Kategoria: Yleinen

Toinen matkustuspäivä peräkkäin alkoi ihan rauhallisesti, koska juna kohti Veronaa lähti vasta lähempänä yhtätoista. Ehdimme käydä syömässä aamiaisen hostellin ravintolassa ja käydä kaupassa ostamassa pientä evästä.  Junan lähtöraide ilmoitettiin taas melko myöhään. Löytääkseen tauluilta oikean junan, pitää myös tietää, mikä on junan pääteasema ja numero. Salzburgin asema on hyvin siisti ja avara. Laiturilta näimme kuin näimmekin kaupunkia ympäröivät vuoret.

Ahtauduimme täyteen Innsbruckiin menevään junaan taas tyytyväisinä paikkalipuista. Jouduimme häätämään matkustajat meidän paikoiltamme pois, mutta heidän omat paikkansa olivatkin meitä vastapäätä ja he vuorostaan joutuivat häätämään siinä istuvat pois. Pariskunta, joka istui siinä meitä vastapäätä, oli Irakista kotoisin. He olivat menossa Innsbruckiin, johon tulivat myös heidän kaksi Wienissä asuvaa poikaansa. Keskustelimme elämästä Irakissa, sen kuumuudesta (jopa+70 C.), pitkään jatkuneesta sodasta ja sen takia vaikeasta tilanteesta. Mies kertoi olleensa helikopterilentäjänä sodassa lähes koko elämänsä ajan. Perheen tytär asuu Bagdadissa ja siellä on usein niin kuuma, ettei lapsia voi päästää ulos. Tämä pariskunta nauttii Itävallan raikkaasta ilmasta ja vihreydestä, jota ei heidän kotimaassaan ole.  Oli kyllä mielenkiintoiset keskustelut heidän kanssaan. Vajaan kahden tunnin matka Innsbruckiin meni nopeasti. Vuoristomaisemiakin ihailtiin. Ikkunan läpi tuli kuvatuksi runsaasti maisemakuvia.

Innsbruckissa meillä oli noin 45 minuutin vaihto Veronan junaan. Ostimme täytettyä patonkia evääksi ja kuljeskelimme asemalla ennen junan saapumista. Junissa ei ollut ravintolavaunua ja hankala olisikin lähteä omalta paikalta, kun ei voi reppua jättää vartioimatta.

Tämä juna oli vielä täydempi kuin edellinen ja taas jouduimme pyytämään kaksi nuorta naista siirtymään paikoiltamme. Vieressä istuvat kertoivat, että joku juna oli aiemmin peruttu ja siksi tämä oli niin täynnä. Meillä oli hyvät ikkunapaikat. Maisemat tulivat aina vain komeammiksi. Dolomiittien vuoret olivat korkeita ja jylhiä, pieniä kyliä vuorten juurilla, ruskan värejä puissa.

Olimme saaneet tietää, että Italiassa peritään interreilaajilta 10 euron maahantulomaksu ja hieman jännitimme, miten maksu tässä junassa peritään. No, konduktööriä ei näkynyt koko matkalla eikä maksua peritty. Eilen Salzburgin hostellissa perittiin 3,5 euron kaupunkivero ja tänään Italian majapaikassa turistivero 15 euroa. Meille ovat vielä vieraita veroja nämä.

Junassa oli varmaan ihmispaljouden takia melko kuuma ja tavarahyllyt täynnä. Jouduimme pitämään reppujamme sylissä ja jaloissa ja siten istumaan aikalailla liikkumatta sen kolmisen tuntia, jonka matka kesti. Maskien pakollinen käyttö tuotti tukaluutta myös.

Veronassa meitä vastaan tulvahti jo lämpimämpää ilmaa ja tuntui etelältä. Vaihdoimme taas junaa, nyt Milanoon menevään junaan, josta jäimme pois Gardajärven eteläpäässä Desenzanossa. Vaihtoaika oli puolisen tuntia ja matka kesti 25 minuuttia. Sekin juna oli täysi, mutta saimme istumapaikat.

Kävelimme pari kilometriä asemalta majapaikkaamme, joka on pieni apartementos- tai  Airbnb -tyylinen asunto. Nukkumasoppi, olohuone-keittiö, kylpyhuone, parveke. Aiomme olla täällä viisi yötä ja jatkaa sitten Ljubljanaan. Kävimme läheisessä kaupassa ostamassa ruokaa lähipäiviksi ja senkin varalle, että huomenna ukkostaa ja sataa eikä viitsitä lähteä ulos ollenkaan.  Näyttää, että täällä on noin 20 C lämpötilat lähipäivinä ja aurinkokin paistaa sateen jälkeen. Kyllä kelpaa.

 

 

Tänään oli vähän aikaisempi herätys, koska juna lähti Prahasta jo kymmenen maissa aamulla. Aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Olimme asemalla taas hyvissä ajoin ja ensimmäiseksi ostimme evästä junaan. Piti melkein viime tinkaan odottaa ennen kuin selvisi, miltä raiteelta juna Linziin lähtee. Onneksi meillä oli paikkaliput, sillä juna oli alkumatkasta aika täynnä. Matkan aikana kuuntelimme äänikirjaa ja katselimme hienoja kumpuilevia maisemia. Ennen Linziä syötiin eväät.

Juna oli ajallaan Linzissä ja vaihdoimme jouhevasti Salzburgiin lähtevään junaan. Aikaa vaihtoon oli parikymmentä minuuttia.

Matkalla Salzburgiin maisemat muuttuivat aina vain jylhemmiksi ja juna kiipesi lähes koko matkan ylämäkeen. Taivaanrannassa siinteli korkeita vuoria, joista jotkut olivat lumihuippuisia.

Salzburgin asemalta on lyhyt matka majapaikkaamme hostelliin. Toimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme saman tien syömään, kun nälkä jo kurni vatsassa. Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään tarkoituksenamme ihastella kaukana kohoavia vuortenhuippuja. Niitä emme nähneet, kun ilta alkoi hämärtää ja joka puolella oli niin korkeita taloja, että huiput jäivät niiden taakse piiloon. Tutustuimme sen sijaan Mirabellgarteniin, joka oli todella kaunis puisto. Orvokit, ruusut ja monet muut kukat kukkivat täydessä loistossaan. Korkealla kukkulan laella näkyi Mirabell linna.

Vähän matkan päässä puistosta on Salzah joki. Kuljimme paluumatkalla jonkin matkaa joen vartta ja ihastelimme jokeen heijastuvia valoja illan hämärässä.

Kun asetuimme huoneeseemme, tänne ilmaantui yhtäkkiä kaksi nuorta miestä. 😁 Taidettiin kaikki säikähtää ja miehet hävisivät nopeasti pois ovelta. Onneksi oven saa lukkoon sisäpuolelta niin säästymme useammilta vierailijoita.

Viivymme Salzburgissa vain huomisaamuun ja matka jatkuu  Veronan kautta Gardajärvelle.

 

 

 

Juutalaismuseo oli tänään auki kahden päivän sulun jälkeen ja lähdimme sinne aamupäivällä. Museo on kokonaisuus, jossa on viisi synagoogaa, vanha hautausmaa, seremoniahalli ja pieni taidenäyttely. Kaikki nämä ovat lähekkäin ja sisältyivät yhtä synagoogaa lukuunottamatta meidän pääsylippuumme. Espanjalaisessa ja Maiselovan synagoogissa on paljon tietoa juutalaisten historiasta Böömissä alkaen 1000-luvulta. Kultaa ja hopeaa on näissäkin pyhätöissä runsaasti.

Pinkasovan synagooga on muistomerkki Böömin ja Moravian juutalaisille uhreille toisen  maailmansodan ajalta. Seinät olivat täynnä ghetoissa ja leireillä menehtyneiden nimiä. Oli vaikuttavaa nähdä nimien paljous, vain Böömin alueelta. Yhdessä tilassa oli lasten piirustuksia, jotka oli saatu talteen Tereznin ghetosta. Tässä esimerkkinä yksi piirustus, jonka nimi on Pelko.

Seremoniahallissa esiteltiin juutalaisten hautajaisiin liittyvää esineistöä ja kuvia. Kuvassa hautajaislautanen.

Hautausmaalla oli hyvin vanhoja hautakiviä vinksollaan sinne tänne ja myöskin ikäänkuin palasia itkumuurista, johon oli työnnetty paperilappusia koloihin. Jäi epäselväksi, mistä nämä muurin palaset olivat.

Samassa rakennuksessa kuin Espanjalainen synagooga oli juutalaisen taiteilijan Robert Guttmannin näyttely. Guttmannilla oli persoonallinen tyyli taiteilijana. Hän matkusteli Euroopassa ja häntä sanottiin Prahan vaeltajaksi ja Prahan vanhimmaksi siionistiksi. Hänet ammuttiin tai hän kuoli nälkään (tästä oli kaksi eri tietoa) Tereznin ghetossa.

Perusteellisen museokäynnin jälkeen kävelimme suklaaleivoksille ja kaakaolle. Tänään sää oli paljon viileämpi kuin eilen ja me olimme pukeutuneet siihen nähden liian kevyesti, ikäänkuin kesään. Kaakao lämmitti. Muut ihmiset näyttivät olevan toppatakit päällä ja jollakin pipokin päässä.

Kaakaoiden jälkeen lähdimme kuitenkin vielä ratikka-ajelulle, jolla näimme Prahaa vähän laajemmin kuin keskikaupungilta. Lähiympäristö oli paljon koruttomampaa kuin keskustan hienot rakennukset ja mukulakivikadut. Kuvat sieltä jäivät ottamatta. Täällä yli 65-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi julkisilla liikennevälineillä ja niinpä mekin vain astuimme ratikkaan ja olimme kyydissä tunnin verran. Tuolla hevoskyydillä emme menneet.

Suunnitelmissa oli käydä hierottamassa jalkoja thai-hierojalla, mutta koska sinne kelpasi vain käteismaksu, jätimme hieronnan väliin ja kävelimme reippaasti hotellille.

Lepäiltyämme kävimme vielä syömässä tsekkiläistä grillissä valmistettua ruokaa täpötäydessä ja meluisassa ravintolassa ihan hotellin lähellä. Suunnittelimme, moneltako pitää aamulla lähteä aamiaiselle ja sitten  asemalle, että ehdimme Salzburgiin lähtevään junaan.  Prahan asema näytti tänne tullessamme melkoisen suurelta.

 

Aloitimme aamun rennommin ja päätimme pysytellä Prahassa. Edellisten päivien pitkät kävelyt tuntuvat jaloissa ja ne tarvitsevat välillä lepoa.

Kafkan patsaalla

 

Aamupäivällä lähdettiin kävelylle tarkoituksenamme käydä ensimmäisenä Juutalaismuseossa. Kun kiertelyn jälkeen löysimme museon, havaitsimme, että museo on tänään kiinni. Kävelimme Vanhalle juutalaisten hautausmaalle ja kuinka ollakaan, sinnekään ei päässyt tänään.

Hetken mietittyämme päätimme mennä Kommunismin museoon. Aulaan päästyämme paikalla oli koululuokka, jolle lippujen ostaminen vei opettajalta hyvän tovin. Museossa kerrotaan seikkaperäisesti, millaiset vaiheet Tšekkoslovakia koki kommunismin aikana. Elämä oli tarkkaan valvottua eikä tavallisella kansalla ollut helppoa. Mitä pitemmälle aika kului sitä ankeammaksi elämä kävi. Kommunismin aikakaudella arkkitehtuuri oli askeettista ja suoraviivaista. Prahassa pisin rakennettu talo oli 300 metriä pitkä. Siihen mahtui aikamoinen määrä perheitä asumaan. Onneksi kauniit vanhat talot saivat seistä purkamatta paikoillaan.

Museossa käynti herätti monenlaisia tunteita, erityisesti siitä, miten ihmiset täällä ovat selvinneet tuon ajan ylitse ja kiitollisuutta siitä, ettemme ole joutuneet kokemaan samanlaisia aikoja.

Seuraavaksi kävelimme makeampaan paikkaan Prahan Suklaamuseoon. Siellä kerrotaan, miten suklaa on tuotu Eurooppaan ja suklaanvalmistuksesta. Pieniä maistiaisia oli tarjolla, mutta ei niillä vatsaansa täyttänyt. Museo oli varsin vaatimaton.

Samalla pääsylipulla kävimme vahakabinetissa. Kuten kuvista näkyy, siellä oli meidän suomalaistenkin tuntemia hahmoja. Vahakabinetti oli pieni ja nopeasti katsottu.

Kävelykierroksemme jatkui ja poikkesimme pariin myymälään ja yhteen isoon tavarataloon. Aloimme olla nälkäisiä ja jalat tarvitsivat lepoa. Löysimme mukavan ravintolan, jonne poikkesimme syömään maittavan aterian.

Olimme jo hotellin lähellä, onneksi, koska syömässä ollessamme taivas oli mennyt pilveen ja kunnon sade alkoi, kun olimme päässeet sisälle.

Loppupäivä on mennyt löhötessä ja katselimme puhelimella Elämäni biisi -ohjelman Areenasta. Vielä piti käydä ostamassa rullapullat iltapalaksi ennen nukkumaanmenoa. 😁

 

Hotellin monipuolisen aamiaisen jälkeen istuimme hetkiseksi suunnittelemaan tulevia päiviä eli varasimme majoitukset Salzburgiin ja aiemmin suunnitellun Veronan tilalta Gardajärven rannalle. Lisäksi ostettiin paikkaliput (noin 5€/paikka) matkoille noihin paikkoihin, vaikka ne eivät ole pakollisia, mutta onpahan sitten varmasti istumapaikat. Paikkoja on helppo ostaa rautatieyhtiöiden sivuilta.  Lisäksi suunnittelimme huomenna käydä  Ceske Budejovicessa, koska Prahassa näyttää satavan iltapäivällä ja tuolla B:ssä on aurinkoista. Sinne on noin kahden tunnin junamatka. Suunnitelmat tehtyämme astuimme ulos aurinkoisen Prahan kaduille.

Kävelimme vanhan kaupungin kaduilla ja aukioilla, ihailimme kauniita rakennuksia, veistoksia ja mukulakivikatujen näkymiä. Mietimme, että Prahan ilmapiiri tuntuu  rennommalta ja rauhallisemmalta kuin Berliinin. Mistä lie johtuu, ei tiedetä. Kesäisellä säällä voi olla osuutensa myönteisessä kokemuksessa.

Kaarlensillalla

Kaarlensillalla piti riisua jo villatakit pois, aurinko lämmitti mukavasti. Päätimme täälläkin mennä jokiristeilylle tutustumaan kaupunkiin.  Laiva lähti Kaarlensillan juuresta, emmekä etukäteen huomanneet, että siinä oli muovikatos päällä, joten siellä tuli aika lämmin ja kuvat eivät onnistuneet. Muutama tässä kuitenkin malliksi. Lisäksi selostus tuli kaiuttimista melko epäselvänä ja taustamelua oli sen verran,  että emme saaneet selostuksesta juuri mitään irti. Onneksi tämä risteily kesti vain 50 minuuttia.

Lähdimme sitten nousemaan kohti Prahan linnaa. Sinne olikin aikamoinen nousu, mutta katsottavaa oli paljon. Kukkulalta oli hieno näkymä kaupunkiin päin Vltava-joen toiselle puolelle. Linnan edessä satuimme näkemään pienimuotoisen vahdinvaihdon. Emme menneet linnaan tai muuallekaan sisälle linnan alueella.

Kävelimme vielä ylöspäin kohti puutarhoja ja kyselemällä vastaantulijoilta onnistumme löytämään ruusutarhan. Siellä oli kauniita ruusuja vielä kukassa ja nupullakin. Istuskelimme välillä puistonpenkeillä ja nautimme auringonpaisteesta tai oikeastaan haimme jo varjopakkoja, me pohjoisen ihmiset. Olimme yhteyksissä kotiinkin päin.

Ruusutarhalta oli edessä vain alamäkeä, joka mentiin reippaasti kävellen. Alhaalla kävimme syömässä ihanat paikalliset herkut,  jätski- ja mansikkatäytteiset rullapullat. Eilen junamatkalla Prahaan meillä oli eväänä Saksan paikallisherkkuja eli pretzelit ja berliininmunkit.

Emme vielä ainakaan vuokranneet, emme miestä emmekä autoa:

Paluumatkalla kävimme St. Nikolaoksen kirkossa sisällä ihmettelemässä tämän suuren kirkon kullattuja veistoksia, hienoja kuvia ja arkkitehtuuria.

Palasimme Kaarlensiltaa pitkin toiselle puolelle jokea. Huomasimme, että ihmisiä oli sillalla jo paljon enemmän kuin mennessämme. Kuvittelimme, millaista täällä on kesällä, kun nytkin on paljontuntuisesti turisteja. Tarkastelemme vielä sillan veistoksia ja huomasimme, että yhdessä veistoksessa olevaa koiraa oli silitetty niin paljon, että se erottui kiiltävänä muusta veistoksesta.

Panimme merkille, että täälläkin on näkyvissä paljon Ukrainan lippuja. Mietimme, onko Suomessa näin paljon. Kaarlensillan kohdalla oli kirjoitettu sinikeltaiselle pohjalle iskulausekin liittyen aiheeseen.

Menimme syömään Astrologisen kellon lähellä olevaan ravintolaan niin, että ehdimme nähdä klo 17 ja 18 kellonlyöntien yhteydessä apostolien kurkistavan luukuistansa.

Ruokailun jälkeen palasimme Kaarlensillan lähelle, siellä olevaan Pyhän Salvatorin kirkkoon konserttiin. Olimme ostaneet liput hotellin kautta. Konsertissa soitti Royal Czech orkesteri. Musiikki oli todella kaunista ja nautittavaa. Urut soivat upeasti varsinkin Bachin Toccatassa ja fuugassa, mutta myös orkesterin soitto ja solistin laulu oli hyvin kaunista. Kirkosta kipittelimme kiireesti hotelliin lepäilemään. Kaduilla oli vielä paljon ihmisiä liikkeellä. Tänään meille kertyi noin 13 kävelykilometriä.

 

 

Aamulla pakattiin tavarat rinkkoihin ja lähdettiin tapamme mukaan hyvissä ajoin kävelemään kohti rautatieasemaa. Asemalta ostettiin vähän evästä junaan ja sen jälkeen istuttiin liki kolme varttia odottelemassa junan lähtöä kohti Prahaa.

 

 

Matka kesti noin viisi tuntia, jonka istuimme kuuden hengen hytissä kuin sillit purkissa. Onneksi meillä oli paikkaliput, sillä juna oli aivan täynnä. Osa matkustajista joutui seisomaan junan käytävällä.  Kuuntelimme matkan aikana äänikirjaa ja ihailimme upeita maisemia. Saksan ja Tšekin rajan jälkeen matkalla oli korkeita kukkuloita.

Asemalta oli mukavan lyhyt matka hotellille, joka on lähellä kaupungin keskustaa. Hetken aikaa huokaistuamme menimme hotellin aulaan ja katselimme tulevista tapahtumista kertovia esitteitä. Varasimme huomiselle hotellivirkailijan ystävällisellä avustuksella liput kirkossa olevaan konserttiin.

Kävimme syömässä lähellä olevassa ravintolassa, jossa oli maittavaa ruokaa. Ravintola sijaitsee viihtyisän aukion laidalla. Ilma on niin lämmin, että söimme ulkona. Ensi tuntumalta tunnelma Prahassa vaikuttaa rennommalta kuin Berliinissä.

Syötyämme päätimme, että lähdemme hotellille pienen kävelylenkin jälkeen. Kuinka ollakaan yhdellä ovella oli sisäänheittäjä, joka sai houkuteltua meidät katsomaan Joutsenlampi balettia. Esitys oli hieno ja pysyimme hereillä koko ajan, vaikka väsymys meinasi välillä painaa silmiä kiinni.

Huomenna lähdemme tutustumaan kaupunkiin tarkemmin ja ainakin yritämme välttää liiallista rasitusta.

 

 

 

Eilisen päivän pitkät kävelyt tuntuivat kehossa vielä aamulla niin, että lähdimme liikkeelle hitaasti, mutta lähdimme kuitenkin. Aurinko paistoi ja sää oli houkutteleva. Takin sai riisua päältä matkalla kohti Spandaun vanhaa kaupunkia ja linnoitusta. Vanha kaupunki oli mielestämme aika vaatimaton vanhaksi kaupungiksi, mutta saimmekin tietää, että siitä olikin suurin osa tuhoutunut sodassa.

Linnoitusalueelle Zitadelleen oli pieni pääsymaksu, jolla pääsi alueen useisiin museoihin. Museoissa oli nähtävillä tämän hyvin vanhan, saarelle sijoittuvan linnoitusalueen historiaa. Lisäksi oli kaksi taidemuseota, joista toisessa kävimme. Yhdessä rakennuksessa oli taiteilijoiden ateljeita.  Linnoituksen torniin olisi voinut kiivetä kierreportaita ylös asti, mutta emme kiivenneet 😬.

 

Paluumatkalla linnoituksesta piipahdimme Spandaun  vanhan kaupungin kirkossa, jonka jälkeen suuntasimme rautatieasemalle.

Osasimme jo hienosti etsiä junan kohti Berliinin Eläintarhan pysäkkiä, emmekä seisoneet enää kymmentä minuuttia junan eteisessä ennen asemalle saapumista odottamassa junan pysähtymistä. Alamme vähitellen oppia 👍.

Tarkoituksenamme oli mennä Keisari Vilhelmin muistokirkkoon, jota ystävämme olivat suositelleet. Istuimme aseman lähelle  puistonpenkille syömään asemalta ostamamme nakkileivonnaisen.

Tutkimme navigaattorista reitin kirkolle ja se olikin yllättävän pitkä, 1,8 km. No, kävellä lompsimme kirkolle, vaikka vähän harmitti se pitkä kävely. Olimme luulleet, että asema on ihan kirkon lähellä. Kirkko oli suurimmaksi osaksi hävitetty pommituksissa, mutta säilyneeseen osaan oli tehty ikäänkuin muistokirkko keisarille. Siellä oli muutamia kauniita maalauksia ja kirkon historia kerrottuna.

Viereen oli rakennettu hyvin moderni ja kaunis uusi kirkko, seinät tehty pienistä sinisistä lasimaalauksista. Onneksemme kirkossa oli meneillään kuoron ja orkesterin harjoitukset. Pääsimme kuulemaan todella kaunista musiikkia levähtäessämme kirkossa. Lisäksi sytytimme kynttilät rakkaittemme muistoksi.

Kirkossa aloimme tutkia reittiä kirkosta lähimmälle rautatieasemalle ja huomasimme, että sehän on 350 metrin päässä. Ihmettelimme, miksi navigaattori oli tulomatkalla ohjannut meidät niin pitkän reitin kautta. Lopulta tajusimme, että olimme jääneet junasta yhtä pysäkkiä liian aikaisin eli Charlottenburgissa 🙄. Junassa eivät kuulutukset toimineet ja näyttökin sattui olemaan meidän vaunussa rikki. Niinpä jäimme liian aikaisin pois junasta ja saimme lisää kävelymatkaa. No, ei se mitään, seikkailemaan tänne on tultukin. Ennen paluumatkaa kävimme Eurooppa-keskuksen pizzeriassa syömässä. Nyt matka sujui ongelmitta ja pääsimme hyvissä ajoin hotellille pötköttelemään ja tekemään päivän työt eli kirjoittamaan blogia, pienentämään ja valikoimaan valokuvia ja merkkaamaan päivän rahamenot exceliin. Lisäksi tulevien majoitusten ja paikkalippujen varausta. Huomenna onkin matkustuspäivä eli viitisen tuntia matkaa Prahaan, jossa viivymme neljä yötä. Varpaat saavat vähän levähtää. Tälle päivää tuli kymmenkunta kilometriä kävelyä.

Erinomaisen aamiaisen jälkeen lähdettiin innolla tutustumaan Berliinin nähtävyyksiin. Aloitimme reissun matkustamalla kaupunkijunalla Alexanderplazille. Aukiolla oli iso remontti menossa eikä siitä saanut kunnollista kokonaiskuvaa. Katseltiin siellä vähän aikaa ja otettiin suunta Friedrichstrasselle.

Alkumatkan maisemat olivat aika karuja, kunnes pääsimme puistoon ja joen varrelle. Löysimme laiturin, josta kapusimme veneeseen. Vene ajoi Spree -joella tunnin verran. Katselimme rannalle eri vuosisadoilla pystytettyjä hienoja rakennuksia, joista iso osa oli erilaisia hallintorakennuksia sekä joitakin museorakennuksia. Saimme ”kapulan”, josta kuulimme suomenkielisen selostuksen. Sää oli kaunis ja veneessä oli mukava istuskella.

Veneeltä kävelimme pienen matkan Tränenpalast -museolle, kyynelten palatsille. Paikka toimi rajanylityspaikkana Berliinin muurin aikana. Rajatarkastastukset varsinkin Itä-Berliinin puolella ovat olleet vailla vertaa. Varsinkin korvalehden muotoon on kiinnitetty erityistä huomiota.

Matka jatkui Brandenburgin portille ja sieltä menimme syömään lähistöllä olevaan ravintolaan saksalaista maukasta perunakeittoa makkaroilla. Kun palasimme portille takaisin, siellä oli menossa rauhallinen mielenosoitus irakilaisten naisten tasa-arvon puolesta.

 

Seuraavaksi kävelimme holokaustin muistomerkille. Paikka on todella koskettava ja puhutteleva harmaine erikokoisine kivipaaseineen ja kapeine käytävineen.

Matka check point charlielle ei kestänyt kauan. Siellä oli paikallaan keskellä katua amerikkalaisten sotilaiden hoitama rajanylityspaikka ja läheisyydessä tietoa, miten paikka aikoinaan toimi.Samassa paikassa oli nähtävillä hyvin pieni osa Berliinin muuria.

Emme vielä malttaneet lopettaa kierrostamme vaan menimme Berliinin juutalaismuseoon, jossa esitellään Saksassa asuneiden juutalaisten historiaa. Rakennus edustaa todella erikoista arkkitehtuuria. Museo on erittäin mielenkiintoinen ja siellä olisi saanut kulumaan vaikka kokonaisen päivän. Meillä loppui kunto kesken ja viimeiset osat museosta menimme nopeasti läpi.

Onneksi löysimme läheltä pienen viihtyisän turkkilaisen kahvilan, jossa joimme kaakaota ja söimme hyvät saksalaiset pullat.

Emme antaneet vielä periksi, vaan kävelimme Potsdamer aukiolle katsomaan Valofestivaalia. Pettymykseksemme siellä ei ollutkaan kovin kummoista esitystä. Siksi talsimme jo jalkoja kivistäen vielä illan päätteeksi Brandenburgin portille ja katselimme tovin aikaa valoshowta, joka palkitsi kävelemisen vaivan.

Tulimme kaupunkijunalla takaisin Spandauhun. Kyllä Interrail -lippu on kätevä, kun sitä voi käyttää myös näihin matkoihin. Hotellille oli vielä kävelymatkaa toista kilometriä. Jalkapohjat kihelmöi ja jalkoja särkee, mutta noin viidentoista kilometrin kävely kannatti. Ehdimme tämän päivän aikana nähdä monenlaista. Huomenna on vuorossa uudet seikkailut.

 

 

Tänä aamuna aamutoimiin kuului tavanomaisten lisäksi lakanoiden vieminen kylpyhuoneen pesupusseihin, koska teimme lähtöä Berliiniin. Hiukan haikeana luimme vielä erityisesti vessanoveen sisäpuolelle kirjoitetut ajatelmat liittyen jazziin ja elämään muutenkin. Tämä majapaikka jäi mieleen sympaattisena ja lämminhenkisenä, erityisenä paikkana.

Kävelymatka asemalle oli noin kaksi kilometriä. Vieläkin ihailimme  polkupyöräilijöiden määrää aamuliikenteessä. Asemalla nähtiin pyörien kaksikerrospysäköintiä ja junien aikataulujen kohdalla luki, voiko pyörän ottaa junaan.

Matkalla asemalle kävimme syömässä aamiaista KaffeSalonen -nimisessä kahvilassa veden äärellä. Aamiainen oli maukas ja palvelu ystävällistä. Suosittelemme! Liekö suomalaista alkuperää tämä kahvilanpitäjä. Eipä tultu kysyneeksi.

Asemalla olimme hyvissä ajoin ja ehdimme katsella asemaa tarkemmin. Rakennus oli vanha ja kaunis. Huomasimme, että aseman lippurivistössä joka toinen lippu oli Tanskan, joka toinen Ukrainan.

Juna Kööpenhaminasta Hampuriin oli täynnä ja nyt tarkistettiin liputkin. Kun saavuimme Saksan puolelle, piti laittaa maski kasvoille. Se tuntui tukalalta varsinkin, kun ei ole moniin kuukausiin tarvinnut sitä käyttää. Olimme istuneet junassa kolme tuntia samojen ihmisten kanssa ilman maskia, ja nyt meistä tuli tartuttavia, puhuimme  vieressä istuvien kanssa.

Hampurissa meillä oli puolisen tuntia aikaa vaihtaa junaa ja ehdimme jopa ostaa eväät ennen laiturille menoa. Ihmettelimme, kun raidetiedotteen mukaan samaan aikaan oli lähdössä kaksi junaa samalta raiteelta, kylläkin samaan suuntaan. Ei oikein löydetty siihen selitystä. Kun juna tuli laiturille, ei meidän vaununumeroa näkynyt alkupään vaunuissa. Menimme jo hätäisesti yhteen vaunuun, kun ajattelimme, että siirrymme sisäkautta omaan vaunuun. Sisällä ei päässytkään eteenpäin seuraavaan vaunuun, joten menimme taas ulos ja onneksi näimme asemavirkailijan, jolta kysyimme, missä meidän vaunu mahtaa olla. Se olikin pitkän matkan päässä junan loppupäässä eli todellakin ne kaksi junaa oli yhdistetty niin, että meidänkin juna ja vaunu olivat siellä loppupäässä. Ei auttanut kuin pistää juoksuksi, että ehdittiin junaan.

Söimme junassa hyvät evässalaatit. Matka kesti vain pari tuntia. Matkan varrella näkyi saksalaisten suuria tuuli- ja aurinkovoimaloita. 

Jäimme junasta Spandaun asemalla ennen Berliinin päärautatieasemaa, koska meillä on hotellihuone varattuna Spandaussa. 

Kävelimme hotellille 1,6 km. Vaikuttaa olevan rauhallinen paikka. Bussi kulkee läheltä, mutta metroasema on siellä rautatieaseman vieressä.  Alamme suunnitella, mitä näiden kahden päivän aikana teemme. Täällä on ainakin Valofestivaali, jota yritämme päästä näkemään. 

Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin aamusella ja nautittiin aamiainen matkan alkutaipaleella. Käveltiin pienen mutkan kautta Marmorikirkolle. Ovet olivat lukossa, vaikka tiedotteen mukaan sisään olisi pitänyt päästä.

Jatkettiin Amalienborgin linnan pihalle. Aikaa vahdinvaihtoon oli melkein tunti. Seisoskeltiin ja katseltiin, miten väkeä alkoi vähitellen kertyä paikalle. Vahdinvaihto oli juhlallinen sotilassoittokunnan säestämänä.

Matka jatkui Nyhamniin. Vähän aikaa piti googlailla, mistä löytäisimme veneristeilyn lähtöpaikan. Pääsimme matkaan melkein saman tien ostettuamme liput. Alus ajoi useammalla kanavalla. Opas puhui tosi nopeasti vuoroin englantia ja tanskaa. Yritimme saada jotain tolkkua englanninkielisestä selostuksesta. Matkalla nähtiin monia mielenkiintoisia rakennuksia ja aika kaukaa pieni merenneitopatsas selkäpuolelta.

Alus jätti meidät eri paikkaan kuin mistä astuimme siihen. Vähän aikaa piti pyöriä ympyrää ennen kuin meille selvisi, missä mahdetaan olla. Kun sijaintimme selvisi, osasimme suunnistaa kävelykadulle. Onneksi reppuun ei mahdu mitään ylimääräistä niin ei tullut kiusausta ostaa mitään.

Kävelykadulta jatkoimme matkaa takaisin Marmorikirkolle. Tällä kertaa pääsimme ihailemaan kirkkoa sisältä ja rauhoituimme istumaan hetkesi kirkon penkkiin.

Nälkä alkoi kurnia vatsassa, vaikka ennen kirkkoon menoa olimme juoneet kupillisen teetä ja syöneet pientä purtavaa. Kävelimme puiston läpi ja ihailimme kaunista luontoa. Olimme päättäneet mennä meille suositeltuun sushiravintolaan syömään. Muutaman mutkan kautta pääsimme perille. Söimme vatsat täyteen ja ruoka oli maukasta.

Päivän aikana näimme lukemattomia pyöräilijöitä ja lähes uskomattoman kokoisia pyöräparkkeja. Jäin miettimään, miten ihmeessä niistä voi löytää oman pyöränsä.

Kävelimme tänään noin kymmenen kilometriä. Hyvin jaksettiin, mutta kyllä talsiminen tuntuu jaloissa meillä molemmilla. Päivän päätteeksi käytiin juomassa majapaikkamme alakerran baarissa yhdet oluet.