistoksi. Luin, että hän oli vuorikiipeilijä, professori ja luonnon ystävä, joka on vaikuttanut aikoinaan näillä seuduilla ja puhunut jo silloin sata vuotta sitten luonnonsuojelusta.

Jonkin matkan päässä polku jatkui jyrkän rinteen reunalla niin, että toisella puolella oli pystysuora kalliorinne, toisella puolella pudotus alas ja näkymä merelle asti. Kalliorinteellä harrastetaan ilmeisesti vuorikiipeilyä. Ihmeellistä oli, että tähän jyrkkään rinteeseen, vuorenseinämään oli rakennettu kirkko, nimeltään st. Jeremiaan kirkko, ilmeisesti 1500-luvulla.  Seinämässä näkyi myös luolia.

Alemmaksi mennessä meri näkyi yhä lähempänä ja reitti kulki autotien laitaa.  Sopivasta kohdasta poikkesin rantakadulle, joka kulki useampien uimarantojen vierestä. Uimareita ja auringonottajia näkyi aika paljon.

Pysähdyin samalle rannalle, jossa uin toissapäivänä ja pulahdin viileään, virkistävään veteen. Välillä kuivattelin rannalla ja uin toiseen kertaan. Olin todella tyytyväinen tähän retkeen, jonka pituudeksi tuli alusta loppuun noin 11 kilometriä.

Kävimme melko varhaisella päivällisellä ja ihmettelimme, miksi monet kaupat olivat kiinni ja ihmisiä melko vähän ainakin siihen aikaan. Myöhemmin löysimme tiedon, että marraskuun ensimmäinen päivä on täällä pyhäinpäivä. Katedraalissa oli messu meneillään, kun kurkistimme sinne ruokailun jälkeen.  Vielä huominen tässä viehättävässä kaupungissa ennen lähtöä kohti pohjoista.

Tässä näkyy hotellimme vaatimaton sisäänkäynti:

Ja tässä tämän illan herkulliset kalaruuat:

 

Tänä aamuna aamiaisen jälkeen kävin kävelemässä linnan ja sen ympäristön kaduilla Paulan lepuutellessa jalkaansa hotellihuoneessa. Linnan takana mereltä katsottuna on korkea Grgur Ninskin patsas. Hän oli 900-luvulla vaikuttanut piispa, joka ajoi voimakkaasti kroatiankielen käyttämistä kirkon toimituksissa ja saikin muutoksen aikaan. Patsas pystytettiin 1000 vuotta myöhemmin, v. 1929. Uskotaan, että patsaan varpaan hankaaminen tuottaa onnea ja siksipä varvas on sileä ja kiiltävä. Patsaan takana on pieni kiva puisto. 

Kiertelin katselemassa linnan kujilla ja aukioilla. Monessa paikassa näkyy todella vanhoja muurin osia, lattiamosaiikkia, Egyptistä tuotuja patsaita, sileäksi kuluneita lattiakiviä ja portaita. Linna ja sen lähiympäristö ovat viehättäviä paikkoja ja tähänkin aikaan vuodesta täällä näyttää olevan runsaasti turisteja ja erityisesti isoina ryhminä oppaan kanssa. 

Herrasmieskin tuli vastaan:

Tämä näkymä on meidän huoneemme ikkunan takana. Huoneen ikkunan alla on hotellin kyltti ja oikealla nainen myy lippuja vieressä olevaan Saturnuksen temppeliin.

Puolen päivän jälkeen lähdimme pienellä veneellä saarikierrokselle, johon otettiin mukaan kaksitoista osallistujaa. Kaksi opasta kuljetti venettä ja opasti meitä. Menimme ensin Trogir-nimiseen rannikkokaupunkiin. Sinne oli noin 20 minuutin venematka nopeasti kulkevalla veneellä. Kävimme vajaan tunnin verran katselemassa kaupunkia ja söimme jätskit. Ehdimme pikaisesti käydä päivän kirkossa eli tuomiokirkossa, jonka rakentaminen on aloitettu 1200-luvulla.Kirkon lattian alle oli haudattu useita henkilöitä juuri noina alkuvuosisatoina. Kirkko oli vaatimattomammin koristeltu kuin monet muut näkemämme.

Trogirista jatkoimme matkaa siniselle laguunille, jossa sai käydä uimassa rannalta päin. Vesi oli todella sinistä ja pohja näkyi kuten Splitinkin rannikolla. Pohjassa olevien kivien päällä oli paljon pieniä simpukankuoria. Oli virkistävää ja mukavaa uida, vaikka rantakivet hankaloittivat veteen pääsyä ja takaisintuloa.

Viimeiseksi menimme vielä johonkin saareen, jonka nimi jäi meille epäselväksi. Viivymme sielläkin vajaan tunnin. Kävelimme rantakatua ja panimme merkille, että lähes kaikki liikkeet ja ravintolat oli laitettu talviteloille. Ihmettelimme, miten saarella olevat isot puut olivat taipuneet mantereen suuntaan, liekö tuuli taivuttanut ajan mittaan. Satamassa oli kaksi isoa huvijahtia parkissa.

