Kategoria: Yleinen

Tänään aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen ja jätimme reppumme säilöön matkatavarahuoneeseen. Lentomme Helsinkiin oli lähdössä klo 19 aikoihin, joten meillä oli aikaa kierrellä kaupoissa pitkälle iltapäivään asti.

Välillä sateli vettä, eikä vaatteiden katseleminen kaupoissa jaksanut innostaa meitä kovinkaan pitkään. Kun saimme haluamamme pienet ostokset tehdyiksi, kävelimme takaisin hotellille, jonka aulassa hengailee yleensä paljon porukkaa. Mekin istuimme tekemään reissun yhteenvetoa hetkeksi aikaa. Kun tuli nälkä, menimme syömään läheiseen ravintolaan kaikessa rauhassa.

Ravintola oli linja-autoaseman vieressä ja pääsimme siitä kätevästi lentokentälle menevään bussiin.  Tulimme lentokentälle siis hyvin etuajassa odottelemaan. Tässä odotellessa kirjoitan yhteenvetoa tästä kevätreissusta.

Excel-taulukkoomme kirjattujen tietojen perusteella reissu tuli kokonaisuudessaan maksamaan noin 4200 euroa eli 2100€/ henkilö/3 viikkoa. Suurimman osan budjetista vei majoitus, noin  2200€. Matkalippuihin kului noin 930€, mukaanlukien kaikki lento-, juna-, bussi- ja laivaliput. Tälle matkalle ei olisi kannattanut ottaa Interrail-lippuja, koska täällä seudulla junaliput ovat melko edullisia ja matkustimme myös busseilla ja laivalla. Ruokaan kului noin 770€ ja muihin menoihin  kuten museolippuihin noin 200€. Syksyllä tekemämme kuukauden Interrail maksoi noin 2600€/ henkilö, eli suhteessa hieman vähemmän kuin tämä reissu, mikä johtuu ehkä vähän kalliimmista majoituksia ja laivalipuista.

Matkustaminen eri liikennevälineillä ja eri maissa sujui hyvin viime syksyn kokemuksen pohjalta.  Kroatian bussimatkustamisen sovellus oli kätevä käyttää ja muutenkin löysimme matkoja hyvin verkosta. Asemien lipputoimistoissa palvelu oli ystävällistä.

Tämän reissun helmiä olivat luontokohteet ykkösenä Plitvicen luonnonpuisto ja toisena Postojnan tippukiviluolat ja Predraman linna. Toki vanhat kaupungit kaikissa kaupungeissa sekä kirkot ja katedraalit olivat kauniita. Myös Ljubljanan ja Zagrebin kasvitieteelliset puutarhat olivat tutustumisen arvoisia. Muranon saari ja hautausmaasaari jäivät myös erityisinä mieleen.

Säät olivat vaihtelevammat kuin syksyllä, mutta sateet eivät pilanneet tai estäneet mitään, koska oli hyvä pitää välillä lepopäiviä, varsinkin kun joitakin sairaspäiviä sattui matkan varrelle. Askeleita tuli keskimäärin noin 13 000/ päivä, enimmillään jopa yli 20 000, kilometrejä yhteensä yli 200.

Kolmen viikon reissaamisen, hotelliaamiaisten ja ravintolaruokien jälkeen jo kaipaa kovasti kaurapuuron ja kaalilaatikon ääreen sekä ihanaan Suomen kevääseen.

Kiitos sinulle, joka olet seurannut tätä blogiamme ja elänyt meidän kanssamme tätä reissua! On ollut merkityksellistä kirjoittaa ja kertoa tarinoita, kun tietää, että kiinnostuneita lukijoita on. ❤️

Tänään on ollut kesäinen päivä, lämmintä ja auringonpaistetta. Upea sää kruunasi viimeisen päivän ennen Suomeen paluuta.

Suunnittelemamme retki Muranoon toteutui loistavasti. Murano on saari, jossa on ollut lasinpuhaltajia 1200 -luvuilta saakka. Heidän työnsä siirrettiin Venetsiasta saareen tulipalojen pelossa. Aikoinaan työ on ollut niin salaista, että  lasinpuhaltajien oli pysyttävä  saaressa välttääkseen kuolemantuomion.

Matkasimme ensin Mestren asemalta junalla Santa Lucian asemalle vanhaan kaupunkiin. Aseman läheltä lähti vesibussi Muranoon. Lähtijöitä oli niin paljon, että jouduimme jonottamaan jonkin aikaa paahtavassa auringonpaisteessa. Kun lopulta pääsimme vesibussiin, se oli tupaten täynnä matkustajia, joista suurimmalla osalla oli sama määränpää kuin meillä. Matkaa oli muutaman pysäkinvälin verran reilun puolen tunnin ajan.

Saareen päästyämme lähdimme kulkemaan pääkatua, jonka varrella on lukemattomia lasitavaroita myyviä liikkeitä. Ensimmäiset kojut olivat heti venepysäkin vieressä. Kävelimme eteen päin ja katselimme näyteikkunoissa esillä  olevia tavaroita. Myytävänä oli kauniita astioita, valaisimia, hyvin monenlaisia koruja, lasisia eläinhahmoja, mitä tahansa, mitä voi valmistaa lasista. Oli todella vaikea päättää, mihin liikkeeseen kannatti mennä sisälle.

Jonkin matkaa kuljettuamme poikkesimme saaressa olevaan kirkkoon. Kiertelimme kirkossa ja ihailimme sen rauhaa ja kauneutta. Kirkossa ei saanut ottaa valokuvia. Kävelimme sillan yli kanavan toiselle puolelle. Löysimme pienen aukion laidalta liikkeen, johon poikkesimme sisälle. Sieltä löysimme jotain tuliaisia kotiin tuotavaksi.

Alkoi jo tehdä mieli jotain syötävää. Ajattelimme syödä jäätelöt, mutta päädyimme kuitenkin syömään hyvät salaatit. Ruokailun jälkeen kävimme niin isossa liikkeessä, että emme meinanneet osata sieltä enää ulos. Päädyimme ensin laiturille, josta ei päässyt eteen päin. Vähän aikaa seikkailtuamme löysimme lopulta takaisin kadulle.

Alkoi tehdä mieli jäätelöä ja yritimme etsiä sellaista jäätelöbaaria, josta olisi saanut kunnon jäätelöannoksia. Eksyimme välillä pienille ja ahtaille sivukujille. Siellä osa rakennuksista oli tosi ankean ja huonokuntoisen näköisiä. Etsinnät eivät tuottaneet sellaista tulosta kuin havittelimme, mutta päädyimme kuitenkin paikkaan, jossa Arja söi jäätelöä ja minä tiramisua. Saimme makeanhimoa edes vähän tyydytettyä.

Menimme takaisin venebussin lähtöpaikkaan tarkoituksenamme päästä lähtemään mahdollisimman pian kohti lähellä olevaa San Michelen hautasaarta. Matkaajia oli jonoksi asti ja pari bussia meni ennen kuin pääsimme kyytiin.

Hautausmaan portit sulkeutuivat kello 18 ja meillä jäi vain reilut puoli tuntia aikaa kulkea saaressa. Saaressa on 1470 -luvulla rakennettu kirkko, jossa emme ehtineet käydä. Saari on ollut vuodesta 1807 Venetsian virallinen hautausmaa. Se on jaettu useisiin osiin, mutta ajan puutteen vuoksi näimme alueesta vain pienen osan. Siellä oli ihanan rauhallista. Alue oli erittäin hyvin hoidettu kauniine istutuksineen. Hautapaikkoja voisi kai nimittää hautaseiniksi, joita oli hyvin paljon. Hyvin koskettava oli lasten hautausmaa, jossa oli kauniita patsaita ja muistamisia lapsille. Puoli kuuden jälkeen tuli kuulutus, että alueelta pitää poistua, koska portit suljetaan.

Matkasimme täpötäydessä venebussissa Santa Lucian rautatieasemalle. Tuijotimme suuren väkijoukon kanssa yhdessä, milloin taululle ilmestyy tieto, miltä raiteilta juna lähtee. Taas mentiin tungoksessa kohti junaa ja lopulta junalla Mestren asemalle ja siitä majapaikkaamme.

Illalla ei tarvinnut enää miettiä tekemisiä. Päivä oli niin täynnä monenlaista. Huomenna jätämme Venetsian ja palaamme myöhään illalla Suomeen.

 

 

Herätyskello soi viideltä, teimme aamutoimet ja  totesimme, että Käärijä tuli toiseksi viisuissa, mikä tietysti vähän harmitti. Otimme mukaan hotellista saamamme eväspussin ja kävelimme satamaan, aikaa meni vartin verran. Juuri kun pääsimme satamaan, alkoi pieni sade. Pääsimme heti sisälle katamaraaniin odottamaan tsekkausta, joka alkoi vähän yli kuuden. Lipuissa oli kehotus olla tsekkauksessa viimeistään kuudelta, mutta hyvin olisi näköjään ehtinyt vaikka puoli seitsemältä, koska järjestelyt alkoivat vasta kuuden aikaan. Lähtijöitä oli alle 20, mukaan olisi mahtunut arviolta parisataa. Henkilökunta oli pääasiassa thaimaalaisia, laivayhtiö Venezialines.

Laiva lähti kuitenkin liikkeelle vähän ennen seitsemää. Istuimme sisällä, koska satoi vettä ja oli aika viileää. Takki piti olla päällä, että tarkeni. Söimme eväät eli sämpylät, jugurtit ja banaanit kohta laivaan päästyämme. Sinne jäi kaunis Rovinj vesisateeseen.

Puolen tunnin päästä rantauduimme yllättäin naapurikaupungin Porecin satamaan ja sieltä tuli lisää matkustajia mukaan, ei kuitenkaan paljoa.

Lähdimme jatkamaan aavalle merelle, jossa aallot suurenivat ja vesi loiskahteli ikkunaan asti.  Laivassa oli pieni kahvila, mutta emme käyttäneet sen palveluja.

Venetsiaa lähestyttäessä alkoi näkyä saaria ja meri tyyntyi, mutta sade jatkui. Menimme suurta kanaalia myöten ohi St. Markuksen katedraalin ja saavuimme St. Basilionin laituriin, jossa oli maissa vielä ylimalkainen passintarkastus. Matka kesti yhteensä neljä tuntia.

Satamasta lähdimme pikaisesti kävelemään vesisateessa kohti rautatieasemaa. Kysyimme muutamalta vastaantulijalta tietä, koska kaupungissa on todella vaikeaa suunnistaa navigaattorinkin avulla ja nyt emme sateen takia halunneet aukaista puhelinta. Löysimme rautatieaseman ja saimme ostetuksi automaatista liput Venetsia Mestreen, jossa meillä on huone samasta hostellista kuin alkumatkalla. Juna oli jo asemalla ja pääsimme matkaan hetken kuluttua. Matka kesti 10 minuuttia, ja asemalta hotellille alle 20 minuutin kävelymatka. Saimme huoneen samantien, vaikka kello oli vasta puoli yksi.

Kuivattelimme hetken varpaitamme ja vaatteitamme ja lähdimme lähimpään ruokapaikkaan syömään. Söimme hyvät pitsat ja lähdimme levähtelemään. Viime yö jäi lyhyeksi, mutta päätimme pysytellä hereillä iltaan asti. Niinpä lähdimme lähistölle äitienpäiväleivoksille ja pienelle kävelylle. Sade oli lähes lakannut.

Palattuamme suunnittelimme huomista päivää eli reissua Muranon saarelle. Huomiseksi on luvattu aurinkoista päivää.

Aamupäivällä kävelimme keskustaan. Kun aloimme lähestyä keskusaukiota, kuulimme orkesterin soittoa. Aukiolla soitti puhallinorkesteri, jossa oli monenikäisiä soittajia. Soittajat olivat taitavia ja musiikki mukaansa tempaavaa. Yhden nuoren soittajan vanhemmat ja pari sotilassoitttokunnan soittajaa innostuivat pyörähtelemään musiikin tahdissa. Yksi nainen esitti yhden naisen shown tanssiessaan aukiolla. Esitys oli varsin hauska.

Sotilassoittokunta oli ollut jo vähän aikaa odottamassa omaa vuoroaan ennen kuin pääsivät tosi toimiin. Tässäkin soittokunnassa oli nuoria ja iäkkäämpiä, varmasti jo lähellä eläkeikää olevia soittajia, olipa muutama nainenkin. He soittivat useita kappaleita, joista suurin osa oli tuttua sotilassoittokuntien musiikkia, joka on aina mukavaa kuunneltavaa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja soittajat olivat sotilaspuvuissaan ja soittivat pitkään. Varmasti hiki virtasi jokaisen paidan alla.

Pienen tauon jälkeen soittokunta jatkoi pienemmällä kokoonpanolla. He jaksoivat soittaa vielä useita kappaleita. Yksi pikkumies aivan riehaantui tanssimaan musiikin tahdissa, niin hienoa musiikki oli.

Kuuntelimme musiikkia kolmisen tuntia välillä seisten, välillä istuen lähistöllä olevan pankin portailla. Menimme syömään ja hieman petyimme valitsemiimme annoksiin. Aterioinnin jälkeen kävelimme pitkin vanhan kaupungin kapeita kujia rantaan ja taisimme nähdä aluksen, jolla lähdemme huomenna Venetsiaan.

 

Rannasta tulimme kaupan kautta majapaikkaamme. Ilta meni lepäillessä. Huomenna on aikainen ylösnousu, joten Euroviisujen tulokset pitänee selvittää vasta aamulla.

Lähdimme tänä aamuna liikkeelle yhdentoista maissa ensin pestyämme pikkupyykkejä ja ripustettuamme ne parvekkeelle kuivumaan, kuitenkin mahdollisen sateen suojaan. Aluksi olikin pilvistä, mutta sitten päivä kirkastui ja lämpeni. Kävelimme suoraan vanhan kaupungin katedraalille, koska olin saanut Rovinjin turistisivuilta selville, että tällä seudulla on amatöörikuorojen kokoontumispäivät ja yksi konserteista oli puolen päivän aikaan kirkon portailla. Sinne kerääntyikin vähitellen viisi kuoroa, jotka esittivät yhden laulun kukin ja vielä yhden laulun yhteisesti. Oli mukava nähdä ja kuulla yhdessä laulamisen iloa ja riemua. Musiikki on yhteistä, vaikka kielet eivät.

Kävelimme hiljakseen alaspäin kirkon kukkulalta ja yritimme taas löytää yhtä kirkkoa, st. Thomasin kirkkoa, mutta vaikka näimme viitan sinne, emme löytäneet sitä. Päättelimme, että se on kuitenkin kiinni, emmekä nähneet enempää vaivaa sen suhteen. Näimme tämän pienen alttarin seinällä.

Ajattelimme sitten mennä nykytaiteen museoon, joka oli tiedon mukaan rannan toisessa päässä. Näimme suuren taideteoksen pihalla, mutta ovissa ei ollut kylttejä ja ne olivat lukossa.  Kävelimme takaisinpäin ja päätimme istahtaa syömään rantaravintolaan. Vanha kaupunki näkyi tästä suunnasta kauniisti.

 

Koska sää oli lämmin, halusin lähteä pikku veneilyretkelle lähisaaristoon ja rannoille. Paula jäi mantereelle odottelemaan. Retki kesti vajaan tunnin. Veneessä oli keskellä pleksipohja, jonka läpi pystyi näkemään meren pohjaan. Kuljettaja hiljensi veneen vauhtia aika ajoin matalissa kohdissa, niin että oli helpompi nähdä joitakin kaloja, merikasveja ja isoja simpukoita meressä. Valokuvista ei kuitenkaan saanut mitään selvää.

Reitti ohitti läheisen Katarina-saaren, jossa näkyi hieno hotelli. Sinne on lyhyt venematka mantereelta. Toisessa saaressa oli myös hotelli, joka on tehty entisestä luostarista. Vene kääntyi takaisinpäin kohti vanhankaupungin niemeä, joka ohitettiin hitaasti molemmin puolin. Kaupungista sai taas erilaisen näkymän meren suunnasta. Toisella puolella kaupunkia lähellä rantaa oli uudelleen se iso laiva, jonka näin jo muutama päivä sitten.

Veneretkeltä palattuani löysimme tien fransiskaanikirkon ja – luostarin luo. Luostarin yhteydessä näytti olevan museokin, mutta kuten tavallista, kaikki ovet olivat kiinni. Istuskelimme pitkään kirkon läheisyydessä, Paula puiden varjossa ja minä auringossa kirkon portailla. Muutama sisilisko juoksenteli portaita ja piiloutui portaiden rakoihin. Aurinko lämmitti ja oli rauhallista.

Matkalla näkyi myös kotoisan näköinen portti.

Käveleskelimme sitten taas ympäriinsä ja istuimme kahvilassa. Matkalla näimme pikku kirjaston, josta voi ottaa kirjan ja jättää tilalle toisen. Joku suomenkielinenkin kirja näkyi olevan joukossa.

Istuimme tarkoituksella keskusaukion lähellä olevassa kahvilassa, koska meillä oli tieto vanhojen autojen kokoontumistapahtumasta, jonka oli tarkoitus alkaa illan suussa. Näimmekin muutaman auton tulevan, mutta koska kuorojen toinen konsertti alkoi lähes samaan aikaan, menimme konserttiin, joka pidettiin italialaisen kulttuurin talossa.

Sali oli täynnä ihmisiä, enimmäkseen kuorolaisia, mutta muutakin yleisöä. Neljä kuoroa esiintyi itsenäisesti ja osittain yhteisesti. Kaksi oli mieskuoroa, kaksi sekakuoroa. Konsertti kesti noin tunnin ja tätäkin oli mukava kuunnella. Aplodit olivat valtavat ja ihmiset iloisia. Enimmäkseen kuorolaiset olivat melko iäkkäitä. Kirkolla esiintyi myös nuorten kuoro.  Juontaja puhui osaksi italiaa, osaksi kroatiaa. Italia onkin täällä aika yleinen ja paljon kuultu kieli, kuten saksakin. Kaupoissa myyjien ensimmäinen oletus on, että puhumme saksaa. Hotellissa kuuluu pääasiassa saksaa, vaikka tosi vähän täällä on asukkaita ollutkin tänä aikana.

Konsertin jälkeen pyörähdimme vielä keskusaukiolla katsomassa vanhoja autoja, joita oli tullut nyt lisää. Autot lähtevät huomenaamulla ajamaan ympäri Istriaa ja palaavat illansuussa takaisin keskusaukiolle.

Me palasimme hotellille ja keräsimme kuivat pyykit parvekkeelta.

Pilvinen oli tämäkin aamu, mutta ei sentään satanut. Tuuli oli aika navakka ja vilpoinen. Ulkoilumme aikana oli vuoroin pilvistä ja auringonpaistetta.

Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle. Tarkoituksena oli ensimmäiseksi löytää satamalaituri, josta sunnuntaiaamuna lähdemme laivalla kohti Venetsiaa. Se ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Kuljimme rannassa edestakaisin ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että check-in on parkkipaikan portilla. Mitään toimistorakennusta emme löytäneet. Ehkäpä asia ratkeaa sunnuntaiaamuna ennen kello kuutta.

Kuljimme kohti keskustaa ja satuimme huomaamaan Ecomuseon. Museo kertoi tämän alueen entisaikaisesta kalastuskulttuurista yhden perheen näkökulmasta. Alukset ovat olleet pieniä purjeveneitä ja jokaisella on ollut omanlaisensa purjeet.

Esillä oli paljon erilaisia kalastuksessa tarvittavia välineitä verkoista monenlaisiin työkaluihin. Seinään heijastui lyhytelokuva, jossa kerrottiin kalastajien toiminnasta merellä. Kaiken kaikkiaan museo oli aika vaatimaton ainakin sellaiselle, joka ei ymmärrä kalastamisesta juuri mitään.

Kävelimme ylös rinnettä samaa reittiä kuin pari päivää sitten. Istuimme pitkään puistonpenkillä ihailemassa merimaisemaa. Piipahdimme uudelleen kirkossa ja lähdimme laskeutumaan alas pitkin kapeita kujia eri reittiä kuin aiemmin. Näidenkin kujien varrella oli monenlaisia pieniä putiikkeja ja ravintoloita.

Tulimme takaisin rantaan ja menimme syömään kala-ateriat. Minun annokseni oli pieni eikä mitenkään makuhermoja hivelevä. Kala ei tainnut olla ihan tuoretta.

Pistäydyimme ravintolan lähellä olevassa ruokakaupassa ostamassa jotain syötävää illaksi. Kaupan valikoima oli yllättävän vaatimaton. Paluumatkalla täydensimme vielä lähikaupasta syötäviämme.

Reissun jälkeen ollaan lepäilty, kuunneltu kirjaa, katsottu Areenaa ja Arja sai telkkarinkin toimimaan. Jospa myöhemmin illalla jaksaisimme katsoa Euroviisuja.

Aamu valkeni pilvisenä. Lähdin aamiaisen jälkeen kuitenkin kävelylenkille. Kävelin asunnolta puiston läpi (kuva eiliseltä) kohti merta.

Lähellä satamaa, mutta ei satamassa asti oli suuri laiva ankkurissa.

Vanha kaupunki näkyi vuorella kauniina, toiselta puolelta kuin missä oltiin tulopäivänä.

Sataman ja vanhan kaupungin kulmauksessa oli tori, jossa oli myytävänä paljon erilaisia oliivi- ja tryffelituotteita lasipurkeissa, vähän myös tuoreita vihanneksia. Pikkuputiikit olivat auki. En jäänyt kauaksi aikaa katselemaan, koska välillä satoi jo vettä.

Palasin hotellille ja huomasimme, että nyt blogisivusto toimii taas. Sain aamulla perheen it-tuen avulla ja kohtalaisen vaivannäön jälkeen kiinni ihmisen (yhteydenottolomakkeen sijasta) firmasta, joka vastaa tämän sivuston suojauspäivityksistä. Hän oli hoitanut asian järjestykseen. Niinpä pääsimme tekemään  puuttuvat blogipäivitykset.

Iltapäivällä lähdimme vesisateessa lähellä olevaan ravintolaan syömään. Sattui vain niin, että ravintola oli netti- ja ovitiedoista poiketen kiinni. Emme lähteneet etsimään ruokapaikkaa mistään kauempaa,  vaan päätimme palata hotellille ja syödä toissapäivältä jääneet pitsanloput ja jugurtit tämän päivän ruuaksi. Jälkkäriksi oli vielä keksiä ja karkkia. Niillä pärjättiin loppupäivä, joka meni sitten aika tylsästi levon merkeissä kirjaa kuunnellen ja Areenan ohjelmia katsellen.

Hotelliaamiaisen syötyämme lähdimme kävelemään linja-autoasemalle, jonne on matkaa vajaa kilometri. Olimme ostaneet bussiliput Pulaan Getbybus-sovelluksella pari päivää aikaisemmin. Ennen bussin lähtöä ehdimme käymään viereisessä postissa ostamassa postimerkkejä. Bussi tuli aivan täyteen matkustajia, eikä kaikille löytynyt istumapaikkoja, mutta ei hätää: kuski aukaisi ylimääräisen tuolin bussin etuosasta ja yksi matkustaja pääsi istumaan eteen käytävän lattialle ja sai kuskilta tyynyn takapuolensa alle. Kuljettajan lipunlukija ei osannut lukea meidän lippujemme QR-koodia, koska se oli kai liian iso kooltaan, mutta pääsimme kuitenkin matkaan. Eräällä muulla matkustajalla oli sama tilanne ja hän joutui käymään vaihtamassa lipputoimistosss lippunsa paperiseen. Tekniikka melkein toimii. Bussi lähti noin 10 minuuttia myöhässä.

Matka kesti 40 minuuttia. Maisemat olivat melko tasaiset ja meri alkoi näkyä hyvissä ajoin. Menimme parin pienen kylän läpi ja pysähdyimme yhden kerran. Tienvarsilla näkyi isoja oliivilehtoja ja viininviljelyksiä.

Pulassa suunnistimme ensin amfiteatterille. Se oli yllättävän suuri ja hyvin säilynyt roomalaisten ajoilta. Teatterin ympärillä oli kauniita istutuksia, pensaita ja kukkia. Kellarissa oli näyttely entisajan oliivinviljelystä ja käsittelystä. Isoilla kivipyörillä oli ilmeisesti puristettu öljyä ja valutettu kiviastioihin. Seinänvierustoilla oli suuret määrät savisia öljyruukkuja. Joissakin oli suippo pohja siksi, että ruukun pystyi työntämään hiekkaan pystyyn.

Kun nousimme oliiviöljynäyttelystä ulos, alkoi ripsiä vettä. Lähdimme vieressä olevaan kirkkoon, joka oli hyvin rauhallinen ja koristuksiltaan melko vaatimaton. Siellä oli muutamia ihmisiä hiljentymässä ja mekin istuskelimme siellä hetken aikaa.

Kirkon pihassa oli patsas, joka esitti miestä ja poikaa, miehellä kirja kädessä. Patsaan ympärillä ja viereisillä muureilla kukki erivärisiä ruusuja tosi kauniisti.

Lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia ja taas mutkan väärään suuntaan tehtyämme löysimme tien 1600-luvulta olevaan linnaan, joka oli niemessä kukkulan laella. Aurinko oli alkanut jo paistaa täydeltä terältä ja oli lämmin. Näkymät linnan ylätasanteelta olivat hienot joka suuntaan, kaupungille ja merelle.

Tutustuimme linnaan melko pikaisesti, koska alkoi jo olla nälkä. Linnasta olisi päässyt tunneleita myöten neljään eri suuntaan vanhan kaupungin muihin osiin, mutta me lähdimme kävellen etsimään ruokapaikkaa. Löysimme kivan varjoisan terassiravintolan, jossa söimme ja levähdimme. Pari kissaa kierteli pöytien välissä.

Syötyämme etsimme lähistöltä katedraalin, mutta emme päässeet sisälle. Huomasimme, että ulko-ovessa ei edes ollut kahvoja eli ne sai auki vain sisältä päin. Kuulimme ovien läpi urkujen soittoa. Kirkossa olisi alkanut joku tilaisuus viideltä, mutta emme voineet jäädä odottamaan, koska bussin lähtöaika oli kuuden maissa. Ruusut kukkivat tälläkin reitillä.

Kävimme vielä katsomassa amfiteatterin vieressä olevaa porttia, jonka takaa lähti yksi tunneli linnalle päin. Tunneleita oli rakennettu maailmansotien aikana väestösuojiksi.

Eräällä aukiolla oli muistomerkki ja tuoreita kukkia natsien voittamisen kunniaksi, olihan 9.5.

Etsimme ”Hyvien muistojen museon”, jossa olisimme halunneet käydä, mutta se oli suljettu. Istuimme meren rannassa olevassa kahvilassa kaikessa rauhassa vielä ennen bussin lähtöä. Oikein mukavalta vaikutti tämäkin kaupunki ja oli hyvä, että tulimme tehneeksi sinne retken. Jäi kyllä näkemättä useampia historiallisia nähtävyyksiä, mutta vajaassa yhdessä päivässä ei ehtinyt tai jaksanut tämän enempää.

Olimme varautuneet bussilipun kanssa nyt niin, että otimme lipusta kuvakaappauksen, jolloin sitä pystyi pienentämään ja nyt sen tarkistus onnistui. Bussi lähti nyt parikymmentä minuuttia myöhässä, ja matkustajia oli vain muutamia.

Ehdimme hyvin seuraamaan Euroviisujen karsintaa hotellihuoneeseen puhelimelta. Ehkä se olisi näkynyt myös huoneen televisiosta, mutta emme saaneet sitä toimimaan.

 

 

 

Maanantaina pysyttelimme lähes koko päivän hotellilla. Arja poti flunssaansa lepäilemällä lähes koko päivän. Tosin kävimme yhdessä vieressä olevassa kaupassa ruokaostoksilla ja myöhemmin hain vielä teepusseja ja keksipaketin.

Joimme päiväteet ja lämmitimme pakastepitsaa mikrossa ja onnistuimme siinä kohtalaisen hyvin. Ilma oli lämmin ja istuimme parvekkeella syömässä ja nautiskelimme muutenkin mukavasta säästä.

Kuuntelin päivän aikana aloittamani äänikirjan loppuun, latasin seuraavan kirjan ja ehdin kuunnella sitäkin hyvän tovin. Kyllä lepo on välillä paikallaan.

Blogi oli useamman päivän poissa toiminnasta, joten yritän nyt jälkikäteen muistella päivän kulkua.

Kymmenen maissa aamulla lähti bussi kohti Rovinjia. Pysähdyimme noin kymmeneksi minuutiksi suunnilleen matkan puolivälissä. Ihastelimme maisemia matkan varrella. Oli korkeita ja vielä korkeampia vuoria, jopa puuttomia huippuja. Oli matalia laaksoja, siltoja, jotka kulkivat pelottavan korkealla. Kallioihin oli louhittu paljon tunneleita, joista jokunen oli useamman kilometrin mittainen. Tiet ovat pääosin hyviä ja bussit hyvin varusteltuja.

Pysähdyspaikalla oli ensimmäisenä vastassa iloisen värinen lehmä.

Kävelimme Rovinjin linja-autoasemalta muutaman sadan metrin matkan majapaikkaamme. Levähdimme vähän aikaa ja päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin. Ilma oli lämmin ja kesäinen. Ensimmäisen kerran matkan aikana vaihdoimme kesäkoltut päälle.

Kuljimme rantabulevardia pitkin ja ihastelimme kirkkaana kimmeltävää merta. Rannalla oli useita jäätelöbaareja. Yhdessä niistä söimme herkulliset jäätelöannokset. Jatkoimme matkaa kohti kohti korkeaa kukkulaa, jossa sijaitsee vanha kaupunki ja kukkulan korkeimmalla kohdalla Pyhän Eufemian kirkko vieressään korkea kellotorni.

Kirkko on rakennettu 1700 -luvun alkupuoliskolla. Se on roomalaiskatolinen kaunis kirkko, jonka takaosassa on iso sarkofagi. Siinä lepäävät Eufemian maalliset jäännökset. Vihdoin pääsin kirkkoon, jossa oli mahdollisuus sytyttää kynttilät sekä Anskulle että Jukalle.

Kirkolta kävelimme kukkulaa alas hiljalleen  kapeita kujia pitkin. Matkalla oli useita pieniä puoteja. Joissakin oli myytävänä vaatteita, joissakin koruja. Oli myös useita tauluja myyviä putiikkeja. Rovinj onkin taiteilijoiden suosima kaupunki.

Palattuamme alas kukkulalta etsimme ravintolan, jossa söimme maukkaan aterian. Kävelimme takaisin majapaikkaamme viettämään rauhallista loppuiltaa. Illan aikana Arjalle tuli flussaoireita ja nousi kuume.