Tekijä: paulae

Lähdimme tutustumaan kaupunkiin aamupäivällä. Kävelimme asemarakennuksen läpi ja vähän matkan päästä ylitimme sillan, jossa oli muutamia kauniita patsaita. Tulimme kaupungin muurin Holstentorin portille. Kaksitorninen portti on Lyypekin symboli, joka on valmistunut 1464.

Kävimme Pyhän Jaakobin kirkossa, josta on ensimmäinen maininta vuodelta 1227.  Kävelimme kaupungilla ja panimme merkille, että useat näyteikkunat on jo nyt somistettu joulukoristein. Lyypekki on kuuluisa joulukaupunkina ja täällä on joulun aikaan upea joulutori, jota ei vielä ole avattu ja jää siksi  näkemättä.

Menimme tutustumaan Marienkircheen. Kirkko on valtavan kokoinen. Sitä on vuosisatojen kuluessa laajennettu yhä suuremmaksi. Kirkkoa pommitettiin sodassa ja se tuhoutui pahoin. Kirkon takaosassa oli valokuvia sen historiasta ja pommituksissa tuhoutuneet kirkonkellot. Sodan jälkeen kirkkoa korjattiin usean vuoden aikana entiseen loistoonsa. Tälläkin hetkellä siellä oli pienessä osassa kirkkoa remontti menossa.

Erikoisuutena kirkossa on sen yhdellä seinällä oleva astrologinen kello. Kirkko on tunnettu uruistaan. Jäimme odottamaan jumalanpalveluksen alkua, jotta voisimme kuunnella urkujen soittoa. Kuuntelimme alkumusiikin, mutta lähdimme sen jälkeen pois. Kirkossa oli kylmä ja meille alkoi tulla viluinen olo.

Kävelimme rantaan ja lähdimme tämän reissun viimeiselle jokiristeilylle. Tilasimme kaakaot, jotka lämmittivät mukavasti. Harmiksemme aluksen kapteeni selosti vain saksaksi. Niinpä suurin osa puheesta jäi ymmärtämättä. Risteily oli tunnin mittainen ja ehdimme nähdä matkan aikana monenlaisia maisemia.

Lyypekissä ei voi ohittaa Niedereggerin marsipaanikauppaa ja sen yhteydessä olevaa kahvilaa. Nautimme marsipaaniteetä ja sen kanssa vohvelit ja letut. Kiertelimme kaupassa pitkän aikaa ja löysimme kumpikin kotiin vietäväksi kassilliset suklaata. Emme löytäneet marsipaanimuseoa, joka on kahvilan yhteydessä. Siispä huomenna on oikein hyvä syy palata kahvilaan herkuttelemaan toistamiseen ja käydä samalla museossa.

 

Palasimme majapaikkaamme. Selvittelimme huomista reittiä Travemündeen laivasatamaan ja tilasimme laivasta wifipaketin matkan ajaksi. Pitänee vielä ladata matkalukemista netistä.

 

 

 

Tänään oli reissumme ensimmäinen aamu, joka aukesi sateisena ja Villachin ympärillä olevat vuoret jäivät lähes kokonaan pilvien kätköihin. Onneksi rautatieasema oli hotellia vastapäätä. Kipaisimme nopeasti tien yli suojaan sateelta. Ostimme paikkaliput ensimmäiseen tämän päivän junaan ja tapamme mukaan odottelimme hyvän aikaa ennen kuin juna lähti.

Jonkin matkaa matkustettuamme todennäköisesti aika ylhäällä vuoristossa vesisade muuttui yllättäen lumisateeksi. Näin tuli nähtyä ensilumi Itävallassa. Kun tulimme alemmas vuoristosta, olivat niityt taas kauniin vihreitä.

Münchenissä vaihdoimme pikavauhdilla toiseen junaan. Vaunumme oli ”hiljainen vaunu”, jollaisia ei ole aiemmin näkynyt. Vaunu oli melkein täynnä matkustajia ja se oli todella hiljainen. Useimmilla taisi olla kännykkä tai läppäri seuranaan. 

Varaamamme hotelli on taas lähellä rautatieasemaa, joten pääsimme nopeasti perille. Säässä on suuri muutos parin päivän takaiseen. Lämmintä on vain seitsemän astetta. Tarkoituksenamme oli lähteä kaupungille syömään, mutta emme jaksaneet vaan söimme suklaata pahimpaan nälkään ja yritämme pärjätä aamiaiseen asti.

 

• Eilen jouduin oleskelemaan hotellin lähiympäristössä. Tänään kykenin lähtemään kunnolla liikkeelle. Kävimme yhdessä kävelemässä lähes saman reitin Marjan vuorella. Sää helli tänäänkin ja maisemat olivat ihastuttavia. Matkan varrella on Betlehemin Marian kirkko, joka on rakennettu 1500 -luvulla rakennettu ja restauroitu 1920 -luvulla. Kirkon ovi oli lukossa, joten emme päässeet tutustumaan siihen sisälle. Istuskelimme jonkin aikaa kirkon portailla ennen kuin jatkoimme matkaa.

Kävimme uimassa ja ennen hotellille palaamista söimme herkulliset jäätelöannokset. Levädimme ja kuuntelimme luennon Ikääntyvien yliopistosta. Luento oli todella mielenkiintoinen. Illan jo tummennuttua kävelimme pienen lenkin ja kävimme syömässä viimeisen illallisen Splitissä.

Tavarat alkaa olla pakattuna ja paluumatka kohti kotia alkaa huomenaamulla.

 

 

Aamu tuli tuntia myöhemmin, kun viime yönä siirryttiin talviaikaan. Heräsimme silti hyvissä ajoin. Suihkuttelujen jälkeen pesin nyrkkipyykkiä, kun lähes kaikki vaatteet olivat hikisiä ja tarvitsivat pesua. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Tullessamme oli pimeää, joten silloin havainnointi oli aika vajavaista.

Hotellimme sijaitsee Splitin linnan alueella, joka on todella sokkeloinen. Linnan alueella on monenlaisia myyntipisteitä, ravintoloita ja hotelleita. Alueella on myös yksityisasuntoja. Ulos linnan alueelta osasimme mennä suoraan. Edessämme lyhyen matkan päässä siinteli sininen meri. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin 24 astetta, siis todellinen kesäkeli. Kun lähes kaikki vaatteeni roikkuivat märkänä pesun jälkeen, kävimme ostamassa minulle kaksi mekkoa. Lähdimme hotellille, koska halusin vaihtaa mekon päälleni. Eksyimme sokkeloihin ja kiertelimme hetken aikaa, kunnes hoksasimme, miten pääsemme perille.

Arja pakkasi uimapuvun ja pyyhkeen ja lähdimme kävelemään uimarantaa kohti. Sinne oli ihan hyvän mittainen kävelymatka. Kun pääsimme perille, Arja meni uimaan ja minä jäin istumaan viereiseen puistoon varjoon puistonpenkille. Nautimme molemmat olostamme valintamme mukaan.

Kävelimme takaisin linnan lähettyville. Matkalla ihailimme ja ihmettelimme rannassa olevien purjeveneiden määrää ja niiden kokoa. Löysimme jäätelökioskin, josta ostimme todella hyvät jäätelöt ja istuimme syömään ne kivelle, joka taisi olla pilarin alaosa. Menimme istumaan läheiseen puistoon puistonpenkille. Kävimme varaamassa huomiseksi veneretken, joka suuntautuu useampaan saareen.

Hotellilla lepäilimme ja katsoimme eilisen Elämäni biisi -ohjelman. Alkoi olla jo nälkä ja lähdimme etsimään sopivaa ravintolaa. Söimme kalaa ja ensimmäisen kerran myös jälkiruokaa. Ateria oli maittava. Takaisin tullessa pysähdyimme kuuntelemaan trubaduuria, joka säesti itseään kitaralla ja lauloi bluesia .

Tänään oli vuorossa käynti Bled järvellä. Aamulla oli kovin sumuista ja aika viileää, kun lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään rautatieasemalle. Juna lähti puoli kymmenen maissa. Matkustimme sillä kaksi aseman väliä ja jäimme pois Lesce Bledissä. Vaihdoimme bussiin, jolla matkustimme noin kymmenen minuutin matkan Blediin. 

 

Bussipysäkiltä oli lyhyt matka rantaan. Matkan aikana ilma oli kirkastunut ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Lähdimme kävelemään rannalle kivilaatoin tehtyä polkua järveä ympäri. Toisella puolella järveä siintelivät korkeat vuoret. Rannalla uiskenteli joutsen ja sorsia. Oikealla puolella vuoren huipulla oli linna, jonne olisi vienyt kapea jyrkkä polku. Emme lähteneet linnalle, vaan jatkoimme matkaa rannan tuntumassa.

Keskellä järveä on pieni saari, jossa on kaunis valkoinen kirkko. Saareen pääsee vuokraamalla soutuveneen tai soudattamalla isommalla veneellä, jossa soutaja seisoo veneen perässä. Saaressa kävijät saavat soittaa kirkonkelloa ja samalla toivoa jotain ja kellojen soitto kiiri järvelle tämän tästä.

Pari kilometriä käveltyämme tulimme paikkaan, jonka rakennuksessa luki teksti: Olimpijski veslaski center Bled. Paikka liittynee jollain tavalla järvellä järjestettyihin maailamsoutukilpailuihin. Istuimme rannalla puistonpenkillä ja katselimme, miten yksi sinnikäs urheilija yritti pysyä veden pinnalla erikoisella hieman pöytää muistuttavalla vekottimella. Hyvän tovin istuttuamme jatkoimme matkaa.

Järven toiselta puolelta näkyi lisää jylhiä vuoria. Kirkko oli tältä puolen katsottuna lähempänä rantaa ja katseltiin sitä eri kulmasta kuin aiemmin. Välillä menimme aivan rantaan lankuista tehtyä polkua pitkin ja nousimme taas laattapolulle. Loppumatkasta polku kulki paikoin maantien laidassa. Matkan varrella oli useita kalastajia onkineen, onkitelineineen ja lepotuoleineen nauttimassa kauniista päivästä.

Järven ympärikävely oli noin kuusi kilometriä kesti taukoineen noin kolme tuntia. Kävellessä alkoi tehdä mieli jotain suuhun pantavaa ja siksipä suunnistimme pieneen kahvilaan. Kävelimme sieltä bussipysäkille ja bussi tulikin melkein saman tien. Pääsimme sillä Lesce Blediin. Siellä odotimme junaa kolme varttia ja junassa istuimme vajaan tunnin, kunnes olimme Ljubljanassa.

Jonkin aikaa löhöilimme ja palauduimme päivän reissusta. Päätimme illan jo hämärtyessä käydä kaupungilla kävelemässä. Ajattelimme, että tutustuisimme Tivoli nimiseen puistoon. Puisto vaikutti kovin pimeältä emmekä uskaltautuneet sinne. Tarkoitus oli tulla suorinta tietä majapaikan ravintolaan syömään, mutta siinä emme ihan onnistuneet, vaan kävelimme pienen ylimääräisen lenkin. Söimme taas hyvää perinteistä slovenialaista ruokaa. Nyt valmistaudumme huomiseen reissuun. Matka jatkuu huomenna Zagrebin kautta Splitiin.

 

 

Aamulla oli aikainen herätys, kun juna lähti Desenzanosta jo ennen kahdeksaa ja kävelymatka asemalle oli liki kaksi kilometriä. Söimme aamiaisen ja pakkasimme loput tavarat reppuihimme. Jätimme avaimen sovitusti pöydälle, mutta emme muistaneet, että ulko-oven sai auki vain avaimella. Arja reippaana naisena koputti naapurin oveen ja pyysi apua. Ystävällinen naapuri avasi meille oven ja pääsimme matkaan. Kävelimme tosi ripeään tahtiin pääasiassa ylämäkeen reput selässä. Hiki tuli paljon ennen kuin olimme asemalla. Odottamiseen jäi aikaa vartin verran, kun juna oli vähän myöhässä aikataulusta.

Veronassa oli vajaa tunti aikaa seuraavan junan lähtöön. Menimme istuskelemaan ulos ja seurailimme yhden seurueen liikkeitä. Siihen kuului kolme miestä ja kaksi naista. Miehet istuivat puistonpenkillä ja välillä seisoskelivat yhden kopin takana ja naiset kulkivat kerjäämässä. Asemalla oli siististi pukuun pukeutunut mies, joka antoi toiselle naisista reilusti rahaa. Kohta hänen pakeilleen meni yksi miehistä, joka sai ainakin tupakkaa. Yksi miehistä pakotti toisenkin naisen kerjäämään mieheltä. Mies näytti tyhjää lompakkoaan ja yritti antaa naiselle kenkänsä. Nainen ei huolinut niitä, mutta mies käveli sukkasillaan pois. Tämä kaikki tapahtui noin kymmenessä minuutissa ja sinä aikana pääsimme hyvin selville, miten kerjäävä porukka toimi.

Matka Triesteen kesti noin kolme tuntia. Juna oli hienoin, jolla olemme tähän mennessä matkustaneet ja siinä oli vähän matkustajia. Venetsiassa huolestuimme, kun juna lähti puolisen tuntia myöhässä jatkamaan matkaa, mutta juna otti matkalla viivästymisen kiinni. Kuuntelimme välillä äänikirjaa ja katselimme ja ihailimme taas kauniita maisemia. Lähellä Triesteä juna kulki lähellä rantaa. Merellä oli kulkemassa useampia aluksia, joista ainakin pari oli rahtilaivoja.

Triestessä odotusaikaa oli vähän yli puoli tuntia. Kävimme asemalla ostamassa kaupasta jäätelön. Söimme sen heti, kun pääsimme junaan  ennen kuin juna edes lähti liikkeelle. Kaupassa ei ollut lusikoita, joten toinen meistä söi jäätelön haarukalla ja toinen veitsellä ja hyvältä maistui. Meillä ei ollut paikkalippuja, mutta saimme istua koko matkan samoilla paikoilla, koska tässäkään junassa ei ollut paljoa kulkijoita. Matka kesti nytkin kolmisen tuntia. Maisemat olivat upeat. Juna kulki ajoittain hyvin hitaasti, koska matkalla oli raidetöitä.

Ljubljanan asemalta oli lyhyt kävelymatka majapaikkaamme Gasthauseen. Talo on vanha ja idyllinen. Täällä on hyvä ravintola, jossa kävimme syömässä perinteistä slovenialaista ruokaa. Kävimme pienellä iltakävelyllä ja samalla selvitimme asemalta, ettemme tarvitse lauantaina paikkalippua Zagrebiin lähtevään junaan. Huomenna lähdemme täällä Ljubljanassa kohti uusia seikkailuja.

 

 

 

 

Aamulla nukuttiin aika pitkään. Taisimme väsähtää hieman eilisestä kävelystä. Aamiaisen jälkeen katsoimme Areenasta viimeisimmän Elämäni biisin. Emme ihan osuneet oikeaan arvauksissamme.

Ulkona oli lämmintä ja lähdimme kävelemään Gardajärven rannalle. Tarkoituksenamme oli selvittää, mistä järviristeilyt lähtevät ja saisimmeko ostetuksi liput huomiseksi valmiiksi. Lipunmyynti oli mennyt kiinni pari minuuttia ennen kun tulimme paikalle. Sovimme, että menemme huomenna aamulla katsomaan, josko pääsisimme yhdeksän maissa lähtevälle alukselle mukaan.

Palailimme takaisin rantabulevardia pitkin. Ihastelimme taas kaunista maisemaa. Ilma oli utuinen, joten kauempana olevat maisemat eivät erottuneet selvästi. Rannalla oli paljon lintuja, sorsia, joutsenia, nokikanoja, lokinpoikasia ja yksi pitkäjalkainen valkoinen lintu, jonka arvelimme olevan haikara. Ennen asunnolle tuloa käväisimme lähikaupassa ostamassa vähän ruokaa ja eväitä huomista varten. Kaupan vieressä seinustalla oli pyörä nojallaan ja pyörän tarakalla istui pieni koira

Kun olimme syöneet, lähdimme takaisin rannalle ja Arja reippaana naisena kävi uimassa. Minä istuskelin rantakivellä. Maassa jalkojen juuressa oli paljon kauniita monenvärisiä simpukan kuoria. Asunnolle tultuamme lepäilimme kumpikin. Joimme teetä ja minä täytin yhden haastavan sanaristikon.

Odottelimme kahdeksan maissa Arjan ystävää ja hänen miestään hakemaan meitä syömään kanssaan. Se odottelu todella kannatti. Nina ja Gianni veivät meidät syömään Simrioneen, lähistöllä sijaitsevaan kaupunkiin. Pizzeria sijaitsi linnan alueella. Söimme pidemmän kaavan mukaan ja ruoka oli maukasta. Seura oli mukavaa ja keskustelu kulki monenlaisia polkuja.  Välillä puhuttiin suomea, välillä englantia ja puhe soljui ihan sujuvasti. Ruokailun jälkeen meille tarjottiin vielä jäätelöt ja kävelimme laiturille katsomaan pimeässä valaistuja taloja, jotka heijastuivat kuvajaisina veden pinnalla. Tulimme majapaikkaamme ja hyvästelimme Ninan ja Giannin ja kiittelimme ihanasta ja ikimuistoisesta illasta.

Nyt voimme mennä hyvillä mielin nukkumaan ja yritämme herätä huomenna ajoissa, jotta ehtisimme veneristeilylle.

 

Tänään aloitettiin aamu rauhallisesti aamupalalla ja lukemalla päivän uutiset. Majapaikassamme on pyykinpesukone. Se sai pestä meille kaksi koneellista pyykkiä. Nyt on puhtaita vaatteita ripustettuna ympäriinsä sisällä ja osa parvella. Tässä talossa on huoneistomme:

Sääennusteen mukaan jo aikaisin aamulla piti olla ukkosta ja vesisadetta, mutta ukkosta ei kuulunut ollenkaan. Taivaalla oli uhkaavan näköisiä pilviä, mutta päätimme silti lähteä kävelemään rannalle. Matkan varrella kävelimme mediakoulutuskeskuksen puiston läpi. Alue oli laaja ja hyvin hoidettu.

Kun tulimme rannalle, oli alkuun pilvistä eikä vastarantaa näkynyt kunnolla. Jonkin ajan päästä aurinko alkoi paistaa ja ilma kirkastua. Istuimme pitkään penkillä ja ihastelimme upeaa maisemaa ja kuuntelimme aaltojen loisketta. Rannalla oli rauhallista. Rantaveden tuntumassa olijoutsenia ja sorsia ja yksi todella innokas uimarikoira.

Nousimme rannalta kuusikymmentä kuusi porrasta rannan suuntaisesti kulkevalle tielle. Pistäydyimme pienessä katolisessa kirkossa  ja kävimme lähistöllä olevassa kaupassa pullaostoksilla ja tulimme päiväteelle.

Levähtelimme jonkin aikaa ja lähdimme uudelle kierrokselle sadetta uhmaten. Ehdimme hädin tuskin avata sateenvarjot, kun sade jo loppui. Päädyimme edulliseen vaatekauppaan, josta löytyi mukaan pusero ja huivi. Menimme takaisin rannalle ja yritimme katsella, mistä löytyy veneretkiä tekevien alusten laituri. Se selvisi, kun näimme, minne yksi aluksista rantautui. Ajatuksissamme on, että tiistaina hyppäisimme veneen kyytiin ja tutustuisimme Gardajärven maisemiin vesiltä päin.

Tuuli nousi päivän mittaan ja järven selällä oli vaahtopäinen aallokko. Jotkut uskaliaat olivat lähteneet järvelle purjeveneillään. Aallokko keikutti pienempiä veneitä kuin korkkeja laineilla. Järven toisella puolella paistoi aurinko ja talot ja niiden takana siintävät vuoret erottuivat paremmin kuin aamupäivällä.

Rannalta lähdettyämme huomasimme modernin kivimöhkäleen näköisen kirkon. Kun menimme sinne sisälle, se osoittautui erittäin kauniiksi lasimaalauksineen.

Majapaikkaan päästyämme oli jo kova nälkä. Onneksi ei tarvinnut kuin lämmittää ruoka mikrossa. Laskettiin tähän astisia kustannuksia ja varattiin majoitus Ljubljanaan ja Splitiin. Ulkona oli jo pimeää, mutta käväisimme vielä lähikaupassa pikku ostoksilla.

Tänään oli vähän aikaisempi herätys, koska juna lähti Prahasta jo kymmenen maissa aamulla. Aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Olimme asemalla taas hyvissä ajoin ja ensimmäiseksi ostimme evästä junaan. Piti melkein viime tinkaan odottaa ennen kuin selvisi, miltä raiteelta juna Linziin lähtee. Onneksi meillä oli paikkaliput, sillä juna oli alkumatkasta aika täynnä. Matkan aikana kuuntelimme äänikirjaa ja katselimme hienoja kumpuilevia maisemia. Ennen Linziä syötiin eväät.

Juna oli ajallaan Linzissä ja vaihdoimme jouhevasti Salzburgiin lähtevään junaan. Aikaa vaihtoon oli parikymmentä minuuttia.

Matkalla Salzburgiin maisemat muuttuivat aina vain jylhemmiksi ja juna kiipesi lähes koko matkan ylämäkeen. Taivaanrannassa siinteli korkeita vuoria, joista jotkut olivat lumihuippuisia.

Salzburgin asemalta on lyhyt matka majapaikkaamme hostelliin. Toimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme saman tien syömään, kun nälkä jo kurni vatsassa. Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään tarkoituksenamme ihastella kaukana kohoavia vuortenhuippuja. Niitä emme nähneet, kun ilta alkoi hämärtää ja joka puolella oli niin korkeita taloja, että huiput jäivät niiden taakse piiloon. Tutustuimme sen sijaan Mirabellgarteniin, joka oli todella kaunis puisto. Orvokit, ruusut ja monet muut kukat kukkivat täydessä loistossaan. Korkealla kukkulan laella näkyi Mirabell linna.

Vähän matkan päässä puistosta on Salzah joki. Kuljimme paluumatkalla jonkin matkaa joen vartta ja ihastelimme jokeen heijastuvia valoja illan hämärässä.

Kun asetuimme huoneeseemme, tänne ilmaantui yhtäkkiä kaksi nuorta miestä. 😁 Taidettiin kaikki säikähtää ja miehet hävisivät nopeasti pois ovelta. Onneksi oven saa lukkoon sisäpuolelta niin säästymme useammilta vierailijoita.

Viivymme Salzburgissa vain huomisaamuun ja matka jatkuu  Veronan kautta Gardajärvelle.

 

 

 

Aloitimme aamun rennommin ja päätimme pysytellä Prahassa. Edellisten päivien pitkät kävelyt tuntuvat jaloissa ja ne tarvitsevat välillä lepoa.

Kafkan patsaalla

 

Aamupäivällä lähdettiin kävelylle tarkoituksenamme käydä ensimmäisenä Juutalaismuseossa. Kun kiertelyn jälkeen löysimme museon, havaitsimme, että museo on tänään kiinni. Kävelimme Vanhalle juutalaisten hautausmaalle ja kuinka ollakaan, sinnekään ei päässyt tänään.

Hetken mietittyämme päätimme mennä Kommunismin museoon. Aulaan päästyämme paikalla oli koululuokka, jolle lippujen ostaminen vei opettajalta hyvän tovin. Museossa kerrotaan seikkaperäisesti, millaiset vaiheet Tšekkoslovakia koki kommunismin aikana. Elämä oli tarkkaan valvottua eikä tavallisella kansalla ollut helppoa. Mitä pitemmälle aika kului sitä ankeammaksi elämä kävi. Kommunismin aikakaudella arkkitehtuuri oli askeettista ja suoraviivaista. Prahassa pisin rakennettu talo oli 300 metriä pitkä. Siihen mahtui aikamoinen määrä perheitä asumaan. Onneksi kauniit vanhat talot saivat seistä purkamatta paikoillaan.

Museossa käynti herätti monenlaisia tunteita, erityisesti siitä, miten ihmiset täällä ovat selvinneet tuon ajan ylitse ja kiitollisuutta siitä, ettemme ole joutuneet kokemaan samanlaisia aikoja.

Seuraavaksi kävelimme makeampaan paikkaan Prahan Suklaamuseoon. Siellä kerrotaan, miten suklaa on tuotu Eurooppaan ja suklaanvalmistuksesta. Pieniä maistiaisia oli tarjolla, mutta ei niillä vatsaansa täyttänyt. Museo oli varsin vaatimaton.

Samalla pääsylipulla kävimme vahakabinetissa. Kuten kuvista näkyy, siellä oli meidän suomalaistenkin tuntemia hahmoja. Vahakabinetti oli pieni ja nopeasti katsottu.

Kävelykierroksemme jatkui ja poikkesimme pariin myymälään ja yhteen isoon tavarataloon. Aloimme olla nälkäisiä ja jalat tarvitsivat lepoa. Löysimme mukavan ravintolan, jonne poikkesimme syömään maittavan aterian.

Olimme jo hotellin lähellä, onneksi, koska syömässä ollessamme taivas oli mennyt pilveen ja kunnon sade alkoi, kun olimme päässeet sisälle.

Loppupäivä on mennyt löhötessä ja katselimme puhelimella Elämäni biisi -ohjelman Areenasta. Vielä piti käydä ostamassa rullapullat iltapalaksi ennen nukkumaanmenoa. 😁