Beatles ja yellow submarine

Tältä saarelta lähtiessämme aurinko alkoi painua alemmas ja yli puoli tuntia kestäneen paluumatkan alussa se laski horisontin taakse. Vene ajoi lujaa vauhtia ja piti lisätä vähän vaatetta. Pidimme retkeä oikein mukavana ja onnistuneena.

Retken jälkeen olikin jo kova nälkä ja niinpä kävimme syömässä ja sitten paneuduimme iltahommiin.

 

Heräsimme tänä aamuna seitsemältä, pakkasimme loput tavarat reppuihin ja kävimme aamiaisella. Maksoimme respaan kaupunkiveron (18€) ja lähdimme asemalle. Sää oli viileä ja taivas harmaa. Juna tuli asemalle hyvissä ajoin, joten hyppäsimme kyytiin, kylläkin vähän epätietoisina, oliko tämä oikea juna. Vaunua siirreltiin paikasta toiseen ennen junan lähtöaikaa, mutta lopulta kuitenkin päästiin lähtemään matkaan ihan oikeaan suuntaan, vähän myöhässä. Maisema oli vielä paikoitellen usvainen.

Istuimme kuuden hengen hytissä alkumatkan kahdestaan, mutta sitten saimme seuraksi naisen ja hänen nelivuotiaan poikansa. Poika oli ensimmäistä kertaa junassa ja häntä hieman jännitti. Eväät olivat pikku repussa. He asuivat Sloveniassa, mutta äiti oli kotoisin Zagrebista, jonne he olivatkin menossa äidin vanhempien luo. Keskustelimme äidin kanssa koronasta, sähköstä ja Zagrebista. Hän suositteli meille käyntiä vanhassa kaupungissa ja neuvoi meille tien sinne. Koronaan liittyen hän kertoi slovenialaisten olevan erittäin rokotevastaisia. Sähkön hinnasta hän ei ollut oikein perillä, mutta tiesi, että 16 % sähköstä saadaan vesivoimasta. Lähes koko junamatkan vieressä kulki Sava-joki. Menimme myös kylän ohi, jossa on ydinvoimala.  Dobovassa, rajakaupungissa matkustajilta tarkistettiin passit, ensin Slovenian ja sitten Kroatian poliisi. Myös junan veturi vaihdettiin. Tulimme pois Schengen-alueelta.

Zagrebissa veimme reput maksulliseen säilytykseen, jonka takia nostimme automaatista jonkin verran paikallista rahaa (kuni) ja kävimme ostamassa juustopötkyläleivonnaiset, jotta saimme vaihtorahana kolikoita säilytyskaappiin.  Kävimme myös hakemassa paikkaliput Splitiin ja takaisin aseman toimistosta. Yllätykseksi ne olivat ilmaiset.  Sitten lähdimme kävelemään vartin päähän vanhaan kaupunkiin. Taas näimme upeita vanhoja rakennuksia ja viehättäviä aukiota. Katedraali oli suljettu remontin takia. Muutenkin täällä oli useita vanhoja rakennuksia peitettyinä remontin takia.

Torilla oli vilskettä, olihan lauantaipäivä. Kukkatorit olivat värikkäitä ja runsaita. Kauniisti oli myös hedelmä- ja vihannestorille laitettu tuotteet esille. Jonkin verran oli myös muuta tavaraa myytävänä.

Torin laidalla soitti neljän miehen orkesteri iloista ja reipasta musiikkia. Yleisö eli mukana, lauloi ja osa tanssikin. Sitä iloa ja välittömyyttä oli mukava katsella ja pikkuisen itsekin hytkyä mukana. Jonkin matkan päässä oli kitaristi soittamassa yleisölle ja lähes seuraavassa kadunkulmassa pieni jazzorkesteri. Ilahduttavasti musiikkia Zagrebin kaduilla!

Etsimme ruokapaikkaa aseman suunnasta ja etsiskelyn jälkeen löysimme espanjalaisen bistron, jonka ovenpielessä komeili Michelin-merkki. Rohkeasti menimme kuitenkin sisälle ja istuimme valkoisella liinalla peitettyyn pöytään, jossa lisäksi oli hopeiset aterimet ja pieni ruusukoriste. Tilasimme maittavat keitot, jonka kanssa tuotiin tarjolle lähes paperinohutta leipää.

Ehdimme asemalle hyvissä ajoin hakemaan reput ja etsimään oikea raide. Splitistä juuri saapunut juna siivottiin ja pääsimme mukavasti paikoillemme. Junassa oli vain kaksi vaunua. Matka kulki  vuoriston yli ja välillä tuntui, että veturi sai tehdä todella töitä kiivetessään aina ylemmäs.  Ihailimme vuoristomaisemia, kunnes pimeys peitti maisemat.

 

Matka kesti noin 6,5 tuntia.  Loppumatkasta tuntui kuin oltaisiin lentokoneessa, kun kylien valot näkyivät alhaalla laaksossa. Splitistä kotoisin ollut konduktööri kertoili aurinkoisesta kotikaupungistaan, kun kävin lataamassa puhelinta konduktöörin työtilan lähellä. Aurinkoa ja merta sitten huomenna!

 

Majoitukseemme Guesthousessa kuuluu aamiainen, joka oli lähes hotellitasoa. Meidän lisäksemme oli syömässä vain kaksi muuta majoittujaa. Aamu oli valjennut pilvisenä ja tuntui hieman viileältä. Lähdimme kävelemään reippaasti kohti vanhankaupungin keskustaa muutaman korttelin päähän. Ihailimme keskustan kauniita rakennuksia ja katuja.

Päätimme lähteä päivän aluksi käymään linnassa, jonne pääsi kätevästi funinkulaarilla ihan läheltä keskustaa torin vierestä. Linna on peräisin 1400-luvulta ja se on perusteellisesti remontoitu viime aikoina. Linnan yhteydessä on museo ja mahdollisuus joihinkin audiovisuaalisiin esityksiin, mutta otimme liput vain ylös ja takaisin. Kiertelimme linnan sisä- ja ulkopuolella. Taivas oli kirkastunut ja aurinko lämmitti mukavasti.  Maisemat alas kaupunkiin ja kauemmas olivat hienot. Pulut näyttivät asustelevan muurin aukoissa. Muurin seinistä näki erilaisia kivikerroksia eri vuosisadoilta. Lohikäärme on Ljubljanan tunnusmerkki, joka perustuu vanhoihin taruihin. Niinpä linnassakin on rautalangasta tehty lohikäärmepatsas, kaupungilla lohikäärmesilta ja niitä on myös matkamuistoina myytävänä.

Linnareissun jälkeen istahdimme katukahvilaan teelle ja sen jälkeen kahvilan läheltä lähtevään jokilaivaan. Tämänkin kaupungin läpi kulkee joki ja niinpä pystyimme taas katselemaan kaupunkia joelta päin kuten kaikissa aiemmissakin kaupungeissa, joissa olemme viipyneet enemmän kuin yhden yön.  Ljubljanica-jokea pitkin näytti kulkevan useita jokiveneitä tai -laivoja. Tälle laivalle mukaan kutsujana kadulta oli nuori nainen, jonka kanssa rupattelimme tovin ennen laivaan lähtöä. Hän kertoi, että syyskuu oli ollut Ljubljanassa sateinen ja kylmä, mutta nyt lokakuussa on näin lämmintä, mikä on poikkeuksellista. Hän kertoi, että jo syyskuussa piti laittaa lämmitys päälle ja sähkön hinta on noussut kolminkertaiseksi.

Laiva vei meidät ensin ”maaseudulle” ja sitten kaupunkiin. Maaseutu olikin ihan lähellä, vain 15 minuutin laivamatkan päässä. Siitä menimme takaisin lähtöpaikalle, jossa muut viisi matkustajaa nousevat pois ja vain me jäimme kyytiin kaupungin puolta katsomaan. Sesonki alkaa varmaan olla ohi, vaikka kaupungilla kuitenkin liikkui vielä aika paljon turisteja. Joka laivaan ei kuitenkaan enää riitä matkustajia, kuten voi kesällä kuvitella olevan. Laivamatkaan ei kuulunut mitään opastuksia, ihan vain katselimme ympäristöä omin päin.

Laivamatkan jälkeen kävimme keskusaukiolle olevassa vaaleanpunaisesta fransiskaanikirkossa. Taas upea iso kirkko, kauniit maalaukset ja veistokset, useita kappaleita ja sivualttareita, hämärä valaistus. Täällä olisi toinenkin hieno kirkko, mutta ehkä emme ehdi sinne tällä kertaa.

Seuraavaksi suunnistimme kansallismuseolle, jonka yhteydessä oli myös eläinmuseo. Kävelimme museot melko nopeasti läpi, mutta merkittävää oli, että siellä oli paljon todella vanhaa esineistöä ja esim. kivipaasia kaiverruksineen 100-luvulta ja paljon myös ihan esihistorialliselta ajalta. Eläimiä, niiden luurankoja tai täytettyjä eläimiä oli myös runsaasti. Rakennuskin oli vanha ja kaunis. Portaikossa patsaiden naiset näyttivät laskevan liukua porraskaiteilla.

Tässä kuvassa vieressä oleva Kansallisooppera ja -baletti:

Kävelimme hissukseen taas keskusaukiolle ja istuimme penkillä vielä lämpimässä säässä katsellen ihmisiä ja elämää. Joku soitti haitaria, joku paahtoi kastanjoita, ihmiset kuvasivat toisiaan rakennusten edessä.

Lähdimme syömään majapaikkaamme kodikkaaseen ravintolaan. Tänäänkin söimme Slovenian perinteisten ruokien listalta: paistettua maksaa ja alueen makkaraa, molemmat paahdettujen ja muussattujen perunoiden kanssa. Olipa taas maukasta ruokaa! Sittenpä vain iltapuuhiin ja nukkumaan. Huomenna on tarkoitus suunnistaa Bled-järvelle junalla ja bussilla, tunnin matka.

Tässä majapaikan kyltti: