Mummot maailmalla

Tämä aamu alkoi aamutoimien jälkeen etsinnällä. Minulla on rahavyö hukassa. Ei löytynyt suuretsinnän jälkeenkään. Niinpä luovutin pankkikortin koteloineen Arjalle. Hän survoi sen omaan rahavyöhönsä omien korttiensa lisäksi. Asemalla ostettiin huomiseksi valmiiksi junaliput Triesteen ja tälle päivälle edestakainen matka vanhaan kaupunkiin .

Junamatka on lyhyt, mutta hieno. Juna kulkee pitkän sillan yli vanhan kaupungin puolelle. Lähdimme kävelemään asemalta tarkoituksenamme suunnistaa  Piazza San Marcolle. Katsoin Google Mapsista reitin. Alkumatka sujui hyvin, kunnes huomasimme kiertävämme ympyrää. Sovellus ei toiminut kunnolla kapeilla kujilla.

 

Päivä oli lämmin ja meitä janotti. Huomasin, että rahalaukun etsinnässä unohdin vesipullon hotellille. Ostin pienestä putiikista vesipullon, avasin sen ja join hiukan. Kävelimme pienelle aukiolle, istahdimme puistonpenkille katsomaan reittiä uudelleen. Samalla huomasin, ettei vesipullon korkki ollut kunnolla kiinni ja olkalaukun pohjalla oli reiluhkosti vettä. Kaadoin veden pois ja kuivasin pohjaa servetillä. Onneksi laukussa ei ollut paljoa tavaraa. Myöhemmin huomasin, että ostamamme junaliput olivat laukun sivutaskussa. Ne olivat paikoin kastuneet, mutta eivät onneksi käyttökelvottomiksi. Annoin ne Arjalle turvaan ja kuivattelimme ne samalla, kun söimme Piazza San Marcolla oikein herkulliset jäätelöannokset ja kuuntelimme samalla mahtavaa jazzbändiä.

Kun lähdimme vesivahingon jälkeen uudelleen liikkeelle, huomasimme talojen seinissä opastekyltit kohti Piazza. Oli kuin olisi ollut partiosuunnistuksessa. Pääsimme Grand canalen rantaan ja huomasimme venebussin pysäkin ja päätimme mennä veneellä kanavan yli. Pysäkin edessä oli lippuja myymässä iäkäs mies, joka myöhemmin paljastui huijariksi. Hän sanoi myyvänsä meille edestakaisen lipun, mutta pääsimme sillä vain yhteen suuntaan.

Kun menimme veneeseen, luulimme, että vene vain vie meidät kanaalin yli, mutta matka osoittautui useamman pysäkinvälin mittaiseksi, mutta perille päästiin. Siinä vaiheessa olikin jo aiemmin mainittujen ihanien jäätelöannosten aika.

Pyhän Markuksen tuomiokirkkoon oli melkoinen jono, mutta jonotimme sisukkaasti kauniissa kesäisessä säässä ja pääsimme lopulta tutustumaan kirkkoon. Se on melkein uskomattoman iso. Koristeena on paljon kultauksia, kukkia ja hienoa mosaiikkia. Arja uskaltautui kiipeämään parvekkeelle ja siellä olevaan museoon. Minä jänistin, kun näin jyrkät portaat ylös. Odottelin ulkona kirkon edustalla ja tutustuin samalla kirkon historiaan.

Kiertelimme vanhassa kaupungissa pitkin kapeita kujia. Ylitimme muutamia pieniä kanavia. Katselimme gondoleita, jotka lipuivat matkaajineen pitkin kanavia. Pistäydyimme yhteen kirkkoon sisälle. Kun nälkä yllätti, söimme hyvät pitsat. Pizzaa syödessä Arja ihmetteli, oliko siinä kiven siru, mutta se se niin ollut, vaan Arjan hampaasta irtosi paikan siru. Onnistuimme kommelluksista suunnistamaan rantaan venepysäkille. Huomasimme, ettei matkalippu toimi ja silloin selvisi, että meitä oli huijattu. ”Virallinen” lipunmyyjä sanoi, että selvisimme vähällä, koska hävisimme vain yhden euron.

Paluumatka veneellä kesti hyvän tovin. Oli uskomatonta, miten kaikenlaiset veneet puikkelehtivat toistensa ohi törmäämättä. Välillä torvet tööttäilivät ihan italialaisittain. Pääsimme veneellä rautatieasemalle ja siitä junalla takaisin lähelle hotellia.

Hotellilla kuuntelimme päivän päätteeksi luennon  muistisairaan hyvästä hoidosta.

Viime syksyn Interrail-kokemuksesta innostuneina aloimme alkuvuodesta suunnitella uutta reissua, joka olisi suurimmaksi osaksi juna- ja bussimatkailua. Päätimme kuitenkin mennä lentämällä Venetsiaan, josta lähdemme jatkamaan matkaa maata pitkin. Halusimme nähdä Pohjois-Italiaa, Sloveniaa ja Kroatiaa uudelleen, keväällä. Venetsia valikoitui lähtöpaikaksi edullisen lentolipun ja sijaintinsa takia. Lähdimme taas matkaan vähillä matkatavaroilla, reppu selässä.  

Tänä aamuna Paula lähti junalla Oulusta ja Arja lentokoneella Rovaniemeltä Helsinkiin ja sieltä sitten yhdessä Venetsiaan. Rovaniemen lumiset maisemat vaihtuivat nopeasti Italian vuoriin ja vihreyteen.

Venetsian lentokentältä menimme bussilla Venetsia Mestren rautatieasemalle, jonka lähellä hostellimme sijaitsee. Hetken huokaistuamme kävimme hostellin ala-aulan pienessä baarissa syömässä yksinkertaiset iltapalat eli spagettia ja pitsaa. Päivän matkustamiset tuntuivat kohtalaisena väsymyksenä ja luultavasti uni maistuu hyvin.

 

Laivamatka meni mukavasti ja oli kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys. Oli siistiä ja rauhallista.

Aamiaisen jälkeen laiva olikin kohta Vuosaaren telakalla ja meidät vietiin pikkubussilla terminaaliin, jonka vierestä pääsimme heti Vuosaaren metroasemalle vievään bussiin. Siitä jäimme pois rautatieasemalla ja vietimme asemalla mukavan pienen tee- ja juttuhetken Paulan pojan kanssa, joka tuli meitä tervehtimään. Kaunis on Helsinginkin rautatieasema.

Katsoimme VR:n sovelluksesta Rovaniemen junan vapaat paikat, joista valitsimme sopivat paikat Ouluun asti. Siellä vaihdamme vielä junaa.

Mietimme eilen reissumme yhteenvetoa, mikä meni hyvin, mikä oli parasta ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Merkitsimme matkan varrella kaikki kustannukset excel-taulukkoon, josta näimme mihin rahaa on kulunut ja lisäksi sen perusteella jaoimme kustannukset keskenämme.

• Matkareitti säilyi suunnitelman mukaisena paitsi Italiassa majoitumme Gardajärven rannalla emmekä Veronassa ja Venetsiassa. Venetsiassa emme pysähtyneet ollenkaan, vaan viivyimme senkin ajan Gardalla, mikä tuntui hyvältä ratkaisulta. Ilmeisen hyvin suunniteltu reitti: kohti lämpimämpää mentiin ja sitten nopeasti takaisin.

• Railplanner-sovelluksen mukaan kävimme yhdeksässä maassa ja matkustimme 37 junalla yhteensä noin 8000 kilometriä ja kävimme 27 paikassa. Lisäksi matkustimme laivalla paluumatkalla noin 1100 kilometriä. Älykellojemme mukaan kävelimme noin 390 000 askelta, noin 260 km.

• Junamatkat sujuivat hyvin, junat kulkivat ajallaan ja asemilla oli hyvät opasteet, junat löytyivät hyvin. Asemat olivat joko tunneliasemia tai sellaisia, joissa raiteille mentiin niiden päädystä toisesta kerroksesta.
• Interrail-passi ja sen sovellus Railplanner toimivat hyvin, suunnitelmia pystyi muuttamaan ja etsimään vaihtoehtoisia junia. Ostimme useimpiin juniin paikkaliput (2-5€) joko rautatieyhtiöiden sovelluksista tai asemilta (Zagreb ja Villach). Passi oli meille edullinen, maksoi toukokuun tarjouksessa 302€.
• Kustannukset (yhteensä meiltä kahdelta) ruuat 1350€, matkat 1078€, majoitukset 2476€, muut 477€, yhteensä 5381€, eli noin 2690€/ henkilö
• Parasta olivat vaihtuvat maisemat junan ikkunasta katsottuina ja niistä paras oli Splitin ja Zagrebin välinen reitti vuoristomaisemineen.
•  Hienoa oli myös kaupunkeihin tutustuminen kävellen ja katsellen, museot, kirkot ja muut vanhat rakennukset.
• Joka kaupungissa, jossa olimme enemmän kuin yhden yön, osallistuimme myös laivaristeilyyn, jolla näimme kaupunkia vedestä päin. Yllättävää, että niin monessa kaupungissa oli siihen mahdollisuus. Splitissä pääsimme useamman tunnin upealle merimatkalle.
• Suosimme mahdollisuuksien mukaan paikallisia ruokia. Erityisesti jäivät mieleen Ljubljanan ja Kroatian herkulliset ruuat.
• Majoituksia oli monenlaisia, hotelleja, hostelleja ja apartementoksia. Kaikki olivat meidän mielestämme hyviä.
• Varasimme ja ostimme majoituksia ja paikkalippuja sitä mukaan kuin matka eteni.
• Reppumme painoivat 6-7kg, eli olimme miettineet tarkasti mitä otetaan mukaan. Käyttämättä jäi: sadeviitta, lusikka-haarukka-veitsi, niskatyyny ja muki. Kaikki muu oli tarpeen ja sopivasti.
• Blogin kirjoittaminen oli meille kummallekin uutta, opettelimme sitä ennen matkaa.  Opettelimme pienentämään kuvat, niin että ne voitiin kokonsa puolesta lisätä blogiin. Blogin päivittäminen iltaisin tuli rutiiniksi. Kirjoittamalla päivä tuli itsellekin kootuksi ja jää muistiin. Lämmin kiitos blogin seuraajille kannustavista kommenteista ja kiinnostuksesta reissuamme kohtaan! Suosittelemme interreilaaamista muillekin, kokemuksia ja muistoja jää roppakaupalla!
• Nyt mummot palaavat kotiin ja arkeen!

 

Lähdimme eilen kymmenen maissa asunnolta ja veimme reput asemalle säilytykseen. Sää oli puolipilvinen ja hieman tuulinen. Kävelimme hiljakseen kaupungilla ja poikkesimme lähinnä vaatekauppoihin katselemaan vaatteita. Olemme kumpikin huonoja shoppailijoita ja päivän saalis olikin vain yksi pusero. Kaupungilla ei ollut tungosta. Posetiivari soitteli hyväntuulisena.

Koronatestausteltta oli täällä vielä käytössä, mutta ainakaan aamulla sinne ei ollut jonoa.

Palasimme marsipaanikauppaan ja löysimme nyt museon kolmannesta kerroksesta. Katselimme videon marsipaaninvalmistuksesta, joka alkoi mantelinkasvatuksesta ja niiden jatkotyöstämisestä. Ihmettelimme marsipaanista tehtyjä taideteoksia ja marsipaanimuotteja.  Alapuolella olevissa kuvissa näkyvät isot patsaat ja rakennukset ovat siis kaikki marsipaanista tehtyjä.

Museon jälkeen siirryimme alakerran kahvioon teelle ja leivoksille. Tiskillä oli toinen toistaan ihanamman näköisiä kakkuja ja leivoksia. Istuimme rauhassa pitkään, koska mitään kiirettä ei tänäänkään ollut.

Näimme nyt kaupunkia iltavalaistuksessa, mutta jouluvalot eivät vielä syttyneet. Kurkistimme hienolta näyttävään raatihuoneeseen, mutta sinne ei päässyt peremmälle. Upeat kattokruunut näkyivät ulos asti.

Myöhemmin menimme syömään grilliravintolaan. Monet ravintolat olivat maanantaisin kiinni kuten museotkin usein ovat. Hyvää ruokaa kuitenkin taas saatiin.

Olimme saaneet selville, että Finnlinesin terminaaliin Travemündeen on paras mennä bussilla, koska bussipysäkki on ihan terminaalin vieressä, kun taas juna-asemalta pitäisi kävellä. Olimme aamulla käyneet etsimässä linja-autoasemalta oikean pysäkin, josta Travemünden bussit lähtevät. Silloin aamulla saimme myös paikallisilta opastusta bussien kuluista. Hakiessamme reppujamme rautatieaseman säilytyksestä, soitti Paulan kaveri, että blogitilimme on kai kaapattu, eikä sinne kannata mennä, koska henkilökohtaisia tietoja voi joutua vääriin käsiin.  Laitoimme säikähtäneinä viestiä jälkikasvullemme, ja saimme rauhoittavan tiedon, että tilanne korjaantuu eikä vaaraa ole. Blogin kirjoittaminen jäi siitä syystä tähän päivään, kun sivusto alkoi taas toimia.

Pääsimme tosiaan bussilla kätevästi terminaalin viereen ja saimme samantien tsekattua itsemme sisään, vaikka oli vielä aikaista. Odottelimme kolmisen tuntia, kunnes meidät kävelymatkailijat vietiin pikkubussilla laivan respan eteen. Pääsimme hyttiimme klo 23 aikoihin ja nukahdimme pian.  Hytti on oikein mukava ja riittävän tilava, wc ja suihku myös.

Olimme ostaneet laivamatkalle lippujen oston yhteydessä valmiiksi kolme ruokailua  ja lähdimmekin aamulla runsaalle brunssille. Meille oli varattu istumapaikat ikkunan viereen ja siinä olikin mukava katsella aavaa merta aamiaista syödessä. Laivalla on tosi rauhallista, jonkin verran rekkakuskeja, kaksi muuta jalkamatkailijaa ja joitakin omilla autoilla tulleita.

Pienten päiväunien jälkeen menimme istumaan ravintolakannelle ja tekemään yhteenvetoa reissustamme, esim. kustannuksista ja yleensä reissun onnistumisesta. Palaamme niihin joko illalla tai huomenna junamatkalla Helsingistä Rovaniemelle.

Kävimme myöhemmin iltapäivällä saunomassa ja porealtaassa. Tilat olivat oikein viihtyisät sekä löylyt ja poreet hyvät.

Myös päivällinen oli runsas ja monipuolinen. Näytti, että ihmisiä oli ruokailemassa nyt enemmän kuin aamulla. Laivalla eletään Suomen aikaa ja kohta omatkin kellot siirtyvät siihen aikaan.

 

 

Lähdimme tutustumaan kaupunkiin aamupäivällä. Kävelimme asemarakennuksen läpi ja vähän matkan päästä ylitimme sillan, jossa oli muutamia kauniita patsaita. Tulimme kaupungin muurin Holstentorin portille. Kaksitorninen portti on Lyypekin symboli, joka on valmistunut 1464.

Kävimme Pyhän Jaakobin kirkossa, josta on ensimmäinen maininta vuodelta 1227.  Kävelimme kaupungilla ja panimme merkille, että useat näyteikkunat on jo nyt somistettu joulukoristein. Lyypekki on kuuluisa joulukaupunkina ja täällä on joulun aikaan upea joulutori, jota ei vielä ole avattu ja jää siksi  näkemättä.

Menimme tutustumaan Marienkircheen. Kirkko on valtavan kokoinen. Sitä on vuosisatojen kuluessa laajennettu yhä suuremmaksi. Kirkkoa pommitettiin sodassa ja se tuhoutui pahoin. Kirkon takaosassa oli valokuvia sen historiasta ja pommituksissa tuhoutuneet kirkonkellot. Sodan jälkeen kirkkoa korjattiin usean vuoden aikana entiseen loistoonsa. Tälläkin hetkellä siellä oli pienessä osassa kirkkoa remontti menossa.

Erikoisuutena kirkossa on sen yhdellä seinällä oleva astrologinen kello. Kirkko on tunnettu uruistaan. Jäimme odottamaan jumalanpalveluksen alkua, jotta voisimme kuunnella urkujen soittoa. Kuuntelimme alkumusiikin, mutta lähdimme sen jälkeen pois. Kirkossa oli kylmä ja meille alkoi tulla viluinen olo.

Kävelimme rantaan ja lähdimme tämän reissun viimeiselle jokiristeilylle. Tilasimme kaakaot, jotka lämmittivät mukavasti. Harmiksemme aluksen kapteeni selosti vain saksaksi. Niinpä suurin osa puheesta jäi ymmärtämättä. Risteily oli tunnin mittainen ja ehdimme nähdä matkan aikana monenlaisia maisemia.

Lyypekissä ei voi ohittaa Niedereggerin marsipaanikauppaa ja sen yhteydessä olevaa kahvilaa. Nautimme marsipaaniteetä ja sen kanssa vohvelit ja letut. Kiertelimme kaupassa pitkän aikaa ja löysimme kumpikin kotiin vietäväksi kassilliset suklaata. Emme löytäneet marsipaanimuseoa, joka on kahvilan yhteydessä. Siispä huomenna on oikein hyvä syy palata kahvilaan herkuttelemaan toistamiseen ja käydä samalla museossa.

 

Palasimme majapaikkaamme. Selvittelimme huomista reittiä Travemündeen laivasatamaan ja tilasimme laivasta wifipaketin matkan ajaksi. Pitänee vielä ladata matkalukemista netistä.

 

 

 

Hotellimme Nürnbergissä oli pieni ja melko vaatimaton, mutta se oli lähellä asemaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme asemalle ja ehdimme hieman katsella asemarakennusta nyt, kun oli valoisaa. Ei satanut, mutta oli pilvistä ja tuntui hieman lämpimämmältä kuin eilisen illan koleus. Olimme ostaneet istumapaikat junaan illalla nettisovelluksen kautta, joten niistäkään ei tarvinnut huolehtia. Nürnbergin asemarakennus näytti jyhkeältä ja vanhalta. Se on rakennettu vuonna 1844 ja sitä on laajennettu myöhemmin. Rautatieasema oli yllättävän suuri ja raiteita paljon.

Asemaa vastapäätä:

Asema rautateiden puolelta:

Jatkorakennus:

Emme ostaneet nyt eväitä asemalta, vaan päätimme selvitä hotellin respassa tarjolla olleilla pienillä suklaapatukoilla tämän matkan. Junassa oli väljää  ja saimme istua ikkunapaikoillamme rauhassa. Hannoverista junaan nousi kuitenkin paljon ihmisiä ja meidänkin viereemme istui nuori nainen pariksi pysäkinväliksi. 

Katselimme maisemia, jotka olivat aluksi tasaisia, sitten vuoristoisia ja sitten taas matalampaa. Taivas kirkastui vähitellen kokonaan ja maisemat olivat taas kauniit. Viisi tuntia meni melko nopeasti.

Hannoverista ja läheltä:

Juna oli nopea ICE-juna, mutta jäi vartin verran jälkeen aikataulusta Hampuriin tultaessa. Laitoimme jo Interrail-sovellukseen valmiiksi pari myöhempää junaa jatkomatkalle Lyypekkiin, mutta ehdimme kuin ehdimmekin siihen, jota alunperin suunnittelimme. Junan sisällä olevassa valotaulussa ilmoitettiin jatkoyhteyksien raiteet, joten oli helpompi löytää suoraan oikealle raiteelle.  Hampurinkin asema on suuri, mutta selkeä.  Lyypekkiin oli vain noin 45 minuutin matka, eikä meillä ollut paikkalippuja, mutta saimme hyvin paikat.

Asuntomme Lyypekissä on vajaan puolen kilometrin päässä asemalta ja löysimme asunnon ja sen avaimen helposti, mutta oikean oven löytäminen vei jonkin aikaa. Kävimme parilla ovella kokeilemassa avainta, ennenkuin hoksasimme, mitä avaimenperässä oleva kirjainyhdistelmä EG tarkoittaa eli ensimmäinen kerros ja sitten vielä se hoksaus, että pohjakerroksessa oli vielä yksi asunto, jota ei ensin huomattu. Sen oveen avain sopi helposti. Tässä portaassa on yksi asunto joka kerroksessa.  Talo on vanha, mutta remontoitu. Asuntoon kuuluu makuuhuone ja olohuone-keittiö-yhdistelmä. Tässä majoitumme kaksi seuraavaa päivää.

Asuintalomme:

Vastapäinen talo:

Lähdimme heti lähimpään ruokakauppaan, koska nälkä kurni mahassa ja piti saada nopeasti syötävää.  Lämmitimme sitten pikaisesti keitot, söimme ja aloimme illan viettoon. Kaupassakäynnin aikana ehti tulla pimeä, eikä muutenkaan enää haluta lähteä liikkeelle. Huomenna aiomme tutustua Lyypekkiin paremmin. Sää ainakin tuntuu kotoisen viileältä. Sisälläkin tuntui viileältä, mutta laitoimme patterin päälle huolimatta näkemistämme kehotuksista säästää sähköä. Yllätys yllätys: näemme Elämäni biisin täälläkin suorana !

Tänään oli reissumme ensimmäinen aamu, joka aukesi sateisena ja Villachin ympärillä olevat vuoret jäivät lähes kokonaan pilvien kätköihin. Onneksi rautatieasema oli hotellia vastapäätä. Kipaisimme nopeasti tien yli suojaan sateelta. Ostimme paikkaliput ensimmäiseen tämän päivän junaan ja tapamme mukaan odottelimme hyvän aikaa ennen kuin juna lähti.

Jonkin matkaa matkustettuamme todennäköisesti aika ylhäällä vuoristossa vesisade muuttui yllättäen lumisateeksi. Näin tuli nähtyä ensilumi Itävallassa. Kun tulimme alemmas vuoristosta, olivat niityt taas kauniin vihreitä.

Münchenissä vaihdoimme pikavauhdilla toiseen junaan. Vaunumme oli ”hiljainen vaunu”, jollaisia ei ole aiemmin näkynyt. Vaunu oli melkein täynnä matkustajia ja se oli todella hiljainen. Useimmilla taisi olla kännykkä tai läppäri seuranaan. 

Varaamamme hotelli on taas lähellä rautatieasemaa, joten pääsimme nopeasti perille. Säässä on suuri muutos parin päivän takaiseen. Lämmintä on vain seitsemän astetta. Tarkoituksenamme oli lähteä kaupungille syömään, mutta emme jaksaneet vaan söimme suklaata pahimpaan nälkään ja yritämme pärjätä aamiaiseen asti.

 

Heräilimme seitsemän maissa ja kävimme pakkaukset viimeisteltyämme aamiaisella ja lähdimme kävelemään Splitin asemalle, joka oli vain puolen kilometrin päässä. Kaupunki heräili uuteen aurinkoiseen päivään, meri kimalteli ja oli jo melko lämmintä. Jätimme kaupungin haikein mielin.

Juna tuli melko täyteen ja jonkun verran oli hässäkkää, kun kaikilla ei ollut paikkalippuja. Meillä oli paikkaliput hyville ikkunapaikoille. Vieressä istuva berliiniläinen perheenisä kertoi olleensa perheensä kanssa Splitin rannikolla olevassa rauhallisessa saaressa kaksi viikkoa. Perheessä oli vanhempien lisäksi kolme noin alle seitsemänvuotiasta lasta. He aikoivat olla Zagrebissa yön ja jatkaa sitten vielä Wieniin. Hyvin näytti lapsilla aika kuluvan piirtämisen ja lastenohjelmien parissa. Ihailtavaa tuollainen pienten lasten kanssa matkustaminen pitkiä matkoja.

Splitiin tullessamme oli pimeää suurimman osan matkaa, ja nyt olikin mukava katsella maisemia päivänvalossa. Kylläpä ne olivatkin upeat, ihan satumaiset: korkeaa vuoristoa, laaksot alhaalla, pieniä kyliä ja asemia. Jonkun vuoren päällä näkyi kirkko, jonkun risti, jonkun tuulimylly. Alussa näkyi vielä mertakin. Kuvat kertokoot enemmän, vaikkakin eivät ne korkeuserot ja maisemat näytä kuvissa niin hienoilta kuin luonnossa. Kuuden tunnin matka meni nopeasti maisemia ihaillen ja loppupäässä äänikirjoja kuunnellen.

Zagrebia lähestyttäessä rakennuksia eri ajoilta:

Zagrebissa oli kolmen ja puolen tunnin odotus ja junanvaihto Villachiin menevään junaan. Laitoimme reput säilytyslaatikkoon, ja kävelimme puolen kilometrin päähän kaupungille syömään. Sää oli lempeän leppoisa. Satuimme mukavaan ravintolaan, jossa söimme maukkaat  ruuat ja joimme teet kaikessa rauhassa. Ilta hämärtyi ja tuli jo pimeä.

Palattuamme asemalle juna tulikin kohta raiteelle. Sen pääteasema on Zürich ja junassa on myös makuuvaunuja.  Istumapaikoille ei tässäkään junassa myydä paikkalippuja, joten menimme ensimmäiseen vapaaseen kuuden hengen hyttiin. Matka Zagrebista Villachiin kestää noin neljä tuntia.

Dobovan asemalla kävivät taas Kroatian ja Slovenian poliisit kävivät tarkistamassa passit Shengen-alueelle siirtymisen takia. Vielä ylitämme Itävallan rajan ja sitten olemme kohta Villachissa, josta huomenna jatkamme Saksaan Nürnbergiin seuraavaksi yöksi.

• Eilen jouduin oleskelemaan hotellin lähiympäristössä. Tänään kykenin lähtemään kunnolla liikkeelle. Kävimme yhdessä kävelemässä lähes saman reitin Marjan vuorella. Sää helli tänäänkin ja maisemat olivat ihastuttavia. Matkan varrella on Betlehemin Marian kirkko, joka on rakennettu 1500 -luvulla rakennettu ja restauroitu 1920 -luvulla. Kirkon ovi oli lukossa, joten emme päässeet tutustumaan siihen sisälle. Istuskelimme jonkin aikaa kirkon portailla ennen kuin jatkoimme matkaa.

Kävimme uimassa ja ennen hotellille palaamista söimme herkulliset jäätelöannokset. Levädimme ja kuuntelimme luennon Ikääntyvien yliopistosta. Luento oli todella mielenkiintoinen. Illan jo tummennuttua kävelimme pienen lenkin ja kävimme syömässä viimeisen illallisen Splitissä.

Tavarat alkaa olla pakattuna ja paluumatka kohti kotia alkaa huomenaamulla.

 

 

Marjan-vuori on ihan Splitin kaupungin kyljessä oleva 178m korkea vuori eli vähän kuin kotoinen Ounasvaara. Tein sinne patikkaretken tänään yksikseni Paulan viettäessä rokulipäivää. Oli taas aurinkoinen päivä, lämpötila noin +24. Vuorelle pääsee kiipeämään portaita, jotka lähtevät suoraan kadulta.

Nousin portaita jonkin matkaa kunnes huomasin portin vanhalle juutalaiselle hautausmaalle.  Kiertelin hautausmaalla ja pysähdyin erään haudan kohdalle, johon oli haudattu vierekkäin kolme saman perheen jäsentä, isä rabbi, äiti ja poika, tai näin oletin. Isä ja poika olivat kuolleet samana päivänä, äiti kaksi päivää myöhemmin maaliskuussa 1938. Jäin miettimään, mitä heille oli tapahtunut. Palattuani hotellille löysin googlaamalla tiedon, että he olivat kuolleet kotonaan kaasumyrkytykseen, mutta ei tiedetty, mistä kaasu oli joutunut heidän kotiinsa. Olipa mielenkiintoista löytää vastaus mieltä vaivanneeseen kysymykseen, vaikka ei sillä sen enempää merkitystä tässä hetkessä ole.

Jatkoin portaiden kiipeämistä, vaikka hiki alkoi jo virrata. Palkinnoksi maisemat muuttuivat koko ajan komeammiksi. Reitti oli ylös asti betonia, asfalttia tai kivettyä polkua. Matkan varrella oli myös oleskelualue, jossa oli leikkivälineitä ja kotieläimiäkin, mutta niitä en poikennut katsomaan.

Huipulta näky oli upea. Sieltä pystyi näkemään kauas joka suuntaan, kaupunkiin, vuorille ja merelle. Huipulla oli suuri valkoinen risti, joka näkyy sieltä kauas merellekin.

Maisemia ihailtuani ja levähdettyäni jatkoin matkaa, osittain polkua pitkin, osittain asfalttia. Pienen polun varrella oli vaatimaton muistopatsas Humbert Giromettan muistoksi. Luin, että hän oli vuorikiipeilijä, professori ja luonnon ystävä, joka on vaikuttanut aikoinaan näillä seuduilla ja puhunut jo silloin sata vuotta sitten luonnonsuojelusta.

Jonkin matkan päässä polku jatkui jyrkän rinteen reunalla niin, että toisella puolella oli pystysuora kalliorinne, toisella puolella pudotus alas ja näkymä merelle asti. Kalliorinteellä harrastetaan ilmeisesti vuorikiipeilyä. Ihmeellistä oli, että tähän jyrkkään rinteeseen, vuorenseinämään oli rakennettu kirkko, nimeltään st. Jeremiaan kirkko, ilmeisesti 1500-luvulla.  Seinämässä näkyi myös luolia.

Alemmaksi mennessä meri näkyi yhä lähempänä ja reitti kulki autotien laitaa.  Sopivasta kohdasta poikkesin rantakadulle, joka kulki useampien uimarantojen vierestä. Uimareita ja auringonottajia näkyi aika paljon.

Pysähdyin samalle rannalle, jossa uin toissapäivänä ja pulahdin viileään, virkistävään veteen. Välillä kuivattelin rannalla ja uin toiseen kertaan. Olin todella tyytyväinen tähän retkeen, jonka pituudeksi tuli alusta loppuun noin 11 kilometriä.

Kävimme melko varhaisella päivällisellä ja ihmettelimme, miksi monet kaupat olivat kiinni ja ihmisiä melko vähän ainakin siihen aikaan. Myöhemmin löysimme tiedon, että marraskuun ensimmäinen päivä on täällä pyhäinpäivä. Katedraalissa oli messu meneillään, kun kurkistimme sinne ruokailun jälkeen.  Vielä huominen tässä viehättävässä kaupungissa ennen lähtöä kohti pohjoista.

Tässä näkyy hotellimme vaatimaton sisäänkäynti:

Ja tässä tämän illan herkulliset kalaruuat: