Tekijä: arja

Täksi aamuksi laitettiin puhelimesta herätys päälle, koska laiva Gardajärven risteilylle lähtisi klo 8.55 ja kävelymatka satamaan kestää vajaan puoli tuntia. Heräsimme kuitenkin ennen kellonsoittoa, vaikka yö jäi meidän mittapuumme mukaan tavallista lyhyemmäksi. Vielä aamulla ja päivän mittaan muistelimme eilistä Ninan ja Giannin tapaamista Sirmionessa lämpimin ajatuksin.

Sää oli pilvinen, mutta aika lämmin. Kävellessämme satamaan huomasimme markkinoiden pystytyksen olevan meneillään sataman viereisen tien varrella. Kojuja nousi pitkälle matkalle toistensa viereen ja myyjät asettelivat tavaroitaan esille. Toivoimme, että markkinat olisivat vielä meneillään, kun palaamme, koska emme ehtineet aamulla kierrellä kojuilla.

Odottelimme hetken aikaa lipunmyyjän saapumista paikalle. Ensitöikseen hän pyyhki lippuluukun desinfiointiaineella molemmin puolin. Olimme suunnitelleet aikatauluja tulkittuamme ostaa päivälipun, jolla pääsisimme järven päästä päähän vaihtamalla laivaa yhdessä satamassa. Nyt kävi ilmi, että laivoja ei enää mene järven pohjoispäähän, vaan ainoa mahdollisuus on käydä Gardan kaupungissa ja tulla takaisin. Otimme sellaisen lipun ja hetken päästä pääsimme vieressä odottavaan laivaan. Matkaan lähti kymmenkunta muuta matkustajaa.

Menomatkalla laiva pysähtyi Sirmionessa. Oli mukava nähdä eilisiltainen tapaamispaikkamme päivänvalossa. Vastakkaisella rannalla olevat vuoret näkyivät pilvien lomasta tai niiden alapuolelta tummina.

Matka jatkui kohti Gardaa. Loppumatkasta edessä olevat sumupilvet muuttuivat sateeksi ja näkyvyys heikkeni.

Gardaan satoi vielä hetken aikaa, mutta nautittuamme teet ja croissantit lähimmässä kahvilassa, sade jo loppui. Meillä oli aikaa viipyä Gardassa noin kolme tuntia.

Lähdimme kävelemään Gardan katuja ja katselemaan ympärille. Vanha kaupunki on ihan sataman vieressä ja sen kapeille kujille on helppo löytää. Kujien varressa oli pieniä myymälöitä ja rantakadun varsi täynnä ravintoloita. Pari sota-ajan muistomerkkiä nähtiin myös. Sen sijaan tämän päivän kirkkomme oli suljettu. Kaupunkia reunustavat korkeat vuoret muualta paitsi järven suunnasta. Viihtyisä pieni kaupunki ainakin näin nopealla vilkaisulla.

Aikamme kuljettuamme päätimme kuitenkin ruokailla erään kujan varrella olevassa pienessä pitseriassa. Kolmas päivä peräkkäin söimme pitsat. Olemme Italiassa. Hyvät olivat nämäkin pitsat, mutta nyt pidämme taukoa tästä ruokalajista.

 

Kävelimme rantakadulla ja istuimme lämpimässä auringonpaisteessa puistonpenkillä. Minä jopa torkahtelin siinä suloisessa lämmössä vatsa täynnä pitsaa. Lämpötila oli noin 22. Nina ja Gianni kertoivat, nyt on harvinaisen lämmin lokakuu, yleensä on viileämpää. Hyvä meille. Kukkia on vielä paljon ja kaikkialla vihreää.

Paluumatka mentiinkin eri laivalla, joka oli isompi kuin tullessa ja pysähtyi Bardolinossa, Lazisessa ja Sirmionessa.

Järven rannat näyttivät erilaisilta auringonpaisteessa kuin menomatkalla pilvisessä säässä. Vuoret järven toisella rannalla näkyivät jylhinä selkeästi. Kylät ja kaupungit erottuivat paremmin. Maisemat ja rannat näyttivät kesäisiltä. Gardajärven rannalla on vierivieressä ihania lomapaikkoja. Eräällä rannalla oli kaksi ihmistä uimassa. Vesilintuja näkyi paljon, välillä laumoittain.

Palatessamme Desenzanoon puoli neljän maissa markkinat olivat jo loppuneet. Kävelimme asunnolle tyytyväisin mielin ja illan levähtelimme ja teimme jatkosuunnitelmia. Aamulla kahdeksan jälkeen on oltava asemalla odottamassa junaa Veronaan ja sieltä klo 9 Triesteen. Sunnuntaina Veronassa käydessämme ostimme asemalta pakolliset paikkaliput välille Verona-Trieste, koska lippujen osto verkosta ei onnistunut millään sovelluksella. Triestestä jatkamme Ljubljanaan alle tunnin junanvaihdolla.

 

Syntymäpäiväni aamuna sain kuulla Paulan laulamana onnittelulaulun ja mennä valmiiseen aamiaispöytään, jossa odotti myös Paulan kirjoma onnittelukortti. Päivä lähti hyvään alkuun. Lähdimme melko ripeästi kävelemään rautatieasemalle, josta juna lähti vähän ennen kymmentä kohti Veronaa. Ruskan värejä näkyy vielä puissa.

Veronan vanhaan kaupunkiin on asemalta matkaa pari kilometriä, joten lähdimme kävelemään. Matkalla kurkistimme johonkin kadun varrella olevaan kirkkoon ja jatkoimme kaupunginportin läpi vanhaan kaupunkiin.

Pian kuulimme jonkin vanhan ehkäpä hallintorakennuksen suunnalta kuorolaulua ja ikäänkuin messuamista. Ajattelimme, että täällä on jonkinlainen juhla järjestetty syntymäpäiväni kunniaksi 😊. No, se oli joku isänmaallinen tilaisuus, jossa oli mukana muutamia katolisen kirkon pappeja ja ainakin kaksi kuoroa ja soittokunta. Yleisö kuunteli hartaana ja melkein kaikilla miehillä oli päässä tirolilaistyylinen hattu, jossa oli yksi sulka ja jotain kunniamerkkejä. Ehkä vielä saamme selville, mistä oli kysymys.

Kävelimme amfiteatterin vierestä, mutta emme menneet sisälle. Löysimme melko helposti Julian parvekkeen ja patsaan, jotka tietysti kuvasimme, ja vähän muitakin parvekkeita. Emme menneet läheiseen kosketukseen patsaan kanssa, sinne oli ruuhkaa.

Vanhan kaupungin alueella oli todella paljon ihmisiä liikkeellä, vaikka on näin syksy. Sää oli kyllä kesäinen, lämpötila reilusti yli 20. Kuljeskelimme ja katselimme kauniita rakennuksia ja ihmispaljoutta kaduilla, ostimme kortteja ja istahdimme syömään jäätelöt. Olipa hyvää!

Jäätelöpaikan viereisellä aukiolla oli meneillään keskiaikainen miekkailutapahtuma. Katsoimme, miten miehet miekkailivat haarniskoissaan, tuomarit keskustelivat pisteistä ja uudet miekkailijat tulivat kehään. Miekat olivat pitkät ja puiset, lisäksi he käyttivät jossain tilanteessa tikaria. Hauskaa näillä aikuisilla miehillä näytti olevan, vaikka tosissaan miekkailivat. Kehän lähellä oli pienet markkinat, joilla myös oli keskiaikaisesti pukeutuneita naisia ja miehiä. Tuossa ympäristössä oli helppo kuvitella olevansa keskiajalla.

Lämmin sää alkoi janottaa ja niinpä istuimme katukahvilaan juomaan ja kirjoittamaan kortteja. Nautimme kesäisestä säästä ja siitä, ettei ole kiire minnekään. Ihana lisä tähän hetkeen oli videopuhelu tyttäreltä ja hänen pojiltaan onnittelulauluineen. ❤️

Veimme kortit postiin ja kävelimme Pyhän Anastasian basilikaan, joka on Lombardian suurin kirkko ja sitä on aloitettu rakentamaan 1200-luvulla. Rakennus vaikuttikin tosi suurelta, siinä oli monia sivualttareita ja syvennyksiä, joita oli rakennettu myöhempinä aikoina. Näkyvissä oli alkuperäisiä seinämaalauksia, myöhemmin tehtyjä kuvia ja veistoksia. Kirkko oli kuin taidegalleria, teokset kauniita ja arvokkaita.

Kävelimme kaupunkia halkovan joen varrelle, jonka toisella puolella näkyi vuoren päällä linna. Ei tullut mieleenkään lähteä kävelemään sinne, vaikka jotain kautta sinne olisi päässyt.

Kävelimme vielä jonkin aikaa ristiin rastiin katuja ja päätimme sitten lähteä kuitenkin syömään Desenzanoon Gardalle, koska väenpaljous alkoi tuntua ikävältä. Niinpä kävelimme takaisin asemalle ja seuraavaan Milanoon lähtevään junaan. Juna oli jo ajoissa asemalla ja pääsimme istumaan. Ennen junan lähtöä siihen alkoi tulla todella paljon väkeä, eteiset ja käytävät täyteen. Mietimme, miten pääsemme ulos, kun meidän asema on jo toinen Veronasta päin. Ihmiset antoivat tilaa ja hyvin pääsimme.

Kävelimme suunnittelemaamme ravintolaan vielä hieman mutkan kautta, vaikka olisi ollut mukava päästä jo syömään, koska kello oli jo yli seitsemän. Saimme upean paikan ihan järven rannalla olevalta terassilta. Söimme oikein maukkaat pitsat viinilasillisen kera. Järven toisella puolella näkyivät toisten kylien valot ja aallot liplattivat rantakiviin. Vielä kilometrin matka käveltiin asunnolle ja sitten iltahommiin. Tälle päivälle tuli paljon kävelyä, älykellojemme mukaan noin 17 km ja askeleitakin noin 25 000, joten huomenna iisimmin. Varmasti jää mieleen tämä syntymäpäivä, kiitollisin mielin.

 

 

Toinen matkustuspäivä peräkkäin alkoi ihan rauhallisesti, koska juna kohti Veronaa lähti vasta lähempänä yhtätoista. Ehdimme käydä syömässä aamiaisen hostellin ravintolassa ja käydä kaupassa ostamassa pientä evästä.  Junan lähtöraide ilmoitettiin taas melko myöhään. Löytääkseen tauluilta oikean junan, pitää myös tietää, mikä on junan pääteasema ja numero. Salzburgin asema on hyvin siisti ja avara. Laiturilta näimme kuin näimmekin kaupunkia ympäröivät vuoret.

Ahtauduimme täyteen Innsbruckiin menevään junaan taas tyytyväisinä paikkalipuista. Jouduimme häätämään matkustajat meidän paikoiltamme pois, mutta heidän omat paikkansa olivatkin meitä vastapäätä ja he vuorostaan joutuivat häätämään siinä istuvat pois. Pariskunta, joka istui siinä meitä vastapäätä, oli Irakista kotoisin. He olivat menossa Innsbruckiin, johon tulivat myös heidän kaksi Wienissä asuvaa poikaansa. Keskustelimme elämästä Irakissa, sen kuumuudesta (jopa+70 C.), pitkään jatkuneesta sodasta ja sen takia vaikeasta tilanteesta. Mies kertoi olleensa helikopterilentäjänä sodassa lähes koko elämänsä ajan. Perheen tytär asuu Bagdadissa ja siellä on usein niin kuuma, ettei lapsia voi päästää ulos. Tämä pariskunta nauttii Itävallan raikkaasta ilmasta ja vihreydestä, jota ei heidän kotimaassaan ole.  Oli kyllä mielenkiintoiset keskustelut heidän kanssaan. Vajaan kahden tunnin matka Innsbruckiin meni nopeasti. Vuoristomaisemiakin ihailtiin. Ikkunan läpi tuli kuvatuksi runsaasti maisemakuvia.

Innsbruckissa meillä oli noin 45 minuutin vaihto Veronan junaan. Ostimme täytettyä patonkia evääksi ja kuljeskelimme asemalla ennen junan saapumista. Junissa ei ollut ravintolavaunua ja hankala olisikin lähteä omalta paikalta, kun ei voi reppua jättää vartioimatta.

Tämä juna oli vielä täydempi kuin edellinen ja taas jouduimme pyytämään kaksi nuorta naista siirtymään paikoiltamme. Vieressä istuvat kertoivat, että joku juna oli aiemmin peruttu ja siksi tämä oli niin täynnä. Meillä oli hyvät ikkunapaikat. Maisemat tulivat aina vain komeammiksi. Dolomiittien vuoret olivat korkeita ja jylhiä, pieniä kyliä vuorten juurilla, ruskan värejä puissa.

Olimme saaneet tietää, että Italiassa peritään interreilaajilta 10 euron maahantulomaksu ja hieman jännitimme, miten maksu tässä junassa peritään. No, konduktööriä ei näkynyt koko matkalla eikä maksua peritty. Eilen Salzburgin hostellissa perittiin 3,5 euron kaupunkivero ja tänään Italian majapaikassa turistivero 15 euroa. Meille ovat vielä vieraita veroja nämä.

Junassa oli varmaan ihmispaljouden takia melko kuuma ja tavarahyllyt täynnä. Jouduimme pitämään reppujamme sylissä ja jaloissa ja siten istumaan aikalailla liikkumatta sen kolmisen tuntia, jonka matka kesti. Maskien pakollinen käyttö tuotti tukaluutta myös.

Veronassa meitä vastaan tulvahti jo lämpimämpää ilmaa ja tuntui etelältä. Vaihdoimme taas junaa, nyt Milanoon menevään junaan, josta jäimme pois Gardajärven eteläpäässä Desenzanossa. Vaihtoaika oli puolisen tuntia ja matka kesti 25 minuuttia. Sekin juna oli täysi, mutta saimme istumapaikat.

Kävelimme pari kilometriä asemalta majapaikkaamme, joka on pieni apartementos- tai  Airbnb -tyylinen asunto. Nukkumasoppi, olohuone-keittiö, kylpyhuone, parveke. Aiomme olla täällä viisi yötä ja jatkaa sitten Ljubljanaan. Kävimme läheisessä kaupassa ostamassa ruokaa lähipäiviksi ja senkin varalle, että huomenna ukkostaa ja sataa eikä viitsitä lähteä ulos ollenkaan.  Näyttää, että täällä on noin 20 C lämpötilat lähipäivinä ja aurinkokin paistaa sateen jälkeen. Kyllä kelpaa.

 

 

Juutalaismuseo oli tänään auki kahden päivän sulun jälkeen ja lähdimme sinne aamupäivällä. Museo on kokonaisuus, jossa on viisi synagoogaa, vanha hautausmaa, seremoniahalli ja pieni taidenäyttely. Kaikki nämä ovat lähekkäin ja sisältyivät yhtä synagoogaa lukuunottamatta meidän pääsylippuumme. Espanjalaisessa ja Maiselovan synagoogissa on paljon tietoa juutalaisten historiasta Böömissä alkaen 1000-luvulta. Kultaa ja hopeaa on näissäkin pyhätöissä runsaasti.

Pinkasovan synagooga on muistomerkki Böömin ja Moravian juutalaisille uhreille toisen  maailmansodan ajalta. Seinät olivat täynnä ghetoissa ja leireillä menehtyneiden nimiä. Oli vaikuttavaa nähdä nimien paljous, vain Böömin alueelta. Yhdessä tilassa oli lasten piirustuksia, jotka oli saatu talteen Tereznin ghetosta. Tässä esimerkkinä yksi piirustus, jonka nimi on Pelko.

Seremoniahallissa esiteltiin juutalaisten hautajaisiin liittyvää esineistöä ja kuvia. Kuvassa hautajaislautanen.

Hautausmaalla oli hyvin vanhoja hautakiviä vinksollaan sinne tänne ja myöskin ikäänkuin palasia itkumuurista, johon oli työnnetty paperilappusia koloihin. Jäi epäselväksi, mistä nämä muurin palaset olivat.

Samassa rakennuksessa kuin Espanjalainen synagooga oli juutalaisen taiteilijan Robert Guttmannin näyttely. Guttmannilla oli persoonallinen tyyli taiteilijana. Hän matkusteli Euroopassa ja häntä sanottiin Prahan vaeltajaksi ja Prahan vanhimmaksi siionistiksi. Hänet ammuttiin tai hän kuoli nälkään (tästä oli kaksi eri tietoa) Tereznin ghetossa.

Perusteellisen museokäynnin jälkeen kävelimme suklaaleivoksille ja kaakaolle. Tänään sää oli paljon viileämpi kuin eilen ja me olimme pukeutuneet siihen nähden liian kevyesti, ikäänkuin kesään. Kaakao lämmitti. Muut ihmiset näyttivät olevan toppatakit päällä ja jollakin pipokin päässä.

Kaakaoiden jälkeen lähdimme kuitenkin vielä ratikka-ajelulle, jolla näimme Prahaa vähän laajemmin kuin keskikaupungilta. Lähiympäristö oli paljon koruttomampaa kuin keskustan hienot rakennukset ja mukulakivikadut. Kuvat sieltä jäivät ottamatta. Täällä yli 65-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi julkisilla liikennevälineillä ja niinpä mekin vain astuimme ratikkaan ja olimme kyydissä tunnin verran. Tuolla hevoskyydillä emme menneet.

Suunnitelmissa oli käydä hierottamassa jalkoja thai-hierojalla, mutta koska sinne kelpasi vain käteismaksu, jätimme hieronnan väliin ja kävelimme reippaasti hotellille.

Lepäiltyämme kävimme vielä syömässä tsekkiläistä grillissä valmistettua ruokaa täpötäydessä ja meluisassa ravintolassa ihan hotellin lähellä. Suunnittelimme, moneltako pitää aamulla lähteä aamiaiselle ja sitten  asemalle, että ehdimme Salzburgiin lähtevään junaan.  Prahan asema näytti tänne tullessamme melkoisen suurelta.

 

Hotellin monipuolisen aamiaisen jälkeen istuimme hetkiseksi suunnittelemaan tulevia päiviä eli varasimme majoitukset Salzburgiin ja aiemmin suunnitellun Veronan tilalta Gardajärven rannalle. Lisäksi ostettiin paikkaliput (noin 5€/paikka) matkoille noihin paikkoihin, vaikka ne eivät ole pakollisia, mutta onpahan sitten varmasti istumapaikat. Paikkoja on helppo ostaa rautatieyhtiöiden sivuilta.  Lisäksi suunnittelimme huomenna käydä  Ceske Budejovicessa, koska Prahassa näyttää satavan iltapäivällä ja tuolla B:ssä on aurinkoista. Sinne on noin kahden tunnin junamatka. Suunnitelmat tehtyämme astuimme ulos aurinkoisen Prahan kaduille.

Kävelimme vanhan kaupungin kaduilla ja aukioilla, ihailimme kauniita rakennuksia, veistoksia ja mukulakivikatujen näkymiä. Mietimme, että Prahan ilmapiiri tuntuu  rennommalta ja rauhallisemmalta kuin Berliinin. Mistä lie johtuu, ei tiedetä. Kesäisellä säällä voi olla osuutensa myönteisessä kokemuksessa.

Kaarlensillalla

Kaarlensillalla piti riisua jo villatakit pois, aurinko lämmitti mukavasti. Päätimme täälläkin mennä jokiristeilylle tutustumaan kaupunkiin.  Laiva lähti Kaarlensillan juuresta, emmekä etukäteen huomanneet, että siinä oli muovikatos päällä, joten siellä tuli aika lämmin ja kuvat eivät onnistuneet. Muutama tässä kuitenkin malliksi. Lisäksi selostus tuli kaiuttimista melko epäselvänä ja taustamelua oli sen verran,  että emme saaneet selostuksesta juuri mitään irti. Onneksi tämä risteily kesti vain 50 minuuttia.

Lähdimme sitten nousemaan kohti Prahan linnaa. Sinne olikin aikamoinen nousu, mutta katsottavaa oli paljon. Kukkulalta oli hieno näkymä kaupunkiin päin Vltava-joen toiselle puolelle. Linnan edessä satuimme näkemään pienimuotoisen vahdinvaihdon. Emme menneet linnaan tai muuallekaan sisälle linnan alueella.

Kävelimme vielä ylöspäin kohti puutarhoja ja kyselemällä vastaantulijoilta onnistumme löytämään ruusutarhan. Siellä oli kauniita ruusuja vielä kukassa ja nupullakin. Istuskelimme välillä puistonpenkeillä ja nautimme auringonpaisteesta tai oikeastaan haimme jo varjopakkoja, me pohjoisen ihmiset. Olimme yhteyksissä kotiinkin päin.

Ruusutarhalta oli edessä vain alamäkeä, joka mentiin reippaasti kävellen. Alhaalla kävimme syömässä ihanat paikalliset herkut,  jätski- ja mansikkatäytteiset rullapullat. Eilen junamatkalla Prahaan meillä oli eväänä Saksan paikallisherkkuja eli pretzelit ja berliininmunkit.

Emme vielä ainakaan vuokranneet, emme miestä emmekä autoa:

Paluumatkalla kävimme St. Nikolaoksen kirkossa sisällä ihmettelemässä tämän suuren kirkon kullattuja veistoksia, hienoja kuvia ja arkkitehtuuria.

Palasimme Kaarlensiltaa pitkin toiselle puolelle jokea. Huomasimme, että ihmisiä oli sillalla jo paljon enemmän kuin mennessämme. Kuvittelimme, millaista täällä on kesällä, kun nytkin on paljontuntuisesti turisteja. Tarkastelemme vielä sillan veistoksia ja huomasimme, että yhdessä veistoksessa olevaa koiraa oli silitetty niin paljon, että se erottui kiiltävänä muusta veistoksesta.

Panimme merkille, että täälläkin on näkyvissä paljon Ukrainan lippuja. Mietimme, onko Suomessa näin paljon. Kaarlensillan kohdalla oli kirjoitettu sinikeltaiselle pohjalle iskulausekin liittyen aiheeseen.

Menimme syömään Astrologisen kellon lähellä olevaan ravintolaan niin, että ehdimme nähdä klo 17 ja 18 kellonlyöntien yhteydessä apostolien kurkistavan luukuistansa.

Ruokailun jälkeen palasimme Kaarlensillan lähelle, siellä olevaan Pyhän Salvatorin kirkkoon konserttiin. Olimme ostaneet liput hotellin kautta. Konsertissa soitti Royal Czech orkesteri. Musiikki oli todella kaunista ja nautittavaa. Urut soivat upeasti varsinkin Bachin Toccatassa ja fuugassa, mutta myös orkesterin soitto ja solistin laulu oli hyvin kaunista. Kirkosta kipittelimme kiireesti hotelliin lepäilemään. Kaduilla oli vielä paljon ihmisiä liikkeellä. Tänään meille kertyi noin 13 kävelykilometriä.

 

 

Eilisen päivän pitkät kävelyt tuntuivat kehossa vielä aamulla niin, että lähdimme liikkeelle hitaasti, mutta lähdimme kuitenkin. Aurinko paistoi ja sää oli houkutteleva. Takin sai riisua päältä matkalla kohti Spandaun vanhaa kaupunkia ja linnoitusta. Vanha kaupunki oli mielestämme aika vaatimaton vanhaksi kaupungiksi, mutta saimmekin tietää, että siitä olikin suurin osa tuhoutunut sodassa.

Linnoitusalueelle Zitadelleen oli pieni pääsymaksu, jolla pääsi alueen useisiin museoihin. Museoissa oli nähtävillä tämän hyvin vanhan, saarelle sijoittuvan linnoitusalueen historiaa. Lisäksi oli kaksi taidemuseota, joista toisessa kävimme. Yhdessä rakennuksessa oli taiteilijoiden ateljeita.  Linnoituksen torniin olisi voinut kiivetä kierreportaita ylös asti, mutta emme kiivenneet 😬.

 

Paluumatkalla linnoituksesta piipahdimme Spandaun  vanhan kaupungin kirkossa, jonka jälkeen suuntasimme rautatieasemalle.

Osasimme jo hienosti etsiä junan kohti Berliinin Eläintarhan pysäkkiä, emmekä seisoneet enää kymmentä minuuttia junan eteisessä ennen asemalle saapumista odottamassa junan pysähtymistä. Alamme vähitellen oppia 👍.

Tarkoituksenamme oli mennä Keisari Vilhelmin muistokirkkoon, jota ystävämme olivat suositelleet. Istuimme aseman lähelle  puistonpenkille syömään asemalta ostamamme nakkileivonnaisen.

Tutkimme navigaattorista reitin kirkolle ja se olikin yllättävän pitkä, 1,8 km. No, kävellä lompsimme kirkolle, vaikka vähän harmitti se pitkä kävely. Olimme luulleet, että asema on ihan kirkon lähellä. Kirkko oli suurimmaksi osaksi hävitetty pommituksissa, mutta säilyneeseen osaan oli tehty ikäänkuin muistokirkko keisarille. Siellä oli muutamia kauniita maalauksia ja kirkon historia kerrottuna.

Viereen oli rakennettu hyvin moderni ja kaunis uusi kirkko, seinät tehty pienistä sinisistä lasimaalauksista. Onneksemme kirkossa oli meneillään kuoron ja orkesterin harjoitukset. Pääsimme kuulemaan todella kaunista musiikkia levähtäessämme kirkossa. Lisäksi sytytimme kynttilät rakkaittemme muistoksi.

Kirkossa aloimme tutkia reittiä kirkosta lähimmälle rautatieasemalle ja huomasimme, että sehän on 350 metrin päässä. Ihmettelimme, miksi navigaattori oli tulomatkalla ohjannut meidät niin pitkän reitin kautta. Lopulta tajusimme, että olimme jääneet junasta yhtä pysäkkiä liian aikaisin eli Charlottenburgissa 🙄. Junassa eivät kuulutukset toimineet ja näyttökin sattui olemaan meidän vaunussa rikki. Niinpä jäimme liian aikaisin pois junasta ja saimme lisää kävelymatkaa. No, ei se mitään, seikkailemaan tänne on tultukin. Ennen paluumatkaa kävimme Eurooppa-keskuksen pizzeriassa syömässä. Nyt matka sujui ongelmitta ja pääsimme hyvissä ajoin hotellille pötköttelemään ja tekemään päivän työt eli kirjoittamaan blogia, pienentämään ja valikoimaan valokuvia ja merkkaamaan päivän rahamenot exceliin. Lisäksi tulevien majoitusten ja paikkalippujen varausta. Huomenna onkin matkustuspäivä eli viitisen tuntia matkaa Prahaan, jossa viivymme neljä yötä. Varpaat saavat vähän levähtää. Tälle päivää tuli kymmenkunta kilometriä kävelyä.

Tänä aamuna aamutoimiin kuului tavanomaisten lisäksi lakanoiden vieminen kylpyhuoneen pesupusseihin, koska teimme lähtöä Berliiniin. Hiukan haikeana luimme vielä erityisesti vessanoveen sisäpuolelle kirjoitetut ajatelmat liittyen jazziin ja elämään muutenkin. Tämä majapaikka jäi mieleen sympaattisena ja lämminhenkisenä, erityisenä paikkana.

Kävelymatka asemalle oli noin kaksi kilometriä. Vieläkin ihailimme  polkupyöräilijöiden määrää aamuliikenteessä. Asemalla nähtiin pyörien kaksikerrospysäköintiä ja junien aikataulujen kohdalla luki, voiko pyörän ottaa junaan.

Matkalla asemalle kävimme syömässä aamiaista KaffeSalonen -nimisessä kahvilassa veden äärellä. Aamiainen oli maukas ja palvelu ystävällistä. Suosittelemme! Liekö suomalaista alkuperää tämä kahvilanpitäjä. Eipä tultu kysyneeksi.

Asemalla olimme hyvissä ajoin ja ehdimme katsella asemaa tarkemmin. Rakennus oli vanha ja kaunis. Huomasimme, että aseman lippurivistössä joka toinen lippu oli Tanskan, joka toinen Ukrainan.

Juna Kööpenhaminasta Hampuriin oli täynnä ja nyt tarkistettiin liputkin. Kun saavuimme Saksan puolelle, piti laittaa maski kasvoille. Se tuntui tukalalta varsinkin, kun ei ole moniin kuukausiin tarvinnut sitä käyttää. Olimme istuneet junassa kolme tuntia samojen ihmisten kanssa ilman maskia, ja nyt meistä tuli tartuttavia, puhuimme  vieressä istuvien kanssa.

Hampurissa meillä oli puolisen tuntia aikaa vaihtaa junaa ja ehdimme jopa ostaa eväät ennen laiturille menoa. Ihmettelimme, kun raidetiedotteen mukaan samaan aikaan oli lähdössä kaksi junaa samalta raiteelta, kylläkin samaan suuntaan. Ei oikein löydetty siihen selitystä. Kun juna tuli laiturille, ei meidän vaununumeroa näkynyt alkupään vaunuissa. Menimme jo hätäisesti yhteen vaunuun, kun ajattelimme, että siirrymme sisäkautta omaan vaunuun. Sisällä ei päässytkään eteenpäin seuraavaan vaunuun, joten menimme taas ulos ja onneksi näimme asemavirkailijan, jolta kysyimme, missä meidän vaunu mahtaa olla. Se olikin pitkän matkan päässä junan loppupäässä eli todellakin ne kaksi junaa oli yhdistetty niin, että meidänkin juna ja vaunu olivat siellä loppupäässä. Ei auttanut kuin pistää juoksuksi, että ehdittiin junaan.

Söimme junassa hyvät evässalaatit. Matka kesti vain pari tuntia. Matkan varrella näkyi saksalaisten suuria tuuli- ja aurinkovoimaloita. 

Jäimme junasta Spandaun asemalla ennen Berliinin päärautatieasemaa, koska meillä on hotellihuone varattuna Spandaussa. 

Kävelimme hotellille 1,6 km. Vaikuttaa olevan rauhallinen paikka. Bussi kulkee läheltä, mutta metroasema on siellä rautatieaseman vieressä.  Alamme suunnitella, mitä näiden kahden päivän aikana teemme. Täällä on ainakin Valofestivaali, jota yritämme päästä näkemään. 

Aamulla heräilimme hyvin ja melko hyvin nukutun yön jälkeen hyvissä ajoin ennen Tukholmaa. Makuuvaunussa oli rauhallista, vain muutama matkaaja meidän lisäksi.

 

Huomasimme Tukholmassa, että juna Kööpenhaminaan lähtee samalta raiteelta, johon tulimme pohjoisesta. Ehdimme hyvin käydä ostamassa aamupalaa asematunnelin kaupasta, koska oli noin tunti vaihtoaikaa.

Ennen Kööpenhaminan junan saapumista raiteelle junan asiakaspalvelijat ohjasivat meitä matkustajia odottelemaan oikeaan kohtaan vaunun numeron mukaan. Junaan siirtyminen olikin sujuvaa ja juna oli nyt lähes täynnä.

Matkustajien juna- tai paikkalippuja ei tarkastettu matkan aikana. Matka kesti noin viisi tuntia. Saimme ajan kulumaan hyvin kuuntelemalla musiikkia, ristikoita täyttämällä (Paula), lukemalla uutisia ym. Äänikirjan kuuntelu ei oikein onnistunut, koska verkkoyhteys katkeili. Saimme kuitenkin matkalla varatuksi majoituksen Berliiniin, mutta paikkalippujen varaaminen Berliinistä Prahaan jäi yritykseksi juuri verkon pätkimisen takia.

Ihailimme ohi vilahtelevia Etelä-Ruotsin peltomaisemia, kyliä ja kaupunkeja. Myös sillan ylitys Ruotsista Tanskan puolelle oli hieno kokemus.

Kööpenhaminassa suunnistimme reput selässä majapaikkaamme GlobalHagen hosteliin, joka on vapaaehtoisten ylläpitämä ja mm. tasa-arvoa, ihmisten moninaisuutta ja yhteistyötä edistävä järjestö (ilmeisesti). Huone on pieni ja vaatimaton, ja sen nimi on Mosambik. Kaikilla huoneilla on jonkun maan nimi. Alakerrassa on kotoisa kahvila, jossa ihmiset näyttävät viihtyvän. Varmaan mekin viihdymme täällä ihan hyvin.

Kävimme illalla pienen mutkan kaupungilla. Olemme ihmetelleet ja ihailleet sitä polkupyörien ja pyöräilevien ihmisten määrää, joka täällä keskellä kaupunkia on. Pyörät eivät näytä olevan viimeistä huutoa, mutta lujaa niillä pääsee. Pyöräteitä on kaikkien autoteiden rinnalla, siltä näyttää. 

 

 

Huomenna nostetaan reput selkään ja lähdetään kohti seikkailuja! Tänään vielä kutittelevat perhoset vatsassa. Kartalla näkyy suunniteltu matkareitti, joka on vain suunnitelma ja aika näyttää, miten se toteutuu.  Suomeen palataan joka tapauksessa 9.11., koska laivaliput Travemundesta Helsinkiin on jo ostettu.

Aloimme suunnitella Interrail – matkaamme toukokuussa 2022. Hankimme kuukauden Global Passit Interrailin 50-vuotisjuhlavuoden tarjoushintaan eli 50% alennuksella. Seniorilipun sai silloin 302 euron hintaan. Lipulla saa matkustaa kuukauden ajan vaikka joka päivä niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Paikkalippuja joutuu lisäksi ostamaan joihinkin juniin